Se on kuulkaas taas ihan virallisesti syytä skoolata, sillä on valtakunnallinen yrittäjien päivä! Nimittäin aprillipäivästä alkaen olen itsekin kuulunut tähän jaloon ihmisryhmään, joka nyt erityisesti tänään ansaitsee tunnustusta. Toiminimi Periaatteen Nainen (ette olisi varmaan ikinä arvanneet!) on sinällään kyllä ihan retuperällä vielä, kun tätä ruuhkaa pukkaa kaikilla muilla rintamilla, mutta mihinkä tässä kiire valmiissa maailmassa.

Yrittäjyys oli rehellisesti sanoen pakkoratkaisu. Olen käynyt palkkatöissä 13-vuotiaasta asti ja arvostanut aina työntekijän roolia. On tullut lomarahat, byrokratiasta ei ole tarvinnut välittää sen enempää että on kerran vuodessa päivittänyt verokorttinsa, on ollut lakisääteisiä taukoja ja sitten vielä useimmat työnantajat ovat muutaman kerran vuodessa syöttäneet ja juottaneet, ja kaupan päälle vielä on tullut työkavereita! Kun ei ole perusluonteeltaan mikään menestystä janoava pikakiitäjä, niin turvallinen suojatyöpaikka on tehnyt mut hyvinkin tyytyväiseksi.

Mutta kolmen lapsen yksinhuoltajat, joilla on tutkinto ihan eri alalta kuin yli 18 vuoden työkokemus, eivät ole kuuminta hottia työmarkkinoilla. Enkä voi syyttää, en itsekään palkkaisi itseäni kun ainakin kahtena päivänä viikossa mun pitää kesken päivää kuljettaa lapsia eri kuntoutuksiin, ja se on enää sekunneista kiinni koska meille iskee eka streptokokkikierre ja sitten ollaankin ainakin puolet kuukaudesta saikulla. Totta kai maailma on täynnä ymmärtäväisiä työnantajia, mutta en myöskään juuri nyt osaa kuvitella tilannetta että aamulla selviäisin itse kahdeksaksi toimistolle ilman hermoromahdusta. Tämä tahti, jossa aamut ovat rauhallisia ja saan lasten lähdettyä kouluun ja koiran kävelytyksen jälkeen vielä hetken käynnistellä itseäni aamuteen ja Instagram Storyjen kanssa, se nyt sopii hyvin.

Työkseni teen vähän kaikenlaista. Mulla on yksi iso, vakituinen asiakas jolle olen sellainen jack of all trades tehden kaikkea markkinoinnista tiimin johtamiseen, sen lisäksi teen satunnaisesti eri yrityksille asiakaspalvelutuurausta ja -konsultaatiota, markkinointia ja sisällöntuotantoa sekä käännöstöitä. Ei mikään kutsumusammatti, mutta kun sitä on aina tehnyt niin sen osaa jo hyvin. Totta kai toivon joskus löytäväni työn, jossa voin parantaa maailmaa, mutta osaan iloita myös arkisista onnistumisista omissa hommissa. Haaveissa on myös hankkia joskus ne maisterinpaperit (kandikokemuksen pohjalta voin siis vain ajatella, että jonain aamuna löydän valmiiksi kirjoitetun gradun muropaketista ja se on siinä!), ja toisaalta yritystoiminta antaa aika vapaat kädet kehitellä uusia projekteja ja laajentaa omaa osaamista.

Toistaiseksi vielä en ole päässyt kiinni siihen klassiseen yrittäjämurinaan, kuinka kaikki on vaikeeta. Koska tälläkin hetkellä olen vielä verkkareissa ja kuuntelen lempisoittolistaa Spotifyssa samalla kun valmistaudun vasemmalla kädellä Skype-palaveriin. Totta kai teen paljon yötöitä, mutta se johtuu siitä että päivisin puuhaan jotain muuta. Veroja olen aina maksanut mielelläni, koska koen saavani niille etenkin lasten kautta valtavasti vastinetta. Jos nyt joku on ollut hieman bummer tässä yrittäjäuran ensiaikoina niin erilaiset viranomaisjutut, joiden kanssa olen ollut todella käsi – siinä määrin, että välttääkseni erilaiset sanktiot oli pakko palkata kirjanpitäjä. Sen jälkeen ei ole ollut valittamista paperitöissäkään. Että hyvää yrittäjänpäivää, kanssayrittäjät, jatketaan yrittämistä!