TOUR DE ANDALOUSIE

58 päivää kesälomaan! Tai siis en oikein tiedä miten paljon kesän tulevasta matkasta on lomailua, minkä verran työntekoa ja mitä kaikkea keksinkään, mutta ajatus Espanjaan palaamisesta lämmittää kovin paljon. About kuudesta Espanjassa vietettävästä viikosta saan lomailla ilman lapsia peräti kolme, enkä oikein tiedä mitä kaikkea sillä ajalla tehdä! Paitsi tiedänpäs. Ainakin kymmenen päivää olisi tarkoitus kierrellä autolla Andalusiaa, kaksin äitini kanssa. Loppuajan luultavasti istun vain lempipaikoissani La Líneassa.

Nyt olemme päässeet vauhtiin Andalusian road tripin suunnittelussa, ja toivotan kaikki mahdolliset vinkit tervetulleiksi! Tässä on alustava reittisuunnitelmamme:

Näyttökuva 2019-04-16 kello 13.26.37

Kesällä pidämme majaa San Pedrossa Aurinkorannikolla La Línean sijaan, mutta siitä on alle tunnin matka vanhoille kotikulmille. Niinpä auton startattua matkaan aloitamme varmaan lounaalla jossain Línean lempipaikoistamme. Seuraava pysähdys on luultavasti yksi koko Euroopan ihanimmista rannoista, duna de Bolonia. Bolonian dyynit hieman Tarifasta eteenpäin ovat rantojen rakastajille paras mahdollinen pysähdyspaikka. Ylipäänsä tuota Andalusian rannikkoa on taivaallista ajaa vaihtuvien maisemien ansiosta; valkoisia kyliä, mäntymetsiä, vuoristoa, kallioisia rantoja, tuulimyllyjä ja dyynejä.

P6025141.jpg

Ensimmäisen yön ajattelimme viettää Vejer de la Fronterassa, jonka ohitse olen ajanut kymmeniä kertoen, katsoen kaihoten korkealla vuoren päällä sijaitsevaa kiehtovan näköistä kylää. Olen aika varma, että tämä paikka on muutaman vuoden päästä vieläkin suositumpi turistien keskuudessa kuin nyt, joten parempi mennä vielä kun siellä ei ole toivotonta tungosta.

Tarkoitus olisi viettää seuraavat pari päivää Cádizissa; uskoisin, että joulukuisen reissun päälle saan muutaman päivän visiitistä sen verran irti, että Cádiz on ”ulkona systeemistäni” ja voin alkaa etsiä taas uusia paikkoja. Tai sitten en – olen siihen kyllä aika kiintynyt jo parin tunnin perusteella. Hieman vielä arvomme, majoitummeko itse Cádiziin vai esimerkiksi jonnekin lähialueelle sherrytilalle (olisiko sellaisesta antaa ehdotuksia?), tai jopa Jereziin. Jerez de la Fronteraa on suitsutettu mulle monelta taholta, mutta olen itse käynyt siellä vain Ikeassa, mikä ei ehkä antanut aivan parasta kuvaa kaupungin tarjonnasta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun olemme imeneet kaiken irti Cádizista, olisi tarkoitus suunnata vieläkin ylöspäin. Itseäni kiinnostaisi käydä päiväretkellä Parque Nacional de Doñanassa, josta esimerkiksi Äidin Puheenvuoro-tubettaja Inarikin on julkaissut videon. Sen jälkeen tarkoitus olisi yöpyä Huelvassa.

Nyt ongelmaksi on vain muodostunut se, että kun Portugali on aivan vieressä, eikä lempirannoillemme ajaisi kuin pari tuntia… miten maltamme pysyä Espanjan puolella?

Huelvasta olisi tarkoitus jatkaa matkaa Sevillaan. Tuntuu vähän tuhlailulta viettää siellä taas yö tai kaksi, onhan siellä käyty jo monta kertaa ja koluttu kaikki keskeiset nähtävyydet. Mutta se vain on yksi lempikaupunkejani koko maailmassa, ja tuntuisi ihan pyhäinhäväistykseltä jättää se väliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sevillan jälkeen olisi vuorossa Córdoba. Tämä on yksi niistä jo kauan kutkutelluista kohteista, joissa en ole päässyt vielä aiemmin käymään. Kaupunki on kuulemma täynnä aivan ehdottomasti nähtäviä asioita – mitkä ovat teidän suosikkejanne?

Meidän tour de Andalusiella välimatkat etappien välillä ovat tosi lyhyitä, eli myös matkan varrelle otetaan mielellään vinkkejä vastaan. Pysähdymme kaikissa kauniissa luontokohteissa, pikkukylissä ja tietenkin ravintoloissa, joita tiellemme osuu. Saa vinkata!

Kun Córdobaa on koluttu kaksi päivää, pysähdymme vielä jatkuvasti eri blogeissa esiin nostettuun Antequeraan, jota myös Matkamessuilla vihjailtiin tulevaksi hittikohteeksi. Tämän jälkeen toivutaan pari päivää reissusta San Pedron talolla, ja sitten pitää taas keksiä kymmeneksi päiväksi tekemistä, ihan yksin! Olisiko ehkä Marokko tai Málaga?

SYÖ JA NUKU SEVILLASSA

Olette saattaneet huomata, että pidän paljon sekä syömisestä että Sevillasta. Niinpä tuo tammikuun lopussa pidetty Periaatteen Naisen henkilökohtainen syömisfestivaali Sevillassa ansaitsee ihan oman postauksensa: vain ammattilainen pystyy ahtamaan (kirjaimellisesti) 30 tuntiin kahdeksan ateriaa. Oikeasti olisin kyllä syönyt vielä yhdeksännenkin, jollen olisi unohtunut Alcázarin palatsin museokauppaan juuri ennen lähtöä. Löysin nimittäin yliopistoa vastapäätä todella herkullisen näköisen libanonilaisen ravintolan… Joka sitten odottaa meitä ensi kerralla, onhan mun pakko päästä sinne! Sekä libanonilaiseen, että uudestaan Sevillaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen ateria nautittiin heti kun pääsin pois bussista, mutta en ottanut hyvästä kahvista ja huonoista churroista kuvia. Pian sen jälkeen kun olimme vieneet mun repun majoitukseen päädyimme lähellä sijaitsevalle Plaza del Salvadorille, joka on elävä esimerkki siitä, mitä rakastan Espanjassa. Sitä kulttuuria. Lauantaina aamupäivällä koko aukio on täynnä iloisesti pälättäviä ihmisiä, juomassa Cruz Campoa, pientä cervecitaa, ei mitään dokaamista vaan yhdessä oloa auringossa, jaetaan tapaksia, vaihdetaan kuulumisia. Mä en tietenkään päässyt vielä olemaan osa tätä rentoa ulkona hengailun kulttuuria, mutta kuten kuvasta voi päätellä olin tosi tyytyväinen kun sain salakatsella sosialisoivia espanjalaisia tinto de veranon ja eräästä kojusta haettujen ihanan paksujen ranskalaisten ja aioli-majoneesin kanssa.

Seuraavaksi päätimme lähteä kokeilemaan friteerattua kalaa, jota äitini oli nähnyt myytävän lähellä aamiaispaikkaa. Kävelykilometrejä kertyikin yli 15 per päivä, kun seikkailimme ravintolasta toiseen! Valitettavasti tuo legendaarinen ja paikallisten keskuudessa ilmeisen suosittu paikka, Freiduria Puerta de la Carne, oli tosi huono. Maksoimme seitsemän euroa muutamasta kuppasesta kalanpalasta, jotka meille lätki sinänsä ihan katu-uskottaviin sanomalehtikääreisiin itsekin aika happaman lahnan oloinen rouvashenkilö. Parasta oli kuitenkin syödä ne friteeratut turskat auringon paahteessa puiston penkillä, vaikka suuhun jäikin paha maku, eikä pelkästään kalasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi suuntasimme paikkaan, jonka olimme todenneet jo ensimmäisellä kerralla erittäin mainioksi. El Baratillo oli paikka, jossa ensimmäisen kerran suostuin maistamaan vuohenjuustoa ja sen jälkeen en muuta olisi syönytkään. Tässä vaiheessa olin ollut siis kaupungissa neljä tuntia, kun oli jo pakottava tarve saada elää uudestaan se friteeratun vuohenjuuston ja paholaisenhillon taivaallinen yhdistelmä. Mutta eih, annos ei ollut enää entisensä! Noh, pettymys ei ollut mitenkään pohjaton (toisin kuin ruokahaluni), sillä oli ihana taas vakoilla paikallisia perheitä ja kaveriporukoita, eivätkä annokset olleet ollenkaan hullumpia ja jälleen kerran useamman tapaksen ja viinilasin hinta oli noin 17 euroa.

