USKOMATON ESKARI

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-04-kello-18-23-59

Mulla ei ole mitään kirkkoa vastaan. Suomessa luterilainen kirkko tekee paljon tärkeää työtä, jota valtio ei tee vaikka pitäisi (esimerkiksi auttaa asunnottomia pakkasöinä – liittykää vapaaehtoisten joukkoon täällä), ja järjestää tukea, tapahtumia ja ottaa toisinaan rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin kuin päättäjät, jotka piilottelevat byrokratian takana ihmisten ollessa hädässä. Mutta siltikään kirkko ei mielestäni kuulu varhaiskasvatukseen. Tai tasapuolisuuden nimissä jos yksi kirkko kuuluu, niin sitten pitäisi kaikkien. Ääneen pitäisi päästää kristittyjen kanssa muslimit, jehovat, juutalaiset, ba’hait ja totta kai vapaa-ajattelijat ja mielellään yhtä aikaa, jotta yhtään maailmankuvaa ei nostettaisi ylitse muiden.

Kun saimme viikko sitten tietää esikoululaisemme marraskuun ohjelman, kesti noin kaksi minuuttia että olin kirjoittanut ehkä hieman turhan kärkkään sähköpostin päiväkodin johtajalle. Kaksi uskonnollista tapahtumaa, eli joulukirkko ja sen lisäksi helluntaiseurakunnan järjestämä joulukävely, joka omien sanojensa mukaan tukee erinomaisesti koulujen ja päiväkotien uskontokasvatusta. Alle kouluikäisten uskontokasvatus on mielestäni ylipäänsä varsin monimutkainen kysymys, sillä siinä tulisi ottaa huomioon paitsi kotien vakaumukset myös lapsen kehitystaso. Toistaiseksi omat kokemukseni ovat, että varhaiskasvatuksessa uskonnollinen puoli on jätetty seurakunnille ja vaikka monikulttuurisuutta ja uskontojen moninaisuutta tulisi korostaa sekä uskonnottomuus esittää yhtenä vaihtoehtona, on tämä puoli jäänyt melkoisen heitteille.

En henkilökohtaisesti hypi riemusta, että eskarilainen on alkanut puhua Jeesuksesta. Haluan kyllä opettaa lapsille uskonnoista kaiken, minkä tiedän, parhaani mukaan selittää uskonnon, historian ja perinnekulttuurin yhteydet ja ennen kaikkea opettaa lapsen kunnioittamaan kaikkia maailmankatsomuksia. Siinä missä varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen tulisi tukea tätä tavoitetta tuntuu siltä, että siellä tunnustuksetonta uskontokasvatusta vaativa äiti on takakireä häirikkö, joka pilaa lapseltaan joulun ja muut juhlapyhät. Kun eskarilaisen muu ryhmä meni syyskirkkoon – ilman, että vanhemmat olivat ehtineet etukäteen täytellä lappuja lasten osallistumisesta ja tiedotus oli toiminut muutenkin vähän niin ja näin – jäi meidän eskarilainen ainoana päiväkodille ja saikin sitten olla apulaisena juoksevissa tehtävissä. En ole huolissani, että kirkkoretkiltä pois jääminen jättäisi aukon lapsen yleissivistykseen, sillä me olemme vieneet häntä niin kirkkoihin, synagogiin kuin moskeijaan ja katolilaisiin messuihinkin, mutta tasapuoliselta käytäntö ei tunnu.

Pilaan lapselta ilon myös osallistua joulukirkkoon sekä tuohon Saalem-seurakunnan joulukävelyyn. Koen, että uskontokasvatus on jälleen jätetty tahoille, joiden perustehtävä on levittää omaa ilosanomaansa. Syyslukukaudella retket ovat suuntautuneet vain kristillisiin instituutioihin, joten kovin monipuolisesta uskontokuvastosta ei voida puhua. En pelkää, että lapsi kuulee Raamatusta tai Jeesuksesta, mutta jos näistä kertoo nämä asiat ainoaksi totuudeksi julistanut taho, on 6-vuotiaan hahmotuskyky koetuksella. Ja jos lapset joskus tulevaisuudessa kokevat Jumalan, Zarathustran tai Allahin omakseen niin hyvä, mutta toistaiseksi haluan tarjota hänelle omalla tasolla tietoa siitä, miten monia eri tapoja on uskoa tai olla uskomatta. Etenkin kuolemakeskustelujen yhteydessä eri uskontojen näkemykset ovat tulleet esiin. Eskarilaisesta mieluisin vaihtoehto on jälleensyntymä hindulaisittain.

Päiväkoti ei nähnyt ongelmaa nykyisessä järjestelyssä, vaikka esimerkiksi vuonna 2014 perustuslakivaliokunta yksimielisesti linjasi, että yhtenäinen uskontotiede olisi ns. perustuslakimyönteisin vaihtoehto eikä sille olisi mitään estettä. Moisesta harppauksesta kohti lapsia yhdistävää eikä erottavaa tapaa opettaa etiikkaa, arvoja ja kulttuuriperinteitä omimatta näitä yhden uskonnon ominaisuuksiksi lienee turha haaveilla tämän vaalikauden aikana, mutta aina voi kampanjoida ja yrittää vaikuttaa vähintäänkin oman lapsen ympyröihin. Tämä ammattivalittaja oli tietenkin yhteydessä vielä varhaiskasvatuksen johtajaan, joka vastasi että toimintaa tullaan arvioimaan uudestaan, sillä tarkoituksena on, että esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen aikana kaikki lapset voivat osallistua toimintaan.

Sitä minäkin toivon.