MIKÄÄN EI KELPAA KRIITIKKOÄIDILLE

Mulla on nyt menossa joku mielensäpahoitusmarraskuu. Joka jutusta pitää valittaa! Arvatkaa, mikä ärsyttää nyt? Lastenelokuvat!

Meillä asuu kolme Cars-fania. Esikoinen näki Carsin ykkösosan ehkä vähän liiankin nuorena – taidettiin olla silloin jumissa kolme vuorokautta Lastenklinikalla, ja kun Utelias Vili, Kaapot ja kaikki muut kasvattavat ohjelmat oli katsottu, näytettiin lapselle ensimmäinen osa Salaman seikkailuja. Se oli myyty. Yksi esikoisen ensimmäisistä sanoista oli Mähkviin, eli McQueen. Meiltä löytyy Salamaa noin kymmenessä eri muodossa, ja pikkuveljet ovat perineet tämän intohimon. Mua tietenkin, ajokortittomana ja autoista mitään tietämättömänä, hieman huvittaa kuinka fiiliksissä voi tyypit olla piirretystä autosta, mutta toisaalta itse fanitin 5-vuotiaana Kikkaa ja Popedaa. Kai tämä on vähän parempi.

Ensi kesänä sitten koittaa odotettu ensi-ilta, kun Carsin kolmasosa tulee leffateattereihin. Kitisin jo kakkosen kohdalla, että siinä oli ihan turhaa väkivaltaa ja jännitystä. Totta kai pitää olla vähän actionia, mutta että kidutusta? Ihan selvää hengenvaaraa? Ihan järjetön määrä ammuskelua? Kuopus ei ole koko leffaa vielä nähnytkään, ja esikoinen on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen ja hifistelee nyt legojen ja chimojen ja ninjagoiden ja kaiken muun yli hilseen menevän kanssa, mutta kyllä minä silti mieleni pahoitin. Yleensä yritän välttää sellaista oi kultainen nuoruus-nostalgiaa, koska kyllä se on 80-luvullakin osattu, mutta ne vanhat Disney-leffat olivat jotenkin lempeämpiä. Tai onhan nekin käyneet tunteisiin, äitejä ja isiä on kuollut ja noidat vaanineet prinsessoja, mutta tämä kolmannen Carsin teaseri ei nyt ihan vakuuttanut.

maxresdefault

Vaikkei siinä 50 sekunnissa paljoa paljastettu, niin selväksi tulee että lasten rakastama Salama kolaroi pahemman kerran ja sen jälkeen mikään ei, mainoksen mukaan, ole entisellään. Okei, tässähän on tietysti aineksia tosi opettavaiseen elokuvaan. Ei saa ajaa ylinopeutta. Myös vammautuneena voi elää hyvää elämää. Tai sitten luvassa on taas räminää, draamaa ja tummia sävyjä. Ehkä kohderyhmänä on nyt ne täysi-ikäisyyttä vartoovat alkuperäisen Carsin fanit, ja ikärajaksi tulee taas se sama seitsemän joka jatko-osalla oli. Näinä maailmanaikoina sitä tekisi vain mieli näyttää lapsille My Little Ponya ja Halinalleja, ettei perusasiat pääse unohtumaan. Onneksi ne rakastavat Pipsa Possua, Hei Taavia ja Kikattavaa Kakkiaista.

Tämä sama ilmiö lastenelokuviin leviävistä aikuisten leffojen elementeistä ärsytti syksyllä, kun hartaasti odotettu Lemmikkien salainen elämä tuli teattereihin. Oltiin valehtelematta vuoden verran kelailtu traileria ja fiilistelty elokuvaa, olihan siinä samanlainen mäyräkoira joka meilläkin on asunut. Koko konsepti oli mun mielestä vallan mehukas: Siitähän saisi aikaiseksi vaikka mitä, kehitellä lemmikkieläimille nyt ihan omat kuvionsa päivän ajaksi! Ja sitten kun lopulta päästiin litran popcornämpäri sylissä Kinopalatsiin niin jumankekka, eihän siinä ollut kuin hetki sitä lemmikkien touhuilua. Loput olikin kostonhimoisen psykopaattipupun tappofantasiaa, ja koko penkkirivi tärisi kauhusta. Ketutti. Noin hyvä idea piti pilata takaa-ajoilla ja kuristajakäärmeillä.

Ettei menisi ihan valitukseksi, onhan niitä hyviäkin elokuvia ilmestynyt. Inside Out – Mielen sopukoissa oli ihana. Oli siinäkin pelottava alitajunta ja äiti nieleskeli kyyneleitä kaiken sen lapsuuden loppua symboloivan äärellä, mutta aihe oli tärkeä, toteutus omaperäinen ja lapsille jäi paljon puhuttavaa, vähemmän pelättävää. Meillä ylipäänsä yleisöä on viehättänyt aina huumori enemmän kuin jännitys, ja nyt sitten odotetaan Tatua ja Patua. Tämä kaikki voi olla vain merkki siitä, että allekirjoittanut vanhenee ja kukkahattutätivaihe alkaa olla pysyvästi päällä. Vai olenko ihan vainoharhainen?

 

11 kommenttia artikkeliin ”MIKÄÄN EI KELPAA KRIITIKKOÄIDILLE

  1. Et ole vainoharhainen. Tosin tämä sama ilmiöhän näkyy myös aikuisten viihteessä. Väkivaltaa normalisoidaan kaikin mahdollisin tavoin. Esimerkiksi kidutuskohtaukset ovat muuttuneet hyviksille ihan normisetiksi. Samassa suhteessa myös lapsien elokuviin on tullut paljon enemmän sellaisia sävyjä joilla ei pitäisi olla siellä mitään tekemistä.

    Tykkää

    1. No niin, väkivallan normalisoiminen – olihan sille joku ihan oikea nimikin!
      Aikuisten leffoja katson niin vähän ja valikoiden, että se kehitys ei ehkä hyppää samalla tavalla silmille (paitsi Bondeissa?), mutta joo, slapstickistä on siirretty todella synkkään ja raakaan maailmankuvaan.

      Tykkää

  2. Lydas

    Et oo!! Tää on mun vakio kitinän aihe. En voi tajuta miksi kaikki lasten elokuvat pitää pilata räiskinnällä! Ei lapset, varsinkaan pienemmät, tosiaankaan kaipaa sitä tykätäkseen elokuvista. Cars 2:sta ei ole meillä katottu (katoin sitä ite aluksi nähdäkseni voiko näyttää lapselle. Ei voinu, pettymys). Ei mitään Disney-leffoja Frozenia lukuunottamatta ja siinäkin on se Elsan murhayritys. Miksi Oi miksi leffat on pakko pilata. KysyMpähän vaan. Ja siis just sen takia en teatteriin menis katsomaan ennaltanäkemättä kun ei voi tietää mitä sieltä tulee naamalle.

    Tykkää

    1. Joo, mua vähän ärsytti siellä teatterissa kun alkoi Lemmikkien Salaisessa Elämässä kankaalle tulla punkkariporsasta ja sekopupua… 40 euroa siitä että sylissä on omat pojat ja kummitytön isosisko täyspaniikissa :D.
      Siellä taitaa teattereissa olla enemmän valinnanvaraa, toisaalta teillä ei ole Tatua ja Patua!

      Tykkää

  3. Musta näyttää vanhanajan Tommyt ja Jerryt (vai onko niillä joku ihan oma suomenkielinen nimensä) paljon väkivaltaisemmilta kuin monet nykylastenleffat! Että en tiedä onko kehitys kehittynyt mihin suuntaan? Vähempikin väkivalta ja jännitys toki riittäisi ihan ylipäätään mutta meidän lapset on kai sitten harvinaisen reteitä kun eivät pelkää elokuvissa juurikaan. Meille ongelmaksi on Suomessa koitunut enemmänkin se, että niin moniin elokuviin ei siellä ole pienillä menemistä – vaikka ovat saattaneet samaisen leffan tai aikaisemman osan samaa leffasarjaa nähdä jo DVD:ltä tai jossain muussa maassa missä ikärajoista joustetaan lastenelokuvien kohdalla.

    Tykkää

      1. No joo, onhan ne Tomit ja Jerryt tosi groteskeja. Ehkä jotenkin itse pitää sitä piirrosjälkeä jo niin selkeästi fiktiivisenä, kun ei ole edes pyritty sellaiseen todentuntuisuuteen? En tiedä, on meillä siis aiheutettu lapsille traumoja Ruususilla ja Leijonakuninkaillakin, mutta ehkä itselleni se elokuvien vauhti ja sellainen pahantahtoinen väkivalta tekee tiukkaa. Olen vähän kukkahattu kuitenkin :D.

        Ikärajoista paremmin vielä toimisi, jos aikuinen voisi nähdä esim pelottavia pätkiä etukäteen ja arvioida sen perusteella, mikä sopii omalle lapselle – meillä pojat on aika paatuneita, mutta sekin riippuu onko aiheena takaa-ajot vai esim kuolema.

        Tykkää

  4. tiiätkö mikä myös ottaa kuuppaan?

    Miksi, oi miksi: tehdään lelusarjoja, sälää ja roipetta ja turhaketta semmoisista elokuvista, peleistä ja ohjelmista, jotka kategorisesti ovat lapsilta kiellettyjä? Miksi on esim. starwars-legoja /indianajones-legoja, joita markkinoidaan viisi-kuusi-seitsenvuotiaille? Tämä on nähdäkseni juuri sitä lapsuuden liian varhaista loppumista.

    Olen samaa mieltä muutenkin tuosta turhasta jännitysmomentista. Tietenkin hyvä draaman kaari vaatii alun, huiputuksen ja lopun, mutta vähän vähemmälläkin jännityksellä ja kauhulla pärjäisi. (sekä aikuinen että lapsi) Olen itsekin lopettanut järjestään kaikkien telkkarisarjojen ja leffojen katsomisen, koska niissä on herkälle ihmiselle aivan liikaa yliluonnollista, kidutusta, sekopäisiä irrationaalisia murhia ja vastaavaa.

    Tykkää

    1. No joo, krääsään uppoaminen ärsyttää anyways, oli siinä painettuna sitten koiran, stormtroopperin ja pokemonin kuva, mutta se on ihan totta että se oheistuotteiden määrä kyllä ikään kuin johdattaa lasta itse elokuvan tai pelin pariin ehkä liian varhaisessa vaiheessa. Meilläkin nää Chimat ja Ninjagot tuli ensin tavaroissa, sitten ohjelmissa yms. enkä kyllä niistä vieläkään lämpene.

      Tajusin juuri, että yksi viime vuosien lempisarjoja oli Dexter, jossa kyllä veri lensi, mutta sen jälkeen olen katsonut parhaani mukaan pelkkää komediaa :D. Elämä on muutenkin niin täynnä eritteitä.

      Tykkää

  5. Anu

    Aivan samaa mieltä! Zootropolis oli ehkä pahin kaikista. Traileri oli niin hauska, mutta leffassa seikkailikin sekopäämurhaajaeläimet ja mafiapomot. Piti jättää kesken, kun vuokrattiin. Ei mitään järkeä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s