baralfalfa.jpg

Siitäkin huolimatta, että aloimme olla jo aika täynnä, suuntasimme vielä illalla pienen keventävän kävelyn jälkeen yksille. Emmekä voineet vastustaa sitä tapaslistaa. Bar Alfalfa on söpö, pieni ja erittäin paikallinen (toisaalta myös ilmeisesti expattien suosima) baari, jonka minimaalisessa keittiössä super cool punkkarityttö teki tapaksia. Erityisesti pitää kehua sitä, että listalla oli eritelty sekä vegaaneille ja vegetaristeille sopivat tuotteet. Se ei ole espanjalaisessa keittiössä mikään itsestäänselvyys.

menu.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

11 eurolla nautimme kolme juomaa ja kaksi täyttävää tapasta. ”Hyvä ruoka, parempi mieli” oli kyllä ehdottomasti tuon matkan motto, koska jälleen kerran hyrisin tyytyväisenä kun sain kaikki aisteja hemmottelevia annoksia eteeni ihan naurettavan halvalla. Niin kuin sanottu, Espanjassa elän syödäkseni ja ainakin Sevillassa se päti todella hyvin.

rullaluistelu.jpg

lapset.jpg

Seuraavana aamuna sain koko Espanjanmatkan surkeimmat churrot, paskinta palvelua ja kylmintä kahvia Bar Entrevarales-nimisessä paikassa. Muuta teidän ei siitä tarvitse tietää kuin että sinne ei kannata mennä. Piste. Onneksi Sevillassa ei tarvinnut nähdä nälkää, vaan kävimme tasaisin väliajoin toteamassa Alcázarin palatsin jonon liian pitkäksi ja menimme välitapaksille. Ensimmäiseksi menimme jälleen kerran erittäin suosittuun Bodega Santa Cruziin, jossa todennäköisesti joudut syömään ulkona seisten – eikä se haittaa ollenkaan! Paikassa on erittäin halvat ja varsin maukkaat tapakset, erityisesti montadito-leivät olivat suosiossa. Hyvin autenttinen meininki, suosittelen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan viimeinen ateria syötiin Cerveceria Giraldassa. 22 eurolla pöytä täyttyi kolmesta lasillisesta viiniä, kakusta ja cappucinosta sekä neljästä tapasannoksesta. Kasvissyöjälle tämä ei ehkä ollut se kaikista kulinaarisin elämys, vähän suolaista ja rasvaista, mutta ei missään nimessä pahaa. Paikallisten ja turistien täyttämä sunnuntai-iltapäivänä ja etenkin paikalliset tilasivat isoja annoksia friteerattua kalaa jaettavaksi yhdessä. Lihansyöjämummi kehui paljon omia annoksiaan, minä arvostin erityisesti syntisen hyvää kakkua, siistiä vessaa ja kauniita kaakeleita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMajoitus oli tällä(kin) kertaa AirBnB:n kautta, sillä mummi vietti ennen mun tuloa koko viikon Sevillassa. Seitsemän yötä tässä ”sviitissä” maksoi n.350 euroa ja oli koko rahan arvoinen, vaikkei siihen kuulunutkaan aamupalaa. Sijainti oli loistava San Pedron kirkkoa vastapäätä aivan Metropol Parasolin vieressä, ja huoneessa oli koko Espanjan parhaimmat sängyt sekä ihana suihku. AirBnB-emäntämme vasta ihana olikin, kutsui viereisessä asunnossa sijaitsevaan kotiinsa katsomaan ja oli ehkä vain maailman sympaattisin tyyppi. (Kuvat on pöllitty asunnon AirBnB-sivuilta.)

