SOMEMUTSI RAIVOSTUI KOHUMAINOKSESTA

Hei kiitti otsikosta, Yle, ei ollut muuten yhtään tarkoituksenhakuinen tai leimaava! Olisitte voineet otsikoida yhtä raflaavasti tämän päivän uutisen suomalaislasten onnellisuudesta: Suomalaislapsi on vallan tyytyväinen elämäänsä olisi kuulostanut paljon paremmalta jos sitä olisi hieman dramatisoitu, esimerkiksi Huolimatta sosiaaliselle medialle menetetyistä vanhemmista, suomalaislapset luottavat silti aikuisiin. Muistutus siitä, että vaikka nykyvanhemmat ovat tiedostavampia kuin yksikään aiempi sukupolvi esimerkiksi kehityspsykologian, ravinnon ja lasten fyysisen koskemattomuuden suhteen, he mokaavat silti. No, jokainen sukupolvi traumatisoi lapsensa omalla tavallaan – jatkuva kännykän vilkuilu on varmasti oma syntini.

Nyt ei ole tarkoitus kieltää tätä ilmiötä. Heitän ensimmäisen kiven ihan omaan polveen, koska toistuvasti huomaan kurkkivani puhelinta ja ”hoitavani asioita” ja joskus on niitä aamuja, että istun teekupin kanssa surffaamassa netissä etsimässä seuraavaa somekohua samalla kun lapset hyppivät yläsängyltä alas patjalle. Olisivat voineet tulla ottamaan valokuvan meiltä tuohon mainokseen, puuttuu vain pallotuoli, kristallikruunu ja koira. Vietän lasten kanssa noin kahdeksan tuntia päivässä hereillä yhdessä, ja siihen mahtuu aika monta hetkeä jolloin viestittelen toisen vanhemman tai jonkun kaverini kanssa, luen sähköposteja tai katson kissavideoita. En ole siitä ylpeä; tiedostan, että vähemmänkin voisi viettää aikaa internetissä ja yritän vastustaa kiusausta kaivaa se puhelin esiin taskusta aina silloin, kun mitään muuta ei tapahdu. Ehkä kyllä enemmänkin kouliakseni omaa keskittymiskykyä kuin siksi, että lapseni kokisivat suurta laiminlyöntiä katsekontaktimme katketessa hetkeksi.

No sitten se surullisenkuuluisa kampanja.

Mistä edes aloittaisi? Mainoksista, joissa isä loistaa poissaolollaan (ja isien konkreettinen katoaminen lasten elämästä olikin mainoksen metaviesti – Helsingin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtaja Olli Salin halusi varmuuden vuoksi suututtaa isätkin, kun pelkät syyllistyneet äidit eivät riittäneet)? Tietoiskuksi kutsutusta mustavalkoisesta videossa, jossa kouluikäisen lapsensa rannalle leikkimään vienyt äiti vilkaisee puhelinta ja eeppinen musta korppi vie lapsen? Lisääntyikö muuten tietoisuus? Pitäisikö varoa korppeja? Tai siitä, että kaupungissa jossa ei ole varaa riittäviin turva- ja ensikoteihin, kunnalliseen pariterapiaan on kuukausien jonot ja neuvolapalveluita karsitaan jatkuvasti, on varaa laittaa kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan, jolla ei ole mitään sisältöä?

Nimittäin sivun mainos Hesarissa maksaa noin 23 000 euroa (summa perustui valistuneeseen arvioon, kampanjan oikeat kulut raportoitu tarkemmin myöhemmin). Tässä mainoksessa muistutetaan, että välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa (mites sitten tuo vanhanaikainen väkivalta, onko sitä enää ollenkaan?) ja ohjataan sivustolle kotiväkivalta.fi. Sivustolla sitten perheväkivallaksi tiivistetään somemutsi ja poissaoleva isä, ja kerrotaan kampanjasta. Vain kampanjasta. Ei mitään tukea tai apua, konkreettisia neuvoja siihen miten voisi arvioida onko oma median käyttö kohtuullisen rajoissa, ei tutkimustietoa aiheesta – koska kyse on näin vakavasta ilmiöstä, luulisi että tietoa olisi muutenkin kuin mutuna. Eli on laitettu kohtuullinen määrä rahaa palamaan siihen, että on saatu aikaiseksi syyllistävä mainos, joka ei osu maaliinsa, ilman että tarjotaan mitään muuta tilalle. Kampanja ilman sisältöä. Saatiin sillä tietysti näkyvyyttä ja ”keskustelua”, mutta jotenkin kuvittelin että tällainen moniammatillinen työryhmä olisi saanut tuotettua jotain muutakin kuin sormenheristelyä ilman sisältöä. SISÄLTÖÄ!!! Sitä me somemutsit halutaan, siksihän me kokoajan googletetaan kännykkä kädessä.

Varmasti suurin osa vanhemmista voisi tsempata sen suhteen, paljonko uhraa aikaa näytöille. Tästä on muuten tehty ihan hyväkin kampanja, Väestöliiton Paras syy, jossa ilmiötä tarkastellaan osana hieman laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta ilman, että ihan normaalilta, suorastaan poikkeuksellisen hyvinvoivalta näyttävä perhe leimataan väkivaltaiseksi koska vanhempi vilkaisee puhelintaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että tälle rahalle olisi ollut aivan helvetisti parempaa käyttöä kuin stereotyyppinen, alleviivaava mainos, joka ei tarjoa ihmisille mitään muuta kuin syyllisyydentunteita ja stressiä siitä, viekö korppi nyt lapsen kun luen tämän Wilma-viestin.

PS. Postaus on kirjoitettu Onni-bussissa välillä Viikki-Lahti eikä sen kirjoittamisen aikana bloggaajan vastuulla ole ollut yhtään alaikäistä lasta.

PPS. Päivitys 16.11. klo 19.50: Veronika Honkasalon FB-sivuilta tieto kampanjan tarkemmasta kustannusrakenteesta:

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-16-kello-19-53-25