Loppiaisviikonloppuna Helsinki ei varsinaisesti pullistellut brunssitarjonnasta, joten oli ikään kuin tartuttava siihen mitä on tarjolla. Tällä kertaa se oli Krog Roban sunnuntaibrunssi (kattaus 12.30-15.00), jonne meidät houkutteli erityisesti myyntipalvelun nopea ja ystävällinen toiminta kun selvitimme vaihtoehtoja seurueellemme. Itse olen tottunut siihen, että kun syö kaikkea muuta paitsi mitään millä on jalat, brunsseilla on hyvin tarjontaa, mutta koska porukassa oli nyt mukana yksi vegaani, varmistettiin brunssin sopivuus myös hänelle etukäteen. Tarvittaessa ruokaa luvattiin tuoda suoraan keittiöstä.

Niinpä olikin ikävä aloitus brunssille, kun mahdollisten vegaanioptioiden perään kyselleelle ystävälleni oli todettu: ”me olemme ensisijaisesti kyllä sekasyöjille tarkoitettu brunssi”. Okei, missään nimessä ei ole pakko heittäytyä ituhipiksi, mutta brunssi on yleensä sellainen sosiaalinen tapahtuma, ei mikään hätäinen työmaalounas. Näinä päivinä alkaa olla yhä todennäköisempää, että joukkoon mahtuu monenlaisia ruokavalioita, eikä silloin ole mielestäni varsinaisesti varaa ylenkatsoa mitään erityisruokavalioita. Vaikka näiden toiveiden toteuttaminen vaatisikin vähän vaivaa, oli tällainen reaktio asiakaspalvelun puolelta tympeä aloitus brunssille. Seuraavissa kuvissa vegaanille järjestynyt ruoka; salaattia ja leipää brunssibuffetin puolelta, keittiöstä tuotu erikoisannos sekä jälkiruoaksi pala raakakakkua. Sarjassamme ”vegaanihyvää”, eli ihan okei, mutta panostukseksi riitti näemmä se, että jätetään eläinproteiinit pois.

Brunssin hinta, 29 euroa, järkytti meitä jo valmiiksi mutta päätimme satsata. Kyseessä on kallein brunssi (ilman alkoholia) jonka olen Helsingissä syönyt vuosiin, joten odotukset olivat aika korkealla. Selvästikään Kaartinkaupungissa, entisen poliisiaseman tiloissa sijaitsevan Lilla Roberts-hotellin yhteydessä oleva Krog Roba ei ole ylihinnoitellut itseään ulos, sillä paikka oli tupaten täynnä ja suosittelenkin ehdottomasti varausta jos haluatte nauttimaan brunssia tähän erittäin kauniiseen miljööseen. Myös asiakaskunta oli niin tyylikästä, että itähelsinkiläiselle iski alemmuuskompleksi.

29 euroon ei sisältynyt mitään perustarjonnan ulkopuolelta. Ikävä yllätys oli, kun seurueessa yksi toivoi kofeiinitonta kahvia, oli sitä saatavilla vain lisämaksusta. Erikoiskahvit, kuten tämä decaf-latte, olivat muutaman euron lisää, mutta esimerkiksi 9 euroa mimosasta brunssin päälle tuntui jo aivan ryöstöltä. Niinpä nautimme brunssin omaa juomatarjontaa, mistä kiitosta erityisesti appelsiini- ja omenamehun lisäksi tarjotulle kuplavedelle. Sen lisäksi kahvit oli tuotu näteissä termoskannuissa valmiiksi pöytiin, mikä lisäsi luksuksen tunnetta: sai santsata edes nousematta pöydästä. Mutta näin vannoutuneena iKaffen ystävänä en jaksanut alkaa kysellä kauramaidon perään, kun meille oli jätetty mitä ilmeisemmin pelkkää lehmänmaitoa…

Krog Roban filosofiaan kuuluu selvästi laatu ennen määrää. Brunssin buffetpöytä ei todellakaan notkunut, vaan tarjolla oli vihersalaattia sekä vuohenjuusto-punajuurisalaattia paahdetuilla pähkinöillä, lohipiirakkaa, skagenia, muutamia maustettuja pikkulisukkeita. Lämpimänä meille tarjoiltiin kasvismunakasta sekä pekonia että tomaattilinssiragua – jälkimmäinen jäi näistä kokeilematta, koska se oli saman lämpökannen alla lihan kanssa ja ottimet olivat yhdessä kasassa. Tässä vaiheessa ei tullut mieleen pyytää erikseen neitseellisiä aterimia. Ruoat oli nimetty ja merkitty sen mukaan, sisälsivätkö ne laktoosia tai gluteiinia, mutta tarkemmin raaka-aineet eivät lapuista selvinneet. Noin yleensä mukava henkilökunta oli melko kiireistä, ja brunssin aikana astiat saattoivat loppua pisteiltä. Myös jonoa muodostui jonkin verran.

Leipäpöydässä valikoima oli pieni, mutta ihan okei. Ja noin ylipäänsä: kaikki ruoat olivat laadukkaita ja herkullisia. Valikoima oli vain tavattoman niukka, joka jätti mahdollisuudet valikoinnille hyvin vähäiseksi. Sen lisäksi kun pöydän pääaterian ollessa ruokaisa vuohenjuustosalaatti joutui aika usein kärkkymään, että sai rääpittyä itselleen muutakin kuin pelkkiä salaatinlehtiä – yllättäen vuohenjuusto ja punajuuri katosivat aika vauhdikkaasti parempiin suihin. Itselleni suurin pettymys oli kuitenkin onneton jälkiruokatarjonta, onhan brunssin päättäminen makeaövereihin lähes pyhä asia itselleni.

Tarjolla oli suklaasalmiakkikakkua (joka jäi itselläni väliin, koska vihaan salmiakkia) sekä pieniä suklaaleivospalasia. Tämän lisäksi oli kuudesta eri lajikkeesta koostuva ”irtokarkkibuffet”, neljää erilaista keksiä (mm. Jaffakeksejä ja Dominoita, eli ei mitään hifistelyä), kahta eri juustoa pähkinöiden ja karviaishillon kera sekä suppea valikoima hedelmiä. Taso, niin laadun kuin määränkään suhteen, ei millään muotoa vastannut hintaa.

Noh, aina ei voi onnistua. Puitteet olivat upeat; Krog Roba on tyylikkäästi toteutettu (säästän teidät siltä, että alan muistella omia kokemuksia ajoilta, jolloin paikalla oli juuri se poliisiasema….), tuli hetkeksi tunne että oli siirtynyt Etelä-Helsingin sijaan johonkin suurkaupunkiin. Meidät piti lopulta suunnilleen heittää ulos, kun viihdyimme mukavilla sohvilla niin hyvin. Ikävä kyllä itse pääasia eli ruoka ei yltänyt lähes 30 euron väärtiksi – tuli mieleen pettymys El Fantissa, joka euron edullisempana oli myös Helsingin brunssien kalleinta kastia.

Jollain tapaa on kuitenkin lohdullista, että on näin suosittuja paikkoja, joilla on varaa vielä valikoida asiakaskuntaa. Krog Roba on selvästi vakiinnuttanut asemansa, eikä silloin ehkä tarvitse kumarrella vegaanien tai muidenkaan erityispalvelua vaativien ruokailijoiden suuntaan, ja se on ihan okei. Me tiedämme silloin, että suuntaamme seuraavalla kerralla juoruilemaan ja syöpöttelemään paikkaan, jossa koko jengi tuntee itsensä tervetulleeksi.