Vuorokausi Sevillassa ei riitä mihinkään, paitsi ehkä 300 valokuvan ottamiseen.

Meidän lyhyt mutta sitäkin ihanampi lapsivapaa miniloma mummin kanssa Sevillassa oli esimakua tästä Andalusian suloisesta suurkaupungista, joka on täynnä kulttuuria, gourmeeta ja kauniita yksityiskohtia. Jos haluaa kahlata läpi kaikki kaupungin nähtävyydet kannattaa aikaa varata ainakin pitkän viikonlopun verran, ja pelkkään kaduilla pyörimiseen – ja meidän tapauksessa myös eksymiseen – voi helposti tuhlata pari päivää.

Buukkasin meille majoituksen hotels.comin kautta. Hotel Madridissa kahden hengen huone oli vain 42 euroa, mikä oli oikein kohtuullinen hinta ottaen huomioon hotellin keskeinen sijainti parhaiden shoppailukatujen, bussiaseman ja monien nähtävyyksien lähellä. Mitään ihmeellisyyksiä kuten aamiaista ei hintaan kuulunut, mutta pelkistetty huone toimivalla nettiyhteydellä. Alue, jossa hotelli sijaitsi, oli rauhallinen siitäkin huolimatta että melkeinpä kaikki oleellinen oli kävelyetäisyydellä. Olen kuitenkin itse todella meluherkkä ja ensi kerralla pakkaan mukaan korvatulpat, sillä hotellin sisällä äänieritys oli olematon ja yöllä heräsin monta kertaa juhlimasta palaavien espanjalaisten meteliin, paikka nimittäin näytti erittäin suositulta juuri heidän keskuudessaan.

Meillä oli hyvin vähän mitään odotuksia tai suunnitelmia tälle lyhyelle breikille. Aloitettiin kiertämällä hotellin kulmilta alkavat ostoskadut, joissa olisi kyllä löytänyt käyttöä pesetoilleen. Sen perusmerkkien (Zara, Mango, Bershka, H&M) lisäksi löytyi mm. Lush ja Sephora, josta käytiin ostamassa pakolliset huulipunat muistoksi. Löydettiin myös Espanjan ihanin kirjakauppa (tämä!), josta löytyi useammasta kerroksesta kirjoja, pelejä ja paperikamaa – oih sitä kalenterien ja muistikirjojen valikoimaa. Myös turistikrääsää löytyy kiitettävä valikoima, jos haluaa ehdottomasti ostaa viuhkoja ja kastanjetteja.

Ruokailun suhteen Sevillassa kärsittiin runsaudenpulasta. Lounas nautittiin El Baratillossa, jossa pöytään ilmestyi aioliperunat, friteerattua vuohenjuustoa paprikahillolla ja grillattua artisokkaa valkosipuliöljyllä. Oh hoh, suosittelen paikkaa mitä suurimmassa määrin, halpaa ja hyvää. Illallispaikka valikoitui samoilta kulmilta, Bar Pepehillo, mutta siellä kävikin sitten ns.paskempi tsäkä: Tapakset olivat tylsiä ja kunnianhimottomia, ja mun munakoisogratiinissa oli kanaa. Ei siis mitenkään vahingossa vaan siihen kuului kana, jota ei millään lailla vaan listassa mainita. Siihen päättyi se 18 vuoden kasvissyönti hetkellisesti, ja yleisen etomisen lisäksi asiaa selvittäessä palvelu oli jopa espanjalaisessa mittakaavassa ihan paskaa, pardon vaan my French. Että mikään kasvissyöjän paratiisi ei Sevillakaan ole, mutta tätä mielipahaa huuhdottiin alas halvoilla ja hyvillä mojitoilla samalla kun katseltiin katedraalia öisessä valaistuksessa – heti helpotti.

Lyhyen reissun aikana opittiin, että ainakaan enää ikinä ei lähdetä autolla liikkeelle. Liikenne itsessään on peruskaoottista, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, on parkkipaikan löytäminen lähellä lottovoittoa. Tai oikeastaan kannattaa hurrata vasta sitten kun peruutta paikasta pois ilman, että autosta puuttuu peili, takapuskuri ja puolet maalipinnasta – nähtiin aika monta kolaroitua autoa parkissa ja yhdenkään tuulilasiin ei oltu jätetty yhteystietoja… Me majoitettiin auto vuorokaudeksi (20 euroa) parkkihalliin, joka oli ilmeisesti suunniteltu kääpiöille ja heidän ajoneuvoilleen, oli meinaa melkoinen parkkeerauksen maailmanennätys sekin. Ja kun nyt pääsin vauhtiin parkkeerausasioissa (aika hyvin ihmiseksi, jolla ei ole ajokorttia) niin Plaza de Españan ja muiden turistinähtävyyksien luona päivystää nämä itseään työllistävät miehet, jotka varaavat paikkoja turisteille. Meille jäi epäselväksi mikä heidän veloituksensa näistä periaatteessa ilmaisista parkkipaikoista on, koska ihan ideologisista syistä ajettiin mieluummin viisi kilometriä korttelirallia kuin maksettiin oikeasti ilmaisista paikoista.

Lomakuvathan ei tietenkään vielä tähän loppuneet, joten varautukaa vielä toiseen postaukseen jossa esittelen kaikki ne kuuluisimmat turistinähtävyydet. Tai no, ainakin ne kaksi minne me ehdittiin ja löydettiin kahden päivän aikana. Jos kuitenkin jaksoit tänne asti lukea niin vielä loppuun lämmin suositus: Sevilla on ihana. Siellä sielu lepää vaikka vain istuisi sangrialasi kädessä katsomassa kauniita espanjalaisia, hevoskärryjä (moraalitonta, mutta olkoot) ja arkkitehtuuria, joka saa ihmettelemään miten hemmetissä voidaan nykyistä talonrakennusta pitää jotenkin kehityksenä… Menkää siis Sevillaan!