TENERIFFALLE VAELTAMAAN

Yhteistyössä (pressimatka): Tenerife Walking Festival

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanarian saarilla alkaa kiivain turistisesonki käynnistyä ja itse tunnen pienen piston sydämessä, kun katselen kuvia keväältä: toukokuussa se yksi matkaunelma toteutui kun pääsin osallistumaan Tenerife Walking Festivalille ja testaamaan omia rajojani upeissa maisemissa neljällä erilaisella vaelluksella. Toivon hartaasti, että pääsen vielä palaamaan joskus noihin näkymiin, kokemaan uudestaan sen nousujen tuskan ja alamäkien ihanuuden (itse asiassa alamäetkin on joskus aika kamalia, mutta Teneriffalta ei kannata odottaa löytävänsä tasamaata vaellusreiteillä). Jollet halua lähteä vaeltamaan vaellusfestivaalille, jossa paikalliset oppaat kierrättivät ryhmiä erilaisilla reiteillä, tarjoaa Teneriffa runsaasti vaihtoehtoja omatoimireissaajille. Itse kuitenkin annan vinkkejä nyt tälläisen ei-mikään-eräjorma-tyyppisen sunnuntaikävelijän vinkkelistä, joka ei halua eksyä ja löytää itseään banaaniplantaasilta tai syvältä havumetsästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teneriffalla on joidenkin mukaan ”ikuinen kevät”, keskilämpötilan ollessa talvellakin 20 asteen kohdilla. Toukokuussa, jolloin me pääsimme vaelluksille, oli ilma oikeastaan täydellinen: parhaimmillaan suorastaan kuuma (ylämäilläkin oli joskus osuutta asiaan), mutta useimmiten miellyttävä. Toisaalta vaihtelua on runsaasti:  puhutaan ”mikroilmastoista”, sillä olosuhteet voivat vaihdella trooppisesta sademetsästä Teide-tulivuoren hyytäviin lumisateisiin. Jo muutaman kilometrin matkalla – varsinkin jos puhutaan pystysuunnassa – erot olivat huomattavat, joten varustelun suhteen suosittelen kosteutta kestävää kerrospukeutumista ja lähes kaikkeen varautumista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti kuuluisin ja suosituinkin vierailukohde Teneriffan saarella on tulivuori Teide, jonne myös osa meistä vaeltajista teki yön yli kestävän retken. Meidän vaelluksilla retken toteutti Teno Activo, jonka järjestämälle retkelle osallistuin itse. Kaikki neljä retkienjärjestäjää olivat omaan kotiseutuunsa intohimoisesti ja ammattimaisesti suhtautuvia ammattilaisia, mutta itse arvostin erityisesti sellaista kiinnostavien yksityiskohtien poimimista, yleistiedon ahkeraa jakamista ja toisaalta myös rauhallista etenemistahtia, koska ryhmissä oli monentasoista vaeltajaa. Teno Activon oppaat olivat tässä erityisen lahjakkaita, tuntui, että heillä oli pelisilmän lisäksi pätevyys biologian, historian ja maantiedon opettajina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen suosikkini oli XWander, eikä vähiten siksi että henkilökunnassa oli suomalainen superenerginen Veijo, jonka saattaa hyvällä tuurilla saada oppaakseen esimerkiksi heidän valikoimaansa kuuluvalla viinivaelluksella tai valassafarilla. Xwander järjestää myös joogalomia Teneriffalle, jos on tällainen laiskanpulskea tuurivaeltaja niin kuin allekirjoittanut. Ja luonnollisesti myös XWanderin listoilta löytyy se monen Teneriffan-kävijän must-kohde, eli Teide. Itse tyydyin tällä reissulla vaan ajelemaan ohi, sillä muinoin leirikoulussa kuudennella luokalla pääsimme Teiden huipulle (3718m) köysihissillä ja korkeanpaikankammoisena siinä oli riittävästi kohokohtaa mulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikilla neljällä retkijärjestäjällä oli vahva visio ekologisuudesta ja täytyy kiitellä Teneriffaa siitä, että luonnossa näkyi huomattavasti vähemmän roskaa kuin eteläisessä Manner-Espanjassa. Normaaleilla vaelluksilla ei Punaisen Ristin henkilökunta seuraa ryhmän perässä kuten tällä festivaalilla, mutta turvallinen olo oli silloinkin kun ei ensiapuhenkilöstöä ollut näköpiirissä. Tällainen täysin aloittelija selvisi hyvillä kengillä ja ilman keppiäkin, vaikka monet kokeneemmat vannoivat kävelytikkunsa nimeen. Kaikki oppaat myös kertoivat, että he räätälöivät mielellään vaelluksia toiveiden mukaan pienemmille ryhmille ja perheille, ja lapsillekin löytyy taatusti sopivan tasoinen seikkailu. Oma haave on yhä viedä lapset yhdeksi kuukaudeksi kokemaan Kanarian saaria, sillä tuo on täydellinen kohde monipuoliselle aktiivilomalle ja luonnon kokemiselle eri tavoin aina viileästä vuoristosta vesiputouksiin ja valasbongaukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neljän päivän aikana vaelsimme nelisenkymmentä kilometriä ja nousimme parin kilometrin verran – se kyllä tuntui pitkään pohkeissa ja pakaroissa. Mutta voin vannoa, että jos minä selviän siitä, niin selviää kuka tahansa kahdella jalalla (luultavasti yhdelläkin pärjää) kulkeva. Ensimmäiset tunnelmat kirjoitin ylös heti ekan vaelluksen jälkeen (sen muuten organisoi Gaiatours, joka on erinomainen valinta niille, keillä on vähän kilpailuhenkeä mukana matkalla). Olin yleensä se pahin purnaaja siinä vaiheessa kun paljastui, että matkaohjelmassa ilmoitetut kilometrimäärät olivat etenkin ylämäen osalta huomattavasti alakanttiin ilmoitettuja, mutta toisaalta aina löytyi se walker’s high, kevyt olo joka sai ajatuksen lentämään huomattavasti askelta nopeammin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsimme näkemään saarta vähän joka kulmasta, ja majapaikkamme Puerto de la Cruzissa oli myös erittäin kiva. Oma suosikkini oli päivän mittainen kierros saaren pohjoiskärjessä sijaitsevan Anagan luonnonpuiston alueella, jossa saimme kokea jylhät rantakalliot, loputonta sirinää ja lintujen ääniä tarjoavan sademetsän ja lopulta vielä merimatkan Las Teresitas-rannalle, joka on ainoa klassinen vaalean hiekan ranta muuten vulkaanisesta, tummasta hiekastaan tunnetulla saarella. Retken järjesti juuri tähän Anagan alueeseen erikoistunut Anaga Experience, joka olisi vuokrannut SUP-lautaa ja kajakkiakin – juttuja, jotka jäivät vähän hampaankoloon eli jotain odotettavaa myös seuraavalle matkalle. Sellainen tulee varmasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos siis mielit vaeltamaan hyvässä säässä (vaikken ole mikään erityisen kokenut vaeltaja, väittäisin että Teneriffan lämpötilat, merituuli ja reittien suojaisuus tekevät elämyksestä vähemmän henkiinjäämistaistelulta tuntuvan) ja henkeäsalpaavilla reiteillä, suuntaa Teneriffalle. Mitään tasamaata ei ole juuri tarjolla, mutta vaihtelevia maastoja, merta niin pitkälle kuin silmä kantaa ja koskematonta luonnonkauneutta, jota ei ihan joka paikassa ole tarjolla. Itse näen Teneriffan täydellisenä matkakohteena nimenomaan lapsiperheelle, koska valinnanvaraa on niin paljon (ja jos oikeasti tekeminen loppuu Teneriffalla kesken niin ei muuta kuin saarihyppelemään!) ja meininki on kuitenkin ihanan mañana. Jos ensi vuonna taas Kanarian saarille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AIKUISTEN ASKARTELUKERHO

Mä olen aina ajatellut, etten pidä askartelemisesta. Nyt olen huomannut, se taitaakin johtua siitä että mun roolini on viimevuosina ollut vain siivota askartelujen jäljet – varsinkin Espanjassa se tarkoitti sitä, että sitä purpurinaa eli glitterpölyä oli joka jumalan kolossa kotona, ja lapset olivat ampuneet toisiaan kuumaliimapyssyillä. Ei ihme jos ei oma luovuus päässyt kukoistamaan kun piti vahtia ettei kenelläkään ole seuraavaksi akryylimaalia silmässä!

Jotenkin päätin kuitenkin ilmottautua helsinkiläisen Collage Clubin nimensä mukaiselle kollaasiklubille, joita on järjestetty vuoden verran niin yksityistilaisuuksina esimerkiksi yrityksille kuin säännöllisen satunnaisina työpajoina, joissa 25 eurolla voit ostaa itsellesi kolme tuntia joiden aikana ei tee mieli räplätä puhelinta (paitsi okei, kaikki näillä klubeilla on alusta loppuun niin Instagram-ystävällistä, että ihan ei ehkä malta olla ikuistamatta prosessia).

Eri teemoilla järjestettävät työpajat ovat pieniä ja intiimejä tilaisuuksia perustajasiskosten työpisteellä Punavuoren sydämessä. Työskentelytila on kenen tahansa amatööriaskartelijan märkä uni, täynnä erilaisia välineitä, materiaaleja ja pinotolkulla lehtiä, joista leikellä materiaaleja omaan aiheeseen. Itse osallistuin Meri-teemalla järjestettyyn työpajaan, ja tänäkesänä on vielä jäljellä ihana Rakkauden kesä-kollaasiklubi; kuulostaa ihanan inspiroivalta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmetuntinen tilaisuus alkoi herkuttelulla; paikan päällä on kuulemma aina jotain itse leivottua (Collage clubia pyörittävät siskokset olivat kaikin puolin mahtavia tyyppejä, ja tekevät myös aivan törkeän hyvää sitruunakakkua!), sen lisäksi hipsterlimsoja ja hedelmiä, kahvia ja teetä. Meinasin korkata oman viinipullonikin ja vaikken entuudestaan tuntenut muita wannabe-taiteilijoita, ilmapiiri oli rento ja hilpeä. Siitä iso kiitos kuuluu emännille.

Työpajan aikana teimme kaksi erilaista kollaasia, jotkut enemmänkin mutta itselläni kesti aikani päästä vauhtiin, vaikka ideoita riitti runsaasti. Collage club tarjoaa materiaalit ja voi että sitä runsaudenpulaa. Amatööriaskartelijan märkä uni, oli washiteippejä ja maaleja ja meille esiteltiin niin montaa uutta ja erilaista tekniikkaa, ettei kaikkia millään ehtinyt kokeilla yhdellä kertaa. Sen lisäksi bongasin tilasta myös maailman kauneimman kreppipaperista tehdyn kukkakimpun ja luvassa saattaa kuulemma olla syksyllä jotain kolmiulotteista – voitte olla varmoja että olen ensimmäisenä ilmottautumassa, siitäkin huolimatta että olen aina tähän asti vähän inhonnut sitä ”askartelua paskartelua”.

Kannattaa siis ehdottomasti käydä kokeilemassa. Oli ihanaa keskittyä luovaan työhön kolmen tunnin ajan ilman keskeytyksiä, toteuttaa tyhmätkin ideat ja olla noudattamatta tehtävänantoa, kun kerran aikuisena saa tehdä kollaasinsa komeista rantapojista runollisten korallien sijaan. Kannattaa tutustua myös Collage Clubin Instagram-tiliin. Jatkossa lupaan sitten kaikille kavereille kollaasikortteja, ja lahjaksi kollaasiklubin lahjakortteja!

LIIAN VANHA VAELTAMAAN

No siis otsikko on taas ihan väärässä, sillä oikeastihan olin taannoisella vaelluslomalla (jonka tarjosi Tenerife Walking Festival ja Turespaña) ihan nuorimmasta päästä osallistujia. Itseäni komeasti yli 30 vuotta vanhemmat vetelivät ohi ylämäissä ja selvästikään ikä ei ole este vaeltamiselle – mutta ”liian huonokuntoinen vaeltamaan” ei vain nyt kuulostanut yhtä raflaavalta. Niin kuin sen aika kylmiltään vedetyltä puolimaratonilta, niin tältäkin reissulta selvittiin, mutta vähän vähempikin kuolemanpelko olisi riittänyt.

