SHOULD I STAY OR SHOULD I GO

shouldistay

Uskotte varmasti jos sanon, että juuri tänään on ollut lohdullista ajatella että Espanjaan lähtöön on alle 50 yötä (ja vielä vähemmän siihen, että vain sisällysluettelon verran valmisteltu kandi pitää palauttaa). Onhan tuo lumisade idyllistä ja lapset, jotka ehtivät viime talvena nähdä vain viikon verran jo puoliksi sulanutta loskaa, ovat aivan liekeissä. Mutta kun tänään on kolmeen kertaan pukenut ja riisunut monta kerrosta märkää ja kuraista vaatetta, niin voin kyllä sanoa että ei sitä ikävä tule. Tykkään kyllä vuodenaikojen vaihtelusta, mutta talvi voisi kestää kaksi kuukautta ja kaikki kurakelit jättää kokonaan väliin.

Harmi, ettei ilmasto ole kuitenkaan kaikki kaikessa. Vaikka koko vuosi on mennyt vaiheillen eri maiden välillä, ovat realistiset vaihtoehdot yhä Suomi tai Espanja. Ja minä en osaa tehdä päätöksiä, vaikka tiedossa on että pian on deadline muullakin kuin tutkielmalla. Olen tehnyt vaikka kuinka monta listaa, jossa vertailen ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia mutta ne voi kaikki heittää paperinkeräykseen, koska tiedän että lopulta teen päätöksen intuition enkä rationaalisen analyysin perusteella. Salaa tietenkin elättelen haaveita lottovoitosta ja muutosta Key Westiin, mutta tämän vaihtoehdon varaan ei ehkä kannata jättää kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia.

Espanjan puolesta puhuu tietenkin perhe-elämä, lämpö, aurinko, ravintoloiden alhainen hintataso ja muutenkin edullinen ruoka, rento, sosiaalinen kulttuuri, churrot ja tapakset, rakas harrastus löytökoirien parissa, lyhyt matka niin Afrikkaan kuin muualle Eurooppaan ja jo pelkästään parin tunnin ajomatkan päästä löytyvät upeat paikat, joissa riittää tutkittavaa vuosiksi, espanjan kieli ja lasten kasvava kielitaito, ympärivuotinen vapaus kurahousuista ja villakerrastoista, ja moni muu asia.

Toisaalta Suomeen jäämällä saisin suoritettua korkeamman tutkinnon ja voisin löytää paljon mielekkäämpiä töitä mitä Espanjassa on tarjolla. Täällä pojat saisivat elää tutuilla kulmilla, mennä kouluun tuttujen kavereiden kanssa ja asua tuttujen naapurien lähellä, niistä tukiverkoista puhumattakaan. Asuntojen sisälämpötila on siedettävä, kaikki on siistiä ja hyvin organisoitua ja tunnen byrokratian kuin omat taskuni. Täällä on lapsille enemmän tarjontaa mitä tulee tapahtumiin, harrastuksiin ja muuhun toimintaan, eikä kouluasiat tuottaisi lainkaan päänvaivaa. Mulla on ystäviä, harrastuksia ja kulttuuria omiin tarpeisiin ja ruokapuolesta on pakko sanoa, että elämä kasvissyöjänä on täkälaisessa kulttuurissa hieman helpompaa – kunpa vain parsakausi kestäisi pidempään.

Joten ei ole helppoa tehdä päätöksiä, etenkin kun on muutenkin tällainen vaakapersoona jolla pelkkä tavallinen kaupassa käynti tuottaa valinnanvaikeuksia. Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä – kummassakin on huonot puolensa, mutta vaakakupissa on nyt enemmän ne positiiviset puolet molemmista maailmoista. Ja en ihan oikeasti osaa päättää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA