Ehkä se oli se viides hoitokoira, joka teki upealla luonteellaan lähtemättömän vaikutuksen koko perheeseen. Tai sitten se, että se meidän molemmat ”vanhat” mäyräkoirat, joita toista ikävöidään enemmän ja toista ehkä hieman vähemmän, perhepiirissä kun on pysynyt, vaikuttavat olevan onnellisia siitäkin huolimatta, että joutuivat eroon alkuperäisestä laumastaan. Ja ehkä se, että jokaisen hoitokoiran lähtö oli ollut aina vain vaikeampi lapsille, jotka kaipasivat jo pysyvyyttä, omaa koiraystävää. Ja sitten tietysti se, että olimme voineet lykätä oman koiran adoptointia sillä, että minä vaadin tulevan koiran olevan rescue, Käytännön Mies taas vaati tulevan koiran olevan mäyräkoira – ja sitten erään eläinrakkaana tunnetun naisen kotiovelle hylättiin kaksi mäyräkoirasekoitusta. Se oli siinä sitten.

Kuten kuvasta näkyy, niin Tassu (kyllä, lapset saivat päättää nimen…) on aika isotassuinen, että mikään puhdasrotuinen mäyräkoira se ei kyllä ole. Itse asiassa aion jossain vaiheessa teetättää sille DNA-testin, jossa selviää hänen sukutaulunsa noin rotujen osalta. Voi olla, että käy ilmi että Tassussa onkin 0% sitä mäyräkoiraa. Muistuttaa usein enemmän terrieriä. Olen vitsaillut, että koirassa on ainakin 50% itse paholaista, koska olin unohtanut Minin jälkeen miten suloisia pennut ovat nukkuessaan ja rasittavia hereillä. Nyt nelikuisella Tassulla on se pahin puremisvaihe päällä, ja koko perheen kädet, jalat, vaatteet ja huonekalut on rei’illä. Viidenkympin koiraksi hän on myös triplannut hintansa syömällä kaksi MacBook laturia.

Meillä on siis ollut nyt hetken tällaista pissalätäköiden ja puruluiden täyttämää pentuarkea hetken. Odotamme innolla, että Tassun rokotukset saadaan kuntoon ja päästään ulkoilemaan kunnolla. Sille pitää hankkia kuljetushäkki Suomen-lentoja varten, koirasta kasvaa kosmopoliitti. Aika paljon koulutusta on tehtävänä – me emme tiedä Tassun neljästä ensimmäisestä elinkuukaudesta mitään, mutta se ja veljensä ovat olleet todella rohkeita, omapäisiä ja melko röyhkeitäkin heti päästyään turvaan. Tassu on valinnut nukkumapaikakseen Granadan matkalta asti makkarin nurkassa purkuvuoroaan odottaneen matkalaukun, se on muistuttanut myös miksi lapsiperheissä koira on myös kätevä: ruokahävikin määrä on laskenut ja lattialle putoileva ruoka katoaa nopeasti parempiin suihin. Se on karvainen perheenjäsen, jonka kanssa opetellaan taas elämään. Koiranelämää.