LUKEMISELLE PYHITETTY LOMA

Kaupallinen yhteistyö: Lukuloma

Uskotteko jos sanon, että me rakastamme lukemista? Lapsilla ei oikeastaan ole vaihtoehtoja: olen kanavoinut kaiken ”futismutsiuden” siihen, että olen pakottanut heidän kirjastoon, lukenut silloinkin kun heitä ei ole kiinnostanut ja tuputtanut omia lapsuuden lempikirjoja minkä kerkiän. Sanoisin, että kyse on ennen kaikkea laiskuudesta. Lukeminen on matalan kynnyksen laji, ei tarvitse liikkua mihinkään sängyltä, voidaan olla samassa kasassa sohvalla ja silti jokainen uppoutuneena ihan erilaiseen maailmaan. Kävin puhumassa tästä harrastuksesta myös eräällä videolla.

Nyt kun sattuneesta syystä tällä syyslomalla emme liiku kovin kauas kotikorttelista, on entistä tärkeämpi päästä vähän pakoon harmautta ja kylmyyttä. Olette varmasti myös kaikki kuulleet, että olin joskus noin sata vuotta sitten vaihto-oppilaana Karibialla. Ja niihin Dominikaanisen tasavallan tunnelmiin on helppo palata kirjojen kautta. Yksi omia suosikkejani on dominikaanikirjailija Junot Díaz, jonka kirjat kertovat usein kahden kulttuurin arjesta. New Yorkissa asuu melkein miljoona dominikaania, ja Díazin kirjoissa seikkaillaan latinoperheiden ja amerikkalaisen unelman välimaastossa – toisinaan aika karulla tavalla. Ja mikä riemu, että häneltä on myös ilmestynyt lastenkirja. Se on englanniksi, mutta saatavilla mm. kirjastoista. Mielikuvituksen mahdista ja myös erilaisista taustoista kertova kirja kiinnostaa varmaan myös aikuisia.

Tykkään lukea lapsille myös englannin- ja espanjankielistä kirjallisuutta (siis lasten kirjoja; pystyn simultaanitulkkaamaan Pipsa Possun supermercadossa, mutta kovin haastavaa kirjallisuutta en lähde tulkitsemaan). Tämä kuulostaa nyt kovin elitistiseltä, mutta kyse on lähinnä siitä, että olen hulluna kauniisti taitettuihin ja kuvitettuihin lastenkirjoihin ja tuon niitä aina kilokaupalla ulkomailta. Sen lisäksi tämä pitää yllä omaa kielitaitoa. Sen sijaan esimerkiksi meille ilmestyneet saksankieliset kirjat eivät oikein taivu, niissä ihaillaan pelkkiä kuvia.

Meidän syysloman menovinkki on siis kirjasto ja kirjojen sivut. Lapsille sain jokin aika sitten kaksi täydellisesti matkojen suunnittelemiseen sopivaa teosta: Lasten Matkaopas Eurooppaan (saatu) sekä Kuinka lentokenttä toimii (saatu). Molemmissa on mainiot kuvitukset ja paljon tietoa, mitä erityisesti 10-vuotias lukija arvostaa. Näiden avulla voidaan jo vähän valmistautua siihen, että ehkä ensi kesänä pääsemme taas hieman Herttoniemeä pidemmälle.

Kuopuksen rakkain kirja leikki-ikäisenä oli Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen Pulmu reissaa – sitä hän haluaa yhä silloin tällöin lukea uudestaan. Ja kun muutimme Espanjaan, oli hyvä valmistautua muutoksiin Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta-kirjan kanssa. Toki toivon, että meidän muuttomme oli vähän vähemmän dramaattinen kuin Jasonilla. Tällä hetkellä seikkailemme Tylypahkassa, sillä esikoisen kanssa tahkotaan yhä läpi Harry Pottereita, ja Matiaksenmetsässä, koska luen nuoremmille Ronja Ryövärintytärtä. Jos jotain kirjaa haluan suositella syyslomalle aikuisille niin Siina Tiuraniemen Jäämerta, jossa ajan hengessä harrastetaan kotimaanmatkailua ja lopulta löydetään itsensä (kirjaimellisesti) hyvin pohjoisesta. Lisää kirjavinkkejä lomalle löytyy myös Lukuloman sivuilta ja mm. Kristan blogista!

Mulle lukeminen on parasta lomatekemistä. Ja olen onnellinen, että myös lapsilla on ollut toiveissa lukemista (ja tietenkin myös kylpylää, kiipeilypuistoa ja Pokemon-metsästystä). Saa vinkata omia suosikkejaan, niin lapsille kuin aikuisille. Instagramin puolella on vielä pari päivää arvonta, jossa voi voittaa niin lapsiin kuin aikuisiin vetoavan visuaalisen kirjaelämyksen, Julius on merenneito.

TAKAISIN TALLINNAAN

Pressimatkalle vei Tallink Silja & Visit Tallinn

Kuten aika moni muukin matkabloggaaja, palasin takaisin reissaamaan viime tiistaina kun Tallink Silja kutsui meidät mukaan pressimatkalle Viroon. Tuntui ihan sopivalta palata ”rikospaikalle”, sillä edellinen matka Suomen rajojen ulkopuolelle oli juuri Tallinnaan, jossa kävimme helmikuussa isompien lasten kanssa piipahtamassa Protossa. Nyt kun tilanne on mitä on, on koko kesän suunnitelmat (jotka ovat monen eri tekijän takia menneet miljoona kertaa uusiksi) keskittyneetkin vahvasti Baltiaan: luvassa on vielä ainakin kaksi visiittiä Viroon sekä 10 päivää Riiassa.

Lähdimme kokeilemaan 11 tunnin risteilyn konseptia, joka toteutettiin normaalisti Tukholman ja Tallinnan välillä liikennöivällä MS Victorialla. Tämä Victorian siirto Suomen ja Viron välille on yksi monista laivaliikenteen muutoksista. Itse olen aika innoissani Riian risteilyistä (joskin itse menen kuun lopussa Latviaan maateitse Tallinnan kautta), mutta niiden jatkuminen talvella on epävarmaa: suurin syy on myrskyisät meret, sillä Ruotsiin seilatessa saaristo suojaa sen verran ettei koko matka mene kontaten (paitsi tietty jos lähtee ns. laukalle discon puolella, mutta lähtöoletuksena kuitenkaan merenkäynti ei ole aivan mahdotonta).

Meille oli tarjolla runsaasti vaihtoehtoista ohjelmaa ja itse valitsin Telliskiven alueen ja Fotografiskan museon. Kun vuosi sitten elokuussa, melko pian museon avauduttua, kävin viimeksi Fotografiskassa se ei varsinaisesti vakuuttanut. Tällä kertaa meille tarjotiin yksityiskierros opastuksella ja ehkä sen ansiosta, tai itselleni osuvampien näyttelyiden vuoksi, oli kokemus paljon inspiroivampi. Tällä kertaa vetonaulana oli rokkari Bryan Adams, joka on myös erittäin pätevä valokuvaaja ja uskomatonta kyllä, siinä missä viimekesänä Jimmy Nelsonin eksotisoivat valokuvat viidakosta ja alkuperäiskansoista ärsyttivät, Adamsin potretit pysäyttivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koko toinen kerros oli omistettu Adamsin valokuville, joita esiteltiin kolmesta kokonaisuudesta: julkkiksille omistettu Exposed, jossa nähdään rohkeita poseerauksia ja myös ensimmäistä kertaa (omasta mielestäni) sympaattisesti hymyilevä Iso-Britannian kuningatar. Kodittomia esittelevä Homeless sekä oma suosikkini, sodissa vammautuneita – arpineen ja uhrauksineen – näyttävä Wounded. Iso osa mielenkiintoista näyttelyä oli Fotografiskan ihastuttavan henkilökunnan kertomukset kuvien takaa. Adamsin näyttely on saanut jatkoaikaa ymmärtääkseni ainakin elokuun loppuun, ja ehdin viedä äitinikin sitä katsomaan ennen kuin kuvat jatkavat matkaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmannessa kerroksessa on vielä reilu viikon ajan esillä Tom of Finland-teemainen näyttely, jossa on esillä pääasiassa Touko Laaksosen omaa kuvakokoelmaa. Nämä mustavalkoiset kuvat ovat toimineet inspiraationa Tom of Finlandin piirustuksille, ja itselleni tällainen estetiikka toimi hyvin (en nyt viittaa vaan lihaksikkaisiin miehiin vaan siis 70-lukuun, farkkuihin ja nahkaan ja häpeilemättömään seksuaaliseen kuvastoon, jossa kiellettyjä asioita lähestytään ilon kautta). The Dark Room ei ole enää kauaa esillä, joten sen jos tahtoo nähdä niin nyt äkkiä lahden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muita Fotografiskan tämän hetkisiä näyttelyitä olivat Lina Iris Viktorin Dark Testament sekä Sebastião Salgadon Gold. Nämä menivät hieman nopeasti ohi, mutta kumpikin kiehtoi – joskin yhä toivoisin jotain ”autenttista eestiläistä”, kuten myös ensivisiitilläni. Tuntuu tietenkin typerältä vaatia neuvostonostalgiaa mutta toivoisin kansainvälisten kuvien lisäksi myös enemmän paikallista tarttumapintaa. Visuaalisesti ei jäänyt valitettavaa, monipuolinen kokonaisuus ja paljon nähtävää – ja museokauppa on yhä mitä mainioin kokoonsa nähden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sielunruoan jälkeen siirryimme rakennuksen kuudenteen kerrokseen, jossa Fotografiskan kehuttu zero waste-ravintola tarjoili meille alkoholittoman drinkin ja suupaloja; cevicheä, punajuuritartaria ja pirteiden sitrushedelmien ympärille rakennetun jälkiruoan. Itselläni on kesän Tallinnan-käynneille yhä pitkä lista käymättömiä ravintoloita ja olen iloinen, että nyt tuli tilaisuus testata myös tätä: paikka on saanut runsaasti kehuja ja pakko antaa arvostusta etenkin raaka-aineiden tehokkaasta ja kekseliäästä käytöstä, esillepanosta sekä raikkaudesta jokaisessa ruoassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taiteen ja ruoan lisäksi Telliskivi on mitä mainioin paikka tuhlata kaikki rahansa. Mulla jäi nyt odottamaan parempia palkkapäiviä ylläolevassa kuvassa näkyvät torkkupeitot Kelpman Textileltä, mutta sieltä löytyi runsaasti sisustustavaraa, paperituotteita, luonnonkosmetiikkaa, koruja ja pieniä vaatemerkkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun maissa oltiin nelisen tuntia, ehdittiin vielä ennen paluumatkaa käydä maistelemassa uuden Nudist-viiniravintolan omia tuotteita. Omaksi suosikikseni muodostui (hieman yllättäen, koska en suuremmin fanita tätä raaka-ainetta) raparperikuohuva Rabarbra, jota löytyy nyt muuten myös Alkosta. Jos siis ei halua hyvällä syyllä lähteä Viron puolelle viinaostoksille, kuten kuulemma jotkut tekevät. Trendikäs paikka, jossa kuulemma vielä lähitulevaisuudessa on tarjolla huippukokkien ruokaa – sinne siis uudestaan loppukesästä.

Ja tiedän ettei tämä nyt ole se suosituin mielipide tällä hetkellä mutta ah, miten ihanalta tuntui olla ulkomailla. Vaikka alle 90 kilometrin etäisyys tarkoittaa, että mitään suurta kulttuurishokkia ei ole tarjolla niin silti, Suomen rajojen ylittäminen tuntui hyvältä.

MELKEIN NEPALISSA

Kaupallinen yhteistyö: Sukhimatot

pashupatinath-1739655_1280

Jos, no, kyllähän te tiedätte, olisin tänä aamuna lähtenyt lyhyelle kaupunkilomalle yhden tärkeän tyypin kanssa ja sitten ensi viikolla pakannut laukkuni ja lentänyt ensimmäistä kertaa elämässäni Aasiaan. Siellä mua odotti viikon työmatka Nepaliin, sen pääkaupunkiin Kathmanduun sekä muutamiin ympäröiviin kyliin. Nyt matka on siirretty jonnekin kauas tulevaisuuteen, mutta Nepal on kyllä ollut jatkuvasti mielessä. Matkan tarkoitus oli nimittäin vierailla kahdella mattopajalla, jotka ovat viime vuosina tulleet mulle todella tutuiksi työn puolesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viime vuonna törmäsin sattumalta Wouteriin, Nasiaan ja Anaïs-vauvaan Teneriffalla

Olen jo jonkin aikaa työskennellyt Sukhille, joka lyhyesti sanottuna on verkkokauppa jossa myymme mattoja Nepalista, Intiasta, Turkista ja Marokosta – kyse on pienestä ”perheyrityksestä”, sillä perustajat Nasia ja Wouter ovat aviopari ja minä ainoa täysipäiväinen työntekijä. Nasia ja Wouter ovat itse löytäneet yhteistyökumppanimme maailmalla, ja minä vastaan päivittäisestä yhteydenpidosta mattopajojen kanssa. Matot valmistetaan aina tilauksesta ja ne ovat alusta loppuun käsityötä, eli koko prosessi tilaamisesta uuden maton kotiintoimitukseen vie aikaa muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Meiltä löytyy kodista kaksi turkkilaista vintagemattoa ja yksi Beni Ourain-berberimatto, ja loppuvuodesta tarkoitus olisi peittää olohuoneen hiton kylmä lattia ihanalla Santosh-matolla.

Santosh - käsintuftattu matto
Testailin vähän suunnittelutyökalulla miltä mun ”yksiö” (olohuone/makuuhuone) näyttäisi

Meillä on yhteensä kuusi mattopajaa, joilla valmistetaan Sukhin mattomalleja (joita on pian tulossa lisää ja mä en malta odottaa sitä, koska siellä on tulossa tosi hienoja bohomattoja) ja olemme olleet aika onnekkaita kun koronasta huolimatta tilauksia on yhä tullut. Tai no, nythän monilla on aikaa sisustaa. Turkin Istanbulissa toiminta on voinut jatkua normaalisti, mutta Marokossa tiukat ulkonaliikkumisrajoitukset ovat tuottaneet haasteita, vaikka mattopaja itsessään sijaitsee niin syrjässä Atlas-vuoristossa että kylässä ei ole edes nettiyhteyttä. Intiassa maan nopea sulku aiheutti sen, että osa matontekijöistä ei päässyt palaamaan kotiinsa lähikaupunkeihin vaan jäi jumiin mattopajalle. Olen ylpeä siitä, että Sukhi on pitänyt huolen näistä käsityöläisistä hoitamalla ruoka- ja asumiskustannukset. Onneksi sekä Nepalissa että Intiassa käsityöläisillä on mahdollisuus työskennellä kotona ja esimerkiksi huopapallomattoja valmistavat naiset ovat aamuisin hakeneet työpajalta huopapalloja ja valmistaneet mattoja kotona. Jonain päivänä minäkin toivottavasti pääsen vierailulle jonkun käsityöläisemme kotiin.

sukhi-nepal-mattopaja

Olen opiskellut kehitysmaatutkimusta pitkän sivuaineen verran, ollut vetämässä yhtä lyhyttä ”kehitysyhteistyöprojektia” Karibialla ja olen todella tietoinen white savior-problematiikasta. Tätä duunia on ollut palkitsevaa tehdä, koska tässä on kyse siitä että ihmisille tarjotaan ihan oikea työ, turvalliset työolosuhteet ja palkka, jonka avulla on mahdollista ponnistaa vähän pidemmälle. Vaikka tänne en voi mitään tarkkoja numeroita kirjoittaakaan, niin tiedän työni puolesta että homma toimii reilusti. Osa työntekijöistä työskentelee osa-aikaisesti ja esimerkiksi osan vuodesta tekee töitä maatalouden parissa, ja paikallisina juhlapyhinä hommat pysähtyvät totaalisesti; nykyään myös sellaiset juhlat kuin holi ja diwali on mulla merkattuna kalenteriin, koska silloin voin olla varma ettei sähköposteihin vastata vähään aikaan.

A7 (1)

Ylläolevat kuvat ovat yhdeltä Nepalin mattopajaltamme – siltä ensimmäiseltä, josta Sukhin tarina alkoi. Koska koronakriisi vaikuttaa radikaalisti myös kehittyvien maiden talouteen, etenkin niihin joissa turismilla on iso merkitys, on syytä olla huolissaan myös köyhempien maiden selviämisestä. Viime viikolla Sukhi toimitti työntekijöilleen lähes 2000 dollarilla ruoka-apua, vaikka onneksi tämän lisäksi olemme voineet työllistää käsityöläisiä lähes entiseen tapaan. Tällä hetkellä eniten haastetta tuottaa lentoliikenteen rajoitukset, sillä esimerkiksi Nepalista on ollut toukokuussa vain muutama kansainvälinen lento ja rahtiliikenne aika tukossa. Olemme kuitenkin optimisteja, että tavaraliikenne palaisi hiljalleen. Ja että jonain päivänä minäkin pääsen tapaamaan Subashin, Ritan, Jimmyn, Pujan ja muut ihan livenä.

_MG_3079

TENERIFFALLE VAELTAMAAN

Yhteistyössä (pressimatka): Tenerife Walking Festival

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanarian saarilla alkaa kiivain turistisesonki käynnistyä ja itse tunnen pienen piston sydämessä, kun katselen kuvia keväältä: toukokuussa se yksi matkaunelma toteutui kun pääsin osallistumaan Tenerife Walking Festivalille ja testaamaan omia rajojani upeissa maisemissa neljällä erilaisella vaelluksella. Toivon hartaasti, että pääsen vielä palaamaan joskus noihin näkymiin, kokemaan uudestaan sen nousujen tuskan ja alamäkien ihanuuden (itse asiassa alamäetkin on joskus aika kamalia, mutta Teneriffalta ei kannata odottaa löytävänsä tasamaata vaellusreiteillä). Jollet halua lähteä vaeltamaan vaellusfestivaalille, jossa paikalliset oppaat kierrättivät ryhmiä erilaisilla reiteillä, tarjoaa Teneriffa runsaasti vaihtoehtoja omatoimireissaajille. Itse kuitenkin annan vinkkejä nyt tälläisen ei-mikään-eräjorma-tyyppisen sunnuntaikävelijän vinkkelistä, joka ei halua eksyä ja löytää itseään banaaniplantaasilta tai syvältä havumetsästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teneriffalla on joidenkin mukaan ”ikuinen kevät”, keskilämpötilan ollessa talvellakin 20 asteen kohdilla. Toukokuussa, jolloin me pääsimme vaelluksille, oli ilma oikeastaan täydellinen: parhaimmillaan suorastaan kuuma (ylämäilläkin oli joskus osuutta asiaan), mutta useimmiten miellyttävä. Toisaalta vaihtelua on runsaasti:  puhutaan ”mikroilmastoista”, sillä olosuhteet voivat vaihdella trooppisesta sademetsästä Teide-tulivuoren hyytäviin lumisateisiin. Jo muutaman kilometrin matkalla – varsinkin jos puhutaan pystysuunnassa – erot olivat huomattavat, joten varustelun suhteen suosittelen kosteutta kestävää kerrospukeutumista ja lähes kaikkeen varautumista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti kuuluisin ja suosituinkin vierailukohde Teneriffan saarella on tulivuori Teide, jonne myös osa meistä vaeltajista teki yön yli kestävän retken. Meidän vaelluksilla retken toteutti Teno Activo, jonka järjestämälle retkelle osallistuin itse. Kaikki neljä retkienjärjestäjää olivat omaan kotiseutuunsa intohimoisesti ja ammattimaisesti suhtautuvia ammattilaisia, mutta itse arvostin erityisesti sellaista kiinnostavien yksityiskohtien poimimista, yleistiedon ahkeraa jakamista ja toisaalta myös rauhallista etenemistahtia, koska ryhmissä oli monentasoista vaeltajaa. Teno Activon oppaat olivat tässä erityisen lahjakkaita, tuntui, että heillä oli pelisilmän lisäksi pätevyys biologian, historian ja maantiedon opettajina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen suosikkini oli XWander, eikä vähiten siksi että henkilökunnassa oli suomalainen superenerginen Veijo, jonka saattaa hyvällä tuurilla saada oppaakseen esimerkiksi heidän valikoimaansa kuuluvalla viinivaelluksella tai valassafarilla. Xwander järjestää myös joogalomia Teneriffalle, jos on tällainen laiskanpulskea tuurivaeltaja niin kuin allekirjoittanut. Ja luonnollisesti myös XWanderin listoilta löytyy se monen Teneriffan-kävijän must-kohde, eli Teide. Itse tyydyin tällä reissulla vaan ajelemaan ohi, sillä muinoin leirikoulussa kuudennella luokalla pääsimme Teiden huipulle (3718m) köysihissillä ja korkeanpaikankammoisena siinä oli riittävästi kohokohtaa mulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikilla neljällä retkijärjestäjällä oli vahva visio ekologisuudesta ja täytyy kiitellä Teneriffaa siitä, että luonnossa näkyi huomattavasti vähemmän roskaa kuin eteläisessä Manner-Espanjassa. Normaaleilla vaelluksilla ei Punaisen Ristin henkilökunta seuraa ryhmän perässä kuten tällä festivaalilla, mutta turvallinen olo oli silloinkin kun ei ensiapuhenkilöstöä ollut näköpiirissä. Tällainen täysin aloittelija selvisi hyvillä kengillä ja ilman keppiäkin, vaikka monet kokeneemmat vannoivat kävelytikkunsa nimeen. Kaikki oppaat myös kertoivat, että he räätälöivät mielellään vaelluksia toiveiden mukaan pienemmille ryhmille ja perheille, ja lapsillekin löytyy taatusti sopivan tasoinen seikkailu. Oma haave on yhä viedä lapset yhdeksi kuukaudeksi kokemaan Kanarian saaria, sillä tuo on täydellinen kohde monipuoliselle aktiivilomalle ja luonnon kokemiselle eri tavoin aina viileästä vuoristosta vesiputouksiin ja valasbongaukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neljän päivän aikana vaelsimme nelisenkymmentä kilometriä ja nousimme parin kilometrin verran – se kyllä tuntui pitkään pohkeissa ja pakaroissa. Mutta voin vannoa, että jos minä selviän siitä, niin selviää kuka tahansa kahdella jalalla (luultavasti yhdelläkin pärjää) kulkeva. Ensimmäiset tunnelmat kirjoitin ylös heti ekan vaelluksen jälkeen (sen muuten organisoi Gaiatours, joka on erinomainen valinta niille, keillä on vähän kilpailuhenkeä mukana matkalla). Olin yleensä se pahin purnaaja siinä vaiheessa kun paljastui, että matkaohjelmassa ilmoitetut kilometrimäärät olivat etenkin ylämäen osalta huomattavasti alakanttiin ilmoitettuja, mutta toisaalta aina löytyi se walker’s high, kevyt olo joka sai ajatuksen lentämään huomattavasti askelta nopeammin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsimme näkemään saarta vähän joka kulmasta, ja majapaikkamme Puerto de la Cruzissa oli myös erittäin kiva. Oma suosikkini oli päivän mittainen kierros saaren pohjoiskärjessä sijaitsevan Anagan luonnonpuiston alueella, jossa saimme kokea jylhät rantakalliot, loputonta sirinää ja lintujen ääniä tarjoavan sademetsän ja lopulta vielä merimatkan Las Teresitas-rannalle, joka on ainoa klassinen vaalean hiekan ranta muuten vulkaanisesta, tummasta hiekastaan tunnetulla saarella. Retken järjesti juuri tähän Anagan alueeseen erikoistunut Anaga Experience, joka olisi vuokrannut SUP-lautaa ja kajakkiakin – juttuja, jotka jäivät vähän hampaankoloon eli jotain odotettavaa myös seuraavalle matkalle. Sellainen tulee varmasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos siis mielit vaeltamaan hyvässä säässä (vaikken ole mikään erityisen kokenut vaeltaja, väittäisin että Teneriffan lämpötilat, merituuli ja reittien suojaisuus tekevät elämyksestä vähemmän henkiinjäämistaistelulta tuntuvan) ja henkeäsalpaavilla reiteillä, suuntaa Teneriffalle. Mitään tasamaata ei ole juuri tarjolla, mutta vaihtelevia maastoja, merta niin pitkälle kuin silmä kantaa ja koskematonta luonnonkauneutta, jota ei ihan joka paikassa ole tarjolla. Itse näen Teneriffan täydellisenä matkakohteena nimenomaan lapsiperheelle, koska valinnanvaraa on niin paljon (ja jos oikeasti tekeminen loppuu Teneriffalla kesken niin ei muuta kuin saarihyppelemään!) ja meininki on kuitenkin ihanan mañana. Jos ensi vuonna taas Kanarian saarille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA