Perinteinen joulukuusi

Keskellä kaupunkia, Plaza de la Constitucionilla

Mulla on melkoisen rautainen itsetunto mitä tulee luonteeseeni, kaikkine puutteineni, mutta jostain syystä marraskuusta jouluaattoon asti poden jonkinlaista alemmuuskompleksia siitä, että en vain ole jouluihminen. Kun sosiaalinen media täytyy ainakin kuukauden ajaksi piparkakkutaloista, jäälyhdyistä ja kuusenkoristelusta glögimukin kanssa niin… en vaan pääse siihen tunnelmaan mukaan. Minulle joulu on ennen kaikkea lasten juhla, joskin aika älyttömältä sekin tuntuu, että ensin puoli vuotta pelottelen niitä ikkunan takana iltaraivareista Joulupukille raportoivilla tontuilla ja sitten kaikki huipentuu siihen kun lahjat on jaettu ja noin neljässä minuutissa ne on avattu. Mutta ei mennä mun jouluangstiini sen enempää, sillä täällä Espanjassa se hieman helpottaa.

Joulukakku

Jouluhalkoja

Täällä ei taida paikallisille tulla mieleenkään, että pitäisi itse tehdä jotta se joulutunnelma löytyisi. Kun Suomessa äitiystävät pohtivat päiväkodin henkilökunnalle ja opettajille joululahjoja (tehtäisiinkö itse nougat’a, entäpä lumiukkokaakaon aineet nätisti paketoituna?) niin poikien koulussa oppilaiden vanhemmilta kerättiin rahat (noin viisi euroa per luokka, eikä ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ollut että ei osallistu) ja tokaluokkalaisen opettaja sai lahjaksi… kengät, paidan ja laukun! Mua nauratti tämä aivan kamalasti, sillä voin vain kuvitella mitä minun tuntemat opettajat sanoisivat jos paketista paljastuisi jonkun oppilaan äidin valitsemat bootsit. Eskariluokan opettaja sai perinteisen cestan, eli herkkukorin jossa oli jouluksi kinkku, viiniä, erilaisia perinteisiä joulumakeisia, keksejä jne. Näitä cesta-lahjakoreja myös arvottiin vanhempainyhdistyksen jäsenten kesken.

Tonttu juhlissa

Koulun joulujuhlat

Koulussa ei ollut erityistä joulujuhlaa, mutta eskarilaisten vanhemmat pääsivät katsomaan tonttujensa tanssiesitystä. Se oli erittäin suloinen ja olin kiitollinen, että tällä kertaa teema-asu oli sellainen, joka löytyi helposti kaupasta. Olin nimittäin kuullut huhuja, että vanhemmat oli aiempina vuosina laitettu muutaman päivän varoitusajalla ompelemaan kaiken maailman karhupukuja. Isommilla lapsilla ei ollut koulun joulujuhlaa, mutta kolme kuningasta olivat vierailleet joka luokassa ja antaneet lapsille kirjanmerkit sekä ottaneet vastaan lahjatoivelistat, jotka oli aiemmin yhdessä kirjoitettu. Joulukuun 22. päivä huipentui myös koko syksyn kestänyt lottojännitys: arvottiin vihdoin ”El Gordo de Navidad”, noin vapaasti suomennettuna joulun läski. Tämä on jonkinlainen valtava kimppalotto, johon meidänkin poikien luokassa ostettiin kymmenyksiä ja sitten jännitettiin kun monta tuntia kestänyt arvonta suoritettiin. Emme ilmeisesti voittaneet (tai sitten loppiaisen jälkeen kaikki muut vanhemmat tuovat lapset kouluun Lexuksilla Rolexit ranteessa…).

Kaupungin joulujuhlinnat alkoivat joulukuun alussa, kun kaupungin keskelle pystytetty joulukuusi sai valot. Me olimme osallistumassa juhlallisuuksiin, mutta ne olivat niin tyypilliseen tapaan myöhässä että emme jaksaneet odottaa kulkuetta ja h-hetkeä. Olemme kyllä saaneet ihailla kaunista valaistusta senkin jälkeen. Olemme myös jonottaneet kaikkien muiden alueen lapsiperheiden kanssa tunnin verran tapaamaan Joulupukkia. Kuten kaikki hyvät äidit, olin unohtanut poikien hartaudella kirjoittamat toivekirjeet kotiin ja jonossa iski paniikki. Ei muuta kuin ostamaan vihko ja kirjoittamaan uudet toiveet, jotka saattoi pudottaa lavalla sijaitsevaan postilaatikkoon. Joulupukin muori antoi lapsille niin pahoja karkkeja, että pojat itkivät.

Joulupukin halauksessa

Kaikki kaupungin lapsiperheet liikkeellä

Itselleni näiden monien joulutapahtumien yksi kohokohta oli kirkon edessä olevalla aukiolla järjestetty zambomba, jouluinen flamencoesitys, johon myös katsojat saivat ottaa osaa (itse vain kuvasin). Koko tilaisuus oli – tietenkin – tunnin myöhässä ja ruuhkassa tönivät ja tupakoivat espanjalaiset ärsyttivät. Mutta sitten se itse esitys, muusikkoineen, laulajineen, tanssijoineen, oli vain aivan mahtava. Vaikutuksen teki eläytyminen ja innokkaat lapset, sekä erityisesti se ylpeys omasta kulttuurista. Anteeksipyytelemätön tapa esitellä omaa osaamistaan ja kannustava ilmapiiri. Myös flamencotuunatut joululaulut ilahduttivat. Latasin muutaman videon tilaisuudesta blogin Facebook-sivulle. Espanjalaisia joululauluja en juuri ole oppinut, mutta onnistuin kyllä hermostumaan esikoiselle kun tämä lauloi ”kakkalaulua”, eli Kulkuset, kulkuset espanjaksi: Cascabeles, cascabeles…

Zambomba

Perinteikäs flamencoesitys

Muusikot, laulajat…

… ja nuoret tanssijat.

Meillä oli nyt kolmas joulu La Líneassa ja tällä kertaa varmasti monella tapaa rauhallisin. Jouluaattona kaupunki on täynnä eloa, kun ystäväporukat ja perheet kokoontuvat ravintoloihin tapaamaan toisiaan ja syömään. Aiempina vuosina meno on jatkunut pikkutunneille asti, kun ruokailu on muuttunut juhlinnaksi, mutta kun tällä kertaa kävelimme kaupungilla kahdeksan aikaan oli jäljellä enää todella huonossa hapessa heiluvaa nuorisoa. Tähän varmasti vaikutti sekin, että metelistä päätellen joulunviettoon oli virittäydytty jo perjantaista alkaen. Raketteja ja papatteja on poksauteltu jo kolme päivää, yötä myöten, mutta se on selvästi täkäläisten tapa iloita: pitää hirveää meteliä.

Kauppahallin kalatiskillä

Ei mene hermot, maistuuko mustekala?

Sellainen joulu tällä kertaa. Ensimmäisestä joulusta kirjoittelin täällä, seuraavana lähinnä valokuvasin. Seuraavaksi aletaan tietenkin valmistautua loppiaiseen, silloin espanjalaiset lapset vasta saavat suurimman osan lahjoistaan. Meillä aiempina jouluina Espanjassa pukki on käynyt yöllä ja lahjat avattu ”brittiläiseen” tyyliin vasta joulupäivän aamuna, mutta tänä vuonna lapset uhkailivat herätä jouluaamuna kello viideltä avaamaan paketteja… joten päätettiin sitten jakaa paketit jo aattoiltana. Muuten olemme viettäneet pyhät asiaankuuluvasti pyjamat päällä legoja kooten ja leffoja katsellen. Toivottavasti kaikki muutkin ovat muistaneet rentoutua!

Kauppahallin jouluhulina

Esiintyjiä