Joten jälleen kerran lämmin suositus Sevillalle. Menkää sinne. Syökää paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

SEVILLA, VANHA SUOSIKKI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen jo valmiiksi pahoillani kuvaövereistä. Sevillasta tuntuu olevan täysin mahdoton selvitä ilman tyhjiä akkuja (kyllä, monikossa) ja täyttä muistikorttia. Se on vain niin ihana. Upea. Mun toinen Espanjan suosikki suurkaupunki Madridin ohella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasan kaksi viikkoa sitten saavuin Sevillaan mun äitini seuraksi. Supermummi oli ottanut viikon loman tuolla Andalusian maakunnan pääkaupungissa, ihanassa taiteen ja kulttuurin metropolissa. Viime kerralla me koluttiin läpi ensimmäiset ”pakolliset” turistikohteet, eli Plaza de España ja Santa Marían katedraali sekä Giraldan torni. Tällä kertaa mun listalla olivat sitten tämä yllä näkyvä Metropol Parasol-rakennus sekä Alcázarin kuninkaallinen palatsi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

28-metrinen Metropol Parasol on yksi maailman suurimpia puurakennuksia. Vaikka rakennus sijaitsi todella kätevästi meidän majoituksemme vieressä, selvittiin sinne vasta pimeällä auringon laskeuduttua jo aikoja sitten. Ei kyllä haitannut: Suuntasimme suoraan ylös neljässä tasossa olevaa ”herkkusientä”, ja näkymät Sevillan yli olivat lumoavat.

metropolturistas.jpg

Sisäänpääsy maksoi 3 euroa per henkilö, ja siihen kuului myös drinkki ylhäällä näköalatasanteella. Okei, drinkki oli luultavasti jotain kotipolttoista viiniä tai tinto de veranoa hanasta, mutta suomalainen kyllä hyödyntää ilmaisen alkoholin jos sitä on tarjolla. Vaikka Metropol Parasolissa ei juuri muuta tekemistä ole kuin kierrellä sen ”katolla” 11 000 neliömetrin alalla, se on jotenkin todella sympaattinen ja kiva käyntikohde. Hienot maisemat, hauska tunnelma, paljon paikallisia viettämässä lauantai-iltaa. Suosittelen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

intendentti.jpg

Siinä missä viime visiitillä eksyttiin Casino de la Exposición-kulttuurikeskukseen, tällä kertaa mentiin sinne ihan tarkoituksella. Molemmilla käyntikerroilla olemme osuneet paikalle juuri meneillään olevan näyttelyn viimeisinä päivinä, ja molemmilla kerroilla valoisassa näyttelysalissa on ollut kylmäävä, jopa masentava, tunnelma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä El circo de las penas-näyttely, tai performanssi, oli osa Sevillassa pidettyä performanssitaiteen festivaalia, tai oikeastaan sen loppuhuipennus. Ihmisen kuolemaa, muistia, aisteja ja tunteita koneina käsitellyt spektaakkeli oli suhteellisen ahdistava synkän äänimaailmansa ja teemansa myötä, mutta ilahduttava osoitus espanjalaisesta nykytaiteesta ja sen hyvinvoinnista. Muuten Sevillan museotarjonta on aika old schoolia: Tarkoitus oli käydä myös Museo de Bellas Artes-museossa, mutta mummin todettua sen aika vahvasti uskonnolliseen taiteeseen orientoituneeksi, ja ihan rehellisesti sanoen hieman tylsäksi, päätettiin tuhlata sekin aika tapaksilla ja tintolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sevillan-matkan kruunasi sitten vierailu Real Alcázar de Sevillassa eli Sevillan kuninkaallisessa Alcázarin palatsissa. Sunnuntaina olivat kaikki muutkin turistit yllättäen liikkeellä, joten nähtyäni jonon luovutin kahdesti (ja menin tintolle ja tapaksille), mutta kolmannella kerralla tilanne näytti sen verran siedettävältä, että päädyin noin vartiksi jonottamaan ja ehdin kierrellä tiluksia vajaan 1,5 tuntia ennen kotiinlähtöä.

tangerine.jpg

No, ensinnäkin alle kaksi tuntia ei riitä tuolla mihinkään. Alue on valtava: Ei uskoisi, että aivan Sevillan sydämessä muurien sisään kätkeytyy tuollainen paratiisi. Kyseessä on alun perin ollut maurien linnoitus ja sisältä palatsi onkin mielenkiintoinen sekoitus goottilaista tyyliä ja islamilaista, maurien tuomaa mudéjar-arkkitehtuuria. Sisäänpääsy maksoi 9 euroa ja suosittelen lämpimästi tekemään niin kuin minä en tehnyt: Lyöttäytymään jonkun ryhmän matkaan, osallistumalla itse ohjatulle kierrokselle tai edes ottamalla virtuaalioppaan matkaan. Paikkaan on nimittäin helppo eksyä, ja toisaalta sen historia on niin mielenkiintoista että on vaikea yhtä aikaa lukea kiehtovia tarinoita ja löytää niiden tapahtumapaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palatsin tutkimiseen kannattaa ehdottomasti varata paljon aikaa ja vaikka vähän evästä, toki alueelta löytyy niin mainio museokauppa kuin kahvilakin. Alcázarin palatsi on kuin Sevilla pienoiskoossa: Täynnä upeita yksityiskohtia, toisaalta hiton helppo eksyä. Alueen lukuisilla sisäpihoilla ja puutarhoissa saa helposti tuhlattua parikin tuntia sitruuna- ja mandariinipuiden varjossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

realalcazar.jpg

Esillä on tietenkin taidetta vuosisatojen takaa, antiikkiastiastoja, keramiikkaa ja seinämaalauksia. Itse skippasin aikataulusyistä kaiken korkeakulttuurin ja opettavaisen eli sisäänpääsyn kuuluvat näyttelyt, mutta tarjolla on monenlaista ihmeteltävää.

realalcazar1.jpg

Toisella puolella Plaza Virgen de los Reyes-aukiota eli Alcázarin palatsia vastapäätä sijaitsee se kuuluisa katedraali ja Giraldan torni: Jos olet liikkeellä ilman lapsia ja jaksat kierrellä ja kävellä, suosittelen näiden kohteiden välillä pitämään pitkän lepotauon (tapaksia ja tintoa, tiedättehän) ja sitten jatkamaan suoraan seuraavaan – luultavasti aamupäivä on otollisempi omistaa palatsin tutkimiselle. Askelmittari tulee luultavasti lirkuttelemaan onnesta kun kierrät ensin palatsin salaiset käytävät ja sen jälkeen kiipeät kellotorniin, ja voin kertoa, että sen jälkeen olet saanut koko viikon annoksen paitsi hyötyliikuntaa, myös henkeäsalpaavaa kauneutta.

lemons.jpg

virtuaaliopas.jpg

SEVILLA, OSA 2

Ensimmäisen osa Sevillan sekoiluja luettavissa täällä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä ja matkaseuralais-mummi lähdettiin Sevillaan ilman suurempia suunnitelmia tai odotuksia. Tämä taktiikka on yleensä toiminut, mutta nyt meillä saattoi jäädä vuorokauden visiitillä aika moni oleellinen turistinähtävyys näkemättä. Molemmat olivat kuitenkin ehtineet bongata yhdet asiat, jotka tahdottiin tarkistaa: Äidilläni se oli La Giralda-torni ja minulla Plaza de España-aukio. Nämä me näimmekin, mutta paikan päällä kävi ilmi että Sevillaan on palattava. Andalusian suurimpaan kaupunkiin jäivät odottamaan Real Alcazarin linna, monta museota, kirkkoa ja palatsia, Barrio de Santa Cruzin juutalaiskortteli, härkätaisteluareena (jos ratkaisen moraalisen dilemmani asian suhteen) ja monta muuta silmiä ja sielua hivelevää kohdetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka olen vannoutunut ateisti niin fanitan suuresti kirkkoja. Käyn mielelläni sytyttämässä kynttilöitä edesmenneiden muistoksi, ihailen entisaikojen ihmisten kunnianhimoisia rakennusprojekteja ja rauhoitun kirkoissa. Meillä keräillään uskonnollista ”krääsää” kuten rukousnauhoja ja ikoneita ja joulupostauksestakin ehkä huomasitte, että olemme kierrelleet katsomassa seimiä kotikaupungissa. Sevillan katedraali onkin tilavuudeltaan maailman suurin katolinen kirkko, joten siellä on kahden mainion lahjatavarakaupan lisäksi aika paljon muutakin ihmeteltävää. Kultaa, kappeleita, Kolumbuksen hauta (tosin koska olen asunut Dominikaanisessa tasavallassa, jonne Kolumbuksen väitetään myös olevan haudattu… En ota kantaa tähän debattiin!). Alttaritauluja, taidetta, uskomattomia yksityiskohtia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuu ei ollut hullumpi hetki käydä Sevillassa, sillä vältimme pahimman turistiryysiksen. Katedraaliin saavuimme pari tuntia ennen sulkemisaikaa ja pääsimme sisään jonottamatta. Sisäänpääsymaksu oli 9 euroa, ja samalla rahalla pääsee katedraalin yhteydessä olevaan La Giraldan kellotorniin, maurilaistyyliseen minareettiin, jonka huipulta on huikeat näkymät koko kaupungin yli. Torniin johtavat pitkät rampit, rattaiden kanssa sinne ei kannata lähteä mutta ylämäkikävely on ehdottomasti sen arvoista. Jo matkalla voi ikkunoista kurkkia tuomiokirkon appelsiinipuiden täyttämälle pihalle sekä kirkon katolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä UNESCON maailmanperintökohde ansaitsee paljon aikaa ja jos mahdollista, kannattaa ennen kirkkoon tutustumista lukea sen historiaa. Tai napata kyytiin elektroninen opas, tai lyöttäytyä turistiryhmän kierrokselle, sillä tämän moskeijan tilalle rakennetun goottilaisen kirkon 80 kappeliin mahtuu monta tarinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelymatkan päässä katedraalilta, Guadalquivir-joen rannalta, löytyy kultainen torni eli Torre del Oro. Tämä entinen vartiotorni on nykyään laivastomuseo. Koska olimme juuri kiivenneet yli satametriseen Giraldan torniin, emme menneet tutkimaan tarkemmin tätä hieman vaatimattomampaa, reilun 20 metrin korkeuteen kohoavaa maamerkkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten vielä se Plaza de España. Tämä vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten rakennettu kompleksi Maria Luisan puistossa olisi toiminut täydellisesti lastenkin kanssa, vaikka nyt vain aikuisten kesken sai keskittyä yksityiskohtien kuvaamiseen eikä tarvinnut pelätä, että jälkikasvu juoksee hevosvaunujen alle tai putoaa vallihautaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka suihkulähde, ympäröivä puisto ja kultakalojen asuttama venereitti aukion ympäri olivat kaikki ihastuttavia, oma suosikkini olivat rakennuksen seinämillä esitellyt Espanjan provinssit. Yksityiskohtia, yksityiskohtia, yksityiskohtia. Näitä kuvailin niin paljon, että jos esittelisin jokaisen provinssin erikseen loppuisi WordPressistä tallennustila (ja multa lukijat, eh eh). Mutta jos ja kun olette Sevillassa, niin tapaksien, sangrian ja shoppailun ohella käykää ihailemassa ainakin nämä paikat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA