RAKAS PAASTOPÄIVÄKIRJA

Ti 19.1., 1. paastopäivä
Päivän kalorit: 3 kupillista teetä maidolla, lautasellinen keitettyä kukkakaalia, hyppysellinen porkkanaraastetta, omena, pieni veteenkeitetty kaurapuuro, iso voisilmä. Ei hajuakaan montako kaloria mutta ainakin oli nälkä.
Klo 7.10: Skype-palaveri Pampulan puheterapeutin kanssa. Mietin lähinnä ruokaa.
Klo 8.45: Aamupalaa lapsille. On vaikeaa olla napsimatta poikien lautaselta. Murot tuoksuvat taivaallisilta.
Klo 10.32: Jes, meni ainakin 10 minuuttia etten ajatellut ruokaa.
Klo 12.10: Itse asiassa nälän taso ei ole mitenkään sietämätön. En ole edes kiukkuinen vaan aika zen.
Klo 13.20: Ensimmäinen ateria. En yleensä ole syönyt sohvan alle pudonnutta kukkakaalia…
Klo 15.26: Huono äiti tarjosi lapsilleen mikroaterian lounaaksi. Ei kelvannut lapsille ja nyt ruoan jämät haisevat aivan jäätäville. Onneksi huumaava kaasun haju (you know, boileri) täyttää keittiöön kun alkaa tiskata lämpimällä vedellä.
Klo 17.48: Päivälliseksi yksi vihreä omena. Aiheutti allergiareaktion.
Klo 21.56: Joko saa mennä nukkumaan? Olo on muuten ihan okei mutta jotenkin nämä englanniksi kirjoitetut tieteelliset artikkelit eivät ihan aukea näillä aivoilla…
Klo 23.49: Olen tässä laskenut minuutteja aamuun ja miettinyt The Martian-elokuvaa. Siinä avaruuteen unohdettu Matt Damon joutuu pärjäämään kuukausia jollain 200 kalorin päiväannoksella ja pystyy silti laskemaan vaativia matemaattisia tehtäviä ja suunnilleen rakentamaan kuuraketin. Mä en pysty yhden päivän kalorivajeessa edes vastaamaan sähköposteihin.

To 21.1., 2. paastopäivä.
Kaksi mukillista teetä lirauksella maitoa, kaksi vihreää kuorittua omenaa, viimeisen kookosleivoksen muruset (kyllä, muruset), kaksi keitettyä kananmunaa ja kourallinen keitettyjä pakasteherneitä, kaurapuuro voisilmällä, viisi pekaanipähkinää.
Klo 08.50: Jee, vuorokauden päästä saa jo syödä normaalisti!
Klo 11.42: Itse asiassa tämä ei tunnu enää kovin pahalle. Paitsi kun naapurit hauduttelevat jotain herkullisen tuoksuista lounasta.
Klo 12.55: Lounaaksi kaksi omenaa. Tulee mieleen omenadieetti, jolla olin Dominikaanisessa tasavallassa, kun olin 16-vuotias vaihto-oppilas ja lihonut kolmessa kuukaudessa melkein 30 kiloa. Sillä dieetillä sai syödä vain omenia. Viikon kuurin jälkeen söin varmaan kuusi pizzaa yhdessä illassa.
Klo 15.10: Juon teetä ja pelailen esikoisen kanssa Afrikan Tähteä. Ei ole edes nälkä.
Klo 16.10: Jaan viimeisen kookosleivoksen (joita, kröhm, söin itse eilen viisi…) isoille pojille. Saatan nuolla muruset rasiasta…
Klo 16.49: Askeettinen päivällinen, pakasteherneitä keitettynä ja kaksi keitettyä kananmunaa, joista toisesta puolet jää kuoreen kiinni ja vituttaa.
Klo 19.45: Keitetty kaurapuuro, ihanaa lohturuokaa. Pitäisi syödä tätä muulloinkin iltaisin, lämmittää ja täyttää.
Klo 21.20: Katos, Käyttis on ostanut pähkinäsekoituksen. Kuopusta kiinnostaa, tarjoan sille puolikasta pekaanipähkinää ja syön puolet itse. Taaperolle ei kelpaa, mulle karkaa lapasesta ja ronkin kaikki pekaanipähkinät jotka löydän pussista (onneksi ei ollut enempää kuin viisi). Fail.
Klo 23.10: Tein päivän päätteeksi Yoogaialla ekan joogaharjoituksen melkein kahteen kuukauteen. Joogapunnerruksiin ei ihan riittänyt pito, mutta muuten olo on loistava!

Ma 25.1., 3. Paastopäivä
Viisi xylitol-tablettia (yhteensä 35 kaloria!), kaksi omenaa, kaksi keitettyä kananmunaa ja pakasteherneitä lämmitettynä, iso kaurapuuro voisilmällä
Klo 4.45: Hänen Korkeutensa herättää. Tahtoisin jo aamupalaa. Päivän tärkein ateria. Olen aamiaisihminen. Antaa mulle vittu aamupalaa!
Klo 9.05: Tee ei muuten ole aamupalaa. Tällaisen yön jälkeen tarttis ainakin ne yhdeksän konvehtirasiaa mistä näin unta, pullon skumppaa tai kolme pizzaa.
Klo 11.15: Jos syön räkää, lasketaanko se?
Klo 13.10: Lounaaksi kaksi kuorittua omenaa. Lasten makaronilaatikko tuoksuu vähän liian hyvältä.
Klo 14.15: Taas nälkä.
Klo 16.30: Maanantai on selvästi väärä päivä paastota. Kaikkia kiukuttaa muutenkin, pitäisi vaan vetää suklaata kaksin käsin.
Klo 17.05: Päivällinen, kourallinen keitettyjä pakasteherneitä ja kaksi keitettyä kananmunaa samalla kun siivoan pissoja lattialta, ripustan pyykkejä ja syötän taaperoa.
Klo 18.15: Leikkipuistossa KAIKKI, niin aikuiset kuin lapsetkin, syövät jotain. Jotain hyvää.
Klo 19.50: Selvisin supermarketissa ruokaostoksista todella järjestelmällisesti. Ostin kyllä suklaata ja kookosleivoksia ja kroisantteja aamupalaksi… Öhm…
Klo 20.30: Iltapuuro. Ihana iltapuuro. On vaikea olla napostelematta samalla kun laitan lapsille iltapalaa, käsi suuhun-liike on ohjelmoitu selkärankaan. Parempi vältellä koko keittiötä.

To 28.1., 4. paastopäivä
Yksi paistettu kananmuna & Coca-Cola Light, kaksi kulhoa papuperunakeittoa (suunnilleen 180 kcal per lautanen).
Klo 03.40: Tosi lupaavaa, herään uneen jossa olen ahminut ruispaloja ja lohikiusausta paastopäivää edeltävänä yönä…
Klo 08.32: Kahden päivän mässäily ja eilisen papukeitto = Jäätävä turvotus. Näyttää kuin olisin viimeisilläni raskaana. Ja koska tälle päivälle on sitä samaa papukeittoa ruoaksi niin illalla varmaan leijun ilmassa kaasuissani.
Klo 12.30: Suunnitelematon lounas, kun lapsilta jää yli yksi paistettu kananmuna (tsekkasin kalorit, vähän päälle 100) ja miehen light cokis (1 kcal) kiljuvat mun nimeä jääkaapissa.
Klo 15.00: Palautusjuomaksi teetä kevyen puolen tunnin vatsalihastreenin päälle. No, menee se näinkin.
Klo 16.30: Joo miksi nää ihmiset syö täällä puistossa koko ajan kaikkea hyvää.
Klo 18.05: Päivän ensimmäinen suunniteltu ateria poikkeuksellisen myöhään. Papuperunakeitto uppoaa kyllä vähän paremmin tänään kun on nälkä.
Klo 19.20: Kevyt 2 km hölkkää – 2 km kävelyä lenkki. Vissiin turvottaa vähemmän kun sormus on pudonnut (ja siten myös kadonnut) sormesta. Höh.
Klo 19.50: Imuroin! Paastopäivänä!
Klo 20.35: Viimeinen ateria. Jos tää auttaisi pitämään nälkää niin ettei tartte aamuyöllä unissaan tai oikeasti nousta syömään.
Klo 22.50: Nälkä.

Ma 1.2., 5. paastopäivä
Kuppi teetä maidolla, kolme keitettyä kananmunaa ja Coca-Cola Light, kaksi kuorittua omenaa, puuro voisilmällä.
Klo 06.30: Kuopus herää noin tuhannenen kerran. Voisin aloittaa aamun vaikka mojitolla.
Klo 08.50: Ihan hyvä, että aloitin keventämisen jo eilenillalla. Nälkä on siedettävä.
Klo 10.40: “Joku” unohti eilen tehdä lapsille ruoan, joten koko aamu menee kokkaillessa. Onneksi lihaa, ei voi edes harkita kuormasta syömistä.
Klo 12.30: Tosi hyvä idea. Nukutan kuopuksen päiväunille ennen ekaa ateriaa niin saan syödä munani rauhassa.
Klo 13.45: Joo, tosi hyvä idea. Kuopus ei nuku vieläkään…
Klo 14.00: Eka ateria. Pakko ottaa cokis. Joka ei haittaa kalorien puolesta mutta vähentää taas nautitun veden määrää.
Klo 15.25: Paleltaa muuten ihan hitosti. Joko paasto tai sitten sama flunssa, mikä lapsilla on jo.
Klo 16.40: Pihalla. Paleltaa vaikka melkein +30 astetta ja päällä toppatakki.
Klo 17.45: Päivälliseksi kaksi vihreää omenaa. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, pienet ruoka-annokset piristävät, eivät masenna!
Klo 19.10: Kävelen pari kilometriä ruokakauppaan ja ihailen auringonlaskua, joka tuntuu poikkeuksellisen kauniilta. Mietin onko pää mennyt ihan pehmeäksi nälän takia.
Klo 19.30: Ruokakaupassa. Tahdon ostaa k a i k e n.
Klo 21.15: Vatsassa iltapuuro ja lämmin kylpy. Olo on kevyt.

To 4.2., 6. paastopäivä
Kaksi mukillista teetä lirauksella maitoa, kaksi porkkanaa, ihan helvetisti suklaakeksejä.
Mietin ensin, etten edes kirjoittaisi tästä päivästä mitään. Että antaisin sen hautautua pieleenmenneiden paastopäivien unohdukseen ja leikkisin, että tämä oli samanlainen menestys kuin monet aiemmat päivät, jolloin illalla olo oli niin hyvä että epäilin syöneeni päivän aikana huomaamattani ihan normaalisti.
No, nyt mentiin metsään heti aamusta kun annoin itselleni luvan syödä pari suklaakeksiä aamuteen kanssa. Olinhan taas valvonut lapsen kanssa, tällä kertaa kurkunpäätulehdus oli kuopuksella. Ja sitten jossain vaiheessa aloin käydä kauppaa, että vaihdan kukkakaalipäivällisen suklaakekseihin. Ja lopulta olin vaihtanut iltapuuronkin suklaakekseihin. Siis jo ennen kello kolmea iltapäivällä.
Kalorit tuskin ylittyivät tähtitieteellisesti, varmasti jäätiin alle tuhannen, mutta eihän sen silti näin pitänyt mennä. Illalla ei ollut mikään euforinen olo kun sain suklaakeksini vaan oma itsekurin puute, heittelevät verensokerit ja lipsumisesta johtuva ärsytys vaivasivat.
Tämä oli osoitus myös siitä, että olen ihan oikeasti koukussa sokeriin, enkä pysty vain lopettamaan sen syömistä jos sitä vain kaapista löytyy. Jatkossakin siis paastopäivät saavat olla täysin sokerittomia ja selvästi tämä addiktio vaatii melkoista interventiota. Kohti uusia haasteita, ja parempia paastopäiviä!