Neljällä vaelluksilla kilometrejä kertyi yhteensä noin 40, ja siitä nousua noin kaksi kilometriä. Olin kyllä suunnitellut keväälle ties minkälaista treeniä, jotta olisi ollut jotain pohjakuntoa mutta sen lisäksi että muutenkin oli kiire ja pikkasen matala harjoittelumotivaatio niin alkuvuodesta sairastettu influenssa vei kyllä ne vähäisetkin lihakset mitä mulla joskus oli. Onneksi en tiennyt mitä olisi luvassa, koska olisin varmaan sattumalta nyrjäyttänyt nilkkani heti kun saavuttiin Teneriffalle ja joutunut viettämään lomani hotellin spa’ssa. Nyt lähdin pahaa-aavistamattomana reippain mielin vuorille, valmiina valloittamaan ne huiput.

Viime viikon menikin matkasta toipumiseen. Koville ei ottanut pelkästään se urheilullinen osuus, mutta myös jatkuva seurallisuus. Olen tottunut mököttämään yksin ainakin muutaman tunnin päivässä, mutta nyt liikuttiin ryhmässä aamusta iltaan. Seura oli toki hyvää, mutta tällaiselle ihmisvihaajalle viikko niin intensiivisesti uusien ihmisten kanssa tuntui ihan omanlaiseltaan urheilusuoritukselta. Siihen päälle vielä kahden viimeisen reissuyön huonot unet; ensin tein vääriä valintoja eli join mojitoja sen sijaan että olisin mennyt ajoissa nukkumaan ennen aamuneljän herätystä, ja seuraavana yönä saavuttiin Suomeen vasta kolmen aikoihin – ja lapset tietty olivat aamulla kärkkymässä tuliaisia jo ennen auringonnousua.

Alkuviikon vaan nukuin ja nilkutin ympäriinsä ja joskus torstain kohdalla alkoi tuntua taas siltä, että saatoinkin selvitä. En varsinaisesti voittajana, mutta totta kai voin vähän taputella itseäni selkään siitä että läpäisin nuo sinällään aika helpot vaellusreitit. Tuli vain yksi rakko ja nyt näyttää siltä että saan pitää kaikki varpaankynnetkin. Mutta kun lempilajini on jälkiviisaus niin voin sanoa että vieläkin enemmän olisi saanut irti jos ei olisi pitänyt aina tilaisuuden tullen vain tasata hengitystä.

Mutta! Nyt kun näin miten hyvällä energialla kaikki eläkeikäiset siellä kiisivät pitkin vuoristopolkuja niin tähtään itsekin siihen, että seuraavalla vaelluksella ei tarvitse miettiä testamenttia. Koska aivan varmasti tulee seuraava vaellus, jos ei mistään muusta syystä niin siksi että tätä matkaa varten hankin vaelluskengät, ja pitäähän niitä päästä käyttämään.

¡ VIVA LAS VEGAS !

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No terkut Teneriffalta! Olen nyt sillä unelmieni vaelluslomalla ja mietin tässä vähän että oiskohan kannattanut unelmoida vaikka siitä että saan nukkua viikonloppuna vähän pidempään ja syödä pizzaa ja katsoa Sinkkuillallista samalla? Tänään nimittäin päästiin tositoimiin eli ensimmäiselle vaellukselle – joka oli neljästä vaelluksesta se toiseksi helpoin ja olen silti melko varma että jos aamulla vielä olen tarpeeksi onnekas herätäkseni niin mulla on vähintäänkin neliraajahalvaus.

Päivän vaellus oli reilu kymmenen kilometrin kierros vuoristossa, jonka alku- ja loppupiste oli Las Vegasin kylässä. Meitä oli vajaa parinkymmenen hengen porukka, ja päälle Punaisen Ristin pelastajat. Jolleivat he olisi kaikki olleet mua noin 10 senttiä ja 10 kiloa pienempiä paikallisia olisin varmaan heittäytynyt maastoon ja toivonut, että mut viedään paareilla takaisin hotellille loppureissun ajaksi. Ei vaan. Vaeltaminen on kyllä monella tapaa mun lempilaji (jonka takia varmaan olenkin viimeksi vaeltanut joskus 18 vuotta sitten, heh heh): näkee maailman mahtavimpia maisemia, saa samalla liikuntaa (tämän päiväistä hikoilua ei voi väheksyä kutsumalla sitä hyötyliikunnaksi) ja mikä parasta, saa ajatella rauhassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teneriffan luonto on tehnyt jo nyt vaikutuksen. Olen siis ollut leirikoulussa samalla saarella 90-luvun lopussa (kyllä, tiedän, yleensä leirikouluun mennään jonnekin Kiljavalle…) mutta siltä reissulta muistot ovat lähinnä Teide ja mustekalarenkaat. Jo nyt olen ollut aivan pähkinöinä kaikesta upeasta kasvillisuudesta ja kukista, kuten tulette huomaamaan tässä postauksessa ja jatkossakin…

No siihen vaellukseen. Nyt kun olen selvinnyt hotellille, käynyt saunomassa ja lillumassa hetken porealtaassa ja saanut syötyä niin se ei tunnukaan ihan niin pahalla, mutta kyllä mä siellä ylämäessä muutaman kerran mietin että olikohan tämä nyt ihan viisasta. Alamäki onneksi kultasi muistot, sillä kävi niin kuin viimeksi vaeltamassa silloin vuosituhannen vaihteessa: kun oli kärsinyt ylämäen, alamäessä ajatus alkoi kirkastua ja noin kolmen minuutin ajan olivat kaikki mun ongelmat ratkaistu ja raitis vuoristoilma tuonut mukanaan valaistuksen. No, se kaikki kyllä unohtui sitten ekassa ylämäessä, mutta jonkinlainen hikers high tuossakin tulee. Tai ehkä se on se ohut vuoristoilma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parastahan tässä on että tämän mun eeppisen sankarikertomuksen pohjana on vaivaiset 250 metriä nousua. Olin katsonut lippulappusia ihan väärin ja olin varma, että päivän nousu oli yli 600 metriä mutta palasin kirjaimellisesti maan pinnalle paluumatkalla kun kävi ilmi että tämä mun Mt. Everestin valloitukseen verrattavissa oleva vuorenvalloitus oli itse asiassa paitsi yli puolet pienempi kuin olin kuvitellut (ja noin 1000 kertaa pienempi kuin miltä se tuntui…) myös koko nelipäiväisen Tenerife Walking Festivalin toiseksi helpoin reitti mun listalla, ja huomenna pitää sitten tuplata noustavat metrit…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toistaiseksi tämä on ollut kerta kaikkisen hienoa enkä voi olla kuin kiitollinen tästä kokemuksesta. Vaeltaminen olisi varmasti parhainta yksin mutta se on oikein hauskaa hyvässä seurassa, ja meillä on oikein mainio kansainvälinen, monipuolinen porukka. Koska iso osa osallistujista on journalisteja, voitte varmaan bongata mut lähitulevaisuudessa Hola!-lehdestä tuijottelemassa kaukaisuuteen vuorilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ei lasketa sitä, että ketjussa polttavat kuusikymppiset, kilpailuhenkiset papat vetivät mun ohi mennen tullen niin fysiikka kesti yllättävän hyvin tämän normaalista, laiskanpulskeasta arjesta poikkeavan ponnistelun. Uudet vaelluskengät (joita en tietenkään ehtinyt ajaa sisään, kuinkas muutenkaan) tuntuvat superhyviltä jaloissa ja jos olisin oikeasti käyttänyt aurinkorasvaa enkä vain kantanut sitä repussa, olisin säästynyt palamisiltakin. Kuitenkin suurin vamma on ollut muutama kaktuksenpiikki polvessa. Nyt menen nukkumaan – jos mahdollista niin väsyneempänä kuin koskaan ennen.

PS. Matkustan Tenerife Walking Festivalin piikkiin.