Yhteistyössä (pressimatka): Tenerife Walking Festival

Kanarian saarilla alkaa kiivain turistisesonki käynnistyä ja itse tunnen pienen piston sydämessä, kun katselen kuvia keväältä: toukokuussa se yksi matkaunelma toteutui kun pääsin osallistumaan Tenerife Walking Festivalille ja testaamaan omia rajojani upeissa maisemissa neljällä erilaisella vaelluksella. Toivon hartaasti, että pääsen vielä palaamaan joskus noihin näkymiin, kokemaan uudestaan sen nousujen tuskan ja alamäkien ihanuuden (itse asiassa alamäetkin on joskus aika kamalia, mutta Teneriffalta ei kannata odottaa löytävänsä tasamaata vaellusreiteillä). Jollet halua lähteä vaeltamaan vaellusfestivaalille, jossa paikalliset oppaat kierrättivät ryhmiä erilaisilla reiteillä, tarjoaa Teneriffa runsaasti vaihtoehtoja omatoimireissaajille. Itse kuitenkin annan vinkkejä nyt tälläisen ei-mikään-eräjorma-tyyppisen sunnuntaikävelijän vinkkelistä, joka ei halua eksyä ja löytää itseään banaaniplantaasilta tai syvältä havumetsästä.

Teneriffalla on joidenkin mukaan ”ikuinen kevät”, keskilämpötilan ollessa talvellakin 20 asteen kohdilla. Toukokuussa, jolloin me pääsimme vaelluksille, oli ilma oikeastaan täydellinen: parhaimmillaan suorastaan kuuma (ylämäilläkin oli joskus osuutta asiaan), mutta useimmiten miellyttävä. Toisaalta vaihtelua on runsaasti:  puhutaan ”mikroilmastoista”, sillä olosuhteet voivat vaihdella trooppisesta sademetsästä Teide-tulivuoren hyytäviin lumisateisiin. Jo muutaman kilometrin matkalla – varsinkin jos puhutaan pystysuunnassa – erot olivat huomattavat, joten varustelun suhteen suosittelen kosteutta kestävää kerrospukeutumista ja lähes kaikkeen varautumista.

Varmasti kuuluisin ja suosituinkin vierailukohde Teneriffan saarella on tulivuori Teide, jonne myös osa meistä vaeltajista teki yön yli kestävän retken. Meidän vaelluksilla retken toteutti Teno Activo, jonka järjestämälle retkelle osallistuin itse. Kaikki neljä retkienjärjestäjää olivat omaan kotiseutuunsa intohimoisesti ja ammattimaisesti suhtautuvia ammattilaisia, mutta itse arvostin erityisesti sellaista kiinnostavien yksityiskohtien poimimista, yleistiedon ahkeraa jakamista ja toisaalta myös rauhallista etenemistahtia, koska ryhmissä oli monentasoista vaeltajaa. Teno Activon oppaat olivat tässä erityisen lahjakkaita, tuntui, että heillä oli pelisilmän lisäksi pätevyys biologian, historian ja maantiedon opettajina.

Toinen suosikkini oli XWander, eikä vähiten siksi että henkilökunnassa oli suomalainen superenerginen Veijo, jonka saattaa hyvällä tuurilla saada oppaakseen esimerkiksi heidän valikoimaansa kuuluvalla viinivaelluksella tai valassafarilla. Xwander järjestää myös joogalomia Teneriffalle, jos on tällainen laiskanpulskea tuurivaeltaja niin kuin allekirjoittanut. Ja luonnollisesti myös XWanderin listoilta löytyy se monen Teneriffan-kävijän must-kohde, eli Teide. Itse tyydyin tällä reissulla vaan ajelemaan ohi, sillä muinoin leirikoulussa kuudennella luokalla pääsimme Teiden huipulle (3718m) köysihissillä ja korkeanpaikankammoisena siinä oli riittävästi kohokohtaa mulle.

Kaikilla neljällä retkijärjestäjällä oli vahva visio ekologisuudesta ja täytyy kiitellä Teneriffaa siitä, että luonnossa näkyi huomattavasti vähemmän roskaa kuin eteläisessä Manner-Espanjassa. Normaaleilla vaelluksilla ei Punaisen Ristin henkilökunta seuraa ryhmän perässä kuten tällä festivaalilla, mutta turvallinen olo oli silloinkin kun ei ensiapuhenkilöstöä ollut näköpiirissä. Tällainen täysin aloittelija selvisi hyvillä kengillä ja ilman keppiäkin, vaikka monet kokeneemmat vannoivat kävelytikkunsa nimeen. Kaikki oppaat myös kertoivat, että he räätälöivät mielellään vaelluksia toiveiden mukaan pienemmille ryhmille ja perheille, ja lapsillekin löytyy taatusti sopivan tasoinen seikkailu. Oma haave on yhä viedä lapset yhdeksi kuukaudeksi kokemaan Kanarian saaria, sillä tuo on täydellinen kohde monipuoliselle aktiivilomalle ja luonnon kokemiselle eri tavoin aina viileästä vuoristosta vesiputouksiin ja valasbongaukseen.

Neljän päivän aikana vaelsimme nelisenkymmentä kilometriä ja nousimme parin kilometrin verran – se kyllä tuntui pitkään pohkeissa ja pakaroissa. Mutta voin vannoa, että jos minä selviän siitä, niin selviää kuka tahansa kahdella jalalla (luultavasti yhdelläkin pärjää) kulkeva. Ensimmäiset tunnelmat kirjoitin ylös heti ekan vaelluksen jälkeen (sen muuten organisoi Gaiatours, joka on erinomainen valinta niille, keillä on vähän kilpailuhenkeä mukana matkalla). Olin yleensä se pahin purnaaja siinä vaiheessa kun paljastui, että matkaohjelmassa ilmoitetut kilometrimäärät olivat etenkin ylämäen osalta huomattavasti alakanttiin ilmoitettuja, mutta toisaalta aina löytyi se walker’s high, kevyt olo joka sai ajatuksen lentämään huomattavasti askelta nopeammin.

Pääsimme näkemään saarta vähän joka kulmasta, ja majapaikkamme Puerto de la Cruzissa oli myös erittäin kiva. Oma suosikkini oli päivän mittainen kierros saaren pohjoiskärjessä sijaitsevan Anagan luonnonpuiston alueella, jossa saimme kokea jylhät rantakalliot, loputonta sirinää ja lintujen ääniä tarjoavan sademetsän ja lopulta vielä merimatkan Las Teresitas-rannalle, joka on ainoa klassinen vaalean hiekan ranta muuten vulkaanisesta, tummasta hiekastaan tunnetulla saarella. Retken järjesti juuri tähän Anagan alueeseen erikoistunut Anaga Experience, joka olisi vuokrannut SUP-lautaa ja kajakkiakin – juttuja, jotka jäivät vähän hampaankoloon eli jotain odotettavaa myös seuraavalle matkalle. Sellainen tulee varmasti.

Jos siis mielit vaeltamaan hyvässä säässä (vaikken ole mikään erityisen kokenut vaeltaja, väittäisin että Teneriffan lämpötilat, merituuli ja reittien suojaisuus tekevät elämyksestä vähemmän henkiinjäämistaistelulta tuntuvan) ja henkeäsalpaavilla reiteillä, suuntaa Teneriffalle. Mitään tasamaata ei ole juuri tarjolla, mutta vaihtelevia maastoja, merta niin pitkälle kuin silmä kantaa ja koskematonta luonnonkauneutta, jota ei ihan joka paikassa ole tarjolla. Itse näen Teneriffan täydellisenä matkakohteena nimenomaan lapsiperheelle, koska valinnanvaraa on niin paljon (ja jos oikeasti tekeminen loppuu Teneriffalla kesken niin ei muuta kuin saarihyppelemään!) ja meininki on kuitenkin ihanan mañana. Jos ensi vuonna taas Kanarian saarille!