BRUNSSI SUNN-RAVINTOLASSA (JA VÄHÄN MUSEOTA ALLE)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälleen ruokajuttuja. Nimittäin kävi niin ihanasti, että koko viime viikko oli täynnä herkuttelua ja hauskanpitoa ja sen kruunasi sunnuntai, jolloin pääsin ystävän kanssa taas tankkaamaan niin ruokaa kuin sielunruokaakin. Totta kai viikon mittaiset bakkanaalit päättyivät sappikohtaukseen ja tänään olen sovittanut syntejäni vesijuoksemalla, mutta haluan vain sanoa että elämä on ihmisen parasta aikaa, ainakin silloin kun saa syödä.

Sain runsaasti vinkkejä kyseltyäni kivaa, uutta brunssipaikkaa ja päädyin niiden perusteella kaverin kanssa Sunn-ravintolaan Senaatintorille. Miljöö on mitä hienoin, mutta paikan akustiikka ei kyllä antanut armoa. Naapuripöytien henkilökohtaiset keskustelut tuli kuultua brunssin ohessa – ja sitten se isä, joka arvosteli teini-ikäistä tytärtään läskiksi kesken brunssin. Älä laihduta-päivän hengessä heristelen keskisormea vieläkin. Vaikka olisi ollut joku perheen sisäinen vitsi niin ei, ei noin. Mutta siihen brunssiin. Paikka on siis kerrassaan komea, ja meillä ilmeisesti kävi tuuri kun pääsimme pöytään ilman varausta. Tulijoita riitti ja