KERRAN KVARTAALISSA

P3283383.jpg

Arkijärki-Jenni jo jonkin aikaa sitten kyseli, miten se mun kauheasti etukäteen kuuluttamani ostolakko sujuu. Ajattelin, että raportoin teille tunnollisesti kerran kvartaalissa, koska kukaan nyt jaksa joka kuukausi lukea siitä mitä ihania vaatteita haluaisin ostaa ja miten vaikeaa on länsimaalaisen ihmisen olla koko ajan ylikuluttamatta.

No, miten sitten menee?

Noh. Tämän postauksen kuvituksena on vaaleanpunaiset Gazelle-tennarit ja varmaan arvaattekin, että on aika tunnustaa. Lipsahti. Onnistuttuani kaksi kuukautta vaientamaan kaikki ostoimpulssit, voin rehellisesti myöntää olleeni mainoksen (tai tässä tapauksessa Instagram-kuvan) uhri: siitä kun näin kuvat näistä voimavärissäni ilmestyneistä lenkkareista, meni noin neljä minuuttia että olin naputellut ne tilaukseen verkkokaupasta. Olin hyvin tietoinen, että kahden kuukauden kurimus menee nyt hukkaan enkä pysty tätä perustelemaan millään tavalla. Kaapissa oli kaksi suht uutta kenkäparia odottamassa, mutta en vaan voinut vastustaa noita.

Periaatteessa voisin sanoa, että tämä oli ainoa harha-askel matkalla askeesiin. No ei ollut. Se toinen harha-askel on vaan postissa matkalla paikalliselle Ärrälle, koska eräiden punaisten ballerinojen seikkailu on ollut sellainen, että maailmankaikkeus selvästi yrittää viestittää mulle että ÄLÄ OSTA. Ei pitäisi. En tarvitsisi. Nämä kengät ovat selvästi mun heikko kohta. Mun jalkahan on vaatimattomasti kokoa 42 ja voin kertoa, että teini-iässä ei löytynyt mitään kauniita ja kivoja kenkiä siinä koossa. Sain hankkia kenkäni miesten osastolta ja niitä kutsuttiin koulussa mm. kanooteiksi ja suksiksi. Eihän se nyt mikään pätevä puolustus ole, mutta aikuisena olen kyllä nauttinut verkkokauppojen tarjonnasta senkin edestä.

Olen siis ostanut kaksi paria kenkiä. Harkitsen vakavasti erään mekon ostamista, koska en saa vain päästäni pois mielikuvaa jossa istun juuri se mekko päällä lukemassa kirjaa ja juomassa viiniä Espanjassa lempiravintolani edustalla. Sen lisäksi olen, vastoin aiempaa päätöstäni, ruinannut äitienpäivälahjaksi erästä hupparia. Olin päättänyt, että lahjavaatteet otetaan vastaan, mutta niitä ei erityisesti pyydetä. En voi ulkoistaa shoppailunhimoani. Arvontoihin olen osallistunut, koska voitettua vaatetta ei lasketa. Ajattelin myös, että vaatteiden itse tekeminen kyllä hyväksytään, koska olen niin laiska ja lahjaton käsitöissä, että luultavasti kulkisin ennemmin vuoden jätesäkissä kuin tarttuisin itse neulaan ja lankaan.

Noin yleensä tämä on tehnyt hyvää, etenkin taloudellisesti. Olen joutunut tarkastelemaan kriittisesti vaatekaappiani ja olenkin, sekä muutto että tyylinmuutos mielessä, karsinut sieltä paljon myyntikelpoisia yksilöitä, joita en vain ole ikinä pitänyt (ja joita tiedän, etten ikinä pidä – vaikka nyt se röyhelötoppi, joka päällä kuvittelin vatkaavani salsatunnilla… ei taida tapahtua) ja sitten niitä reikäisiä ja rähjäisiä vaatteita, joissa en kehtaa käydä edes siellä Ärrällä lunastamassa pakettiani. On tullut entistä selvemmäksi, mitkä vaatteet ovat suosikkeja, ja millaisissa vaatteissa on mukava olla. Uskon, että vuoden päästä teen jo paljon parempia valintoja ja toivottavasti osaan tällaisena mielikuvashoppailijana hahmottaa, mitkä tilanteet toteutuvat todennäköisesti: se, että istun juomassa viiniä terassilla, vai se, että käyn tanssitunneilla salsaclubilla.

Vaikka ihan nappiin tämä ostolakko ei ole mennyt, se jatkuu. Mun oma henkilökohtainen angstailu siitä, etten voi hoitaa mielipahaa, tekemisenpuutetta tai minäkuvan heikkouksia ostamalla uusia vaatteita on oikeastaan ihan toissijaista sen rinnalla, että tämä nykyinen kulutuskäyttäytyminen ja vaateteollisuuden kaikki ongelmat ahdistavat ihan hitosti. Ei ole kiva olla osa ongelmaa. Vaikka olenkin kokenut suurta tyytyväisyyttä lajitellessani niitä kotivaatteiksikin liian kulahtaneita rätei ja lumpui kierrätykseen, ei se varsinaisesti ole mikään vastaus siihen, että ostamme liikaa.

5 kommenttia artikkeliin ”KERRAN KVARTAALISSA

  1. Kengät on munkin heikkouteni. Olen ostellut niitä aina paljon, tosin mun onni/epäonni on siinä, että jalkani on malliparikokoa, eli valikoimaa on aivan loputtomasti. Mulla on ollut käytössä yhdet söpöt tennarit, jotka kuitenkin alkavat nyt näyttää aika räjähtäneeltä. Sitten odottamassa on ollut toinen pari, järkevät ja tyylikkäät mustat. Otin ne käyttöön (en vielä heittänyt niitä söpöjä, koska eihän kenkiä voi noin vain heittää…) ja samalla mietin, että olisi kyllä periaatteessa kiva jos olisi vielä toiset värikkäät. Mietin, että pitäiskö mennä sinne malliparikauppaan hakemaan jotkut halvat ja kivat. Sitten siirsin talvikenkiä ylähyllylle ja kappas vaan – huomasin että mullahan on yhdet värikkäät siellä odottamassa. Olin vain talven aikana unohtanut niiden olemassaolon. Että näin. Mulla on niin paljon kenkiä, etten edes muista niitä kaikkia. Tästä voi päätellä, että en todellakaan tarvitse uusia. Sama koskee varmasti muitakin vaatteitani.

    Tykkää

    1. Kyllä se taitaa enemmän epäonni olla, että on malliparikoon jalka 😀 Odotan innolla sun postausta. Luin nyt (kun vihdoin voi lukea muutakin kuin koulukirjoja!) hotkien sun postauksia aiheesta ja voi, miten allekirjoitin about kaikki pohdinnat!
      Kengissä mulla on pahinta se hamstraus (kuten kaikessa): kun löydän jostain oman kokoisia kenkiä, en juuri välitä onko ne hyviä jalassa tai tarpeen, PAKKO VAIN OSTAA. Ei ihan tervettä, ehkä.

      Tykkää

  2. Kannattaa kerätä haluista listat koneelle ja kännykkään. Mä oon välttäny monta toimistotarvikeostosta (mun heikkous) ja luomumeikkejä (kun ammatin puolesta tarttis meikkejä sit kun on rahaa) haaveilemalla niistä sallitusti netissä kuvien ja videoiden parissa, mutta oston sijaan keräämällä haaveet listaksi. Se on kuin lupa itselle ostaa ne, ne on vähän kuin jo tilattu, paitsi että todellisuudessa ne saapuu kuukausien päästä, jos koskaan ikinä niitä ostankaan.

    Tykkää

  3. Joo, toi on hyvä vinkki!
    Mä olen kirjannut itselleni ylös etenkin sellaisia vaatekappaleita, mitä ei vielä ole, mutta joita huomaan pitäväni tosi tärkeänä karderoobin kannalta. Jos ne ovat vielä vuoden päästä oleellisia, niin ryhdyn metsästämään sitten sitä_oikeaa_nahkatakkia.
    Bright minds think alike!

    Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: HIMOSHOPPAILIJAA HÄVETTÄÄ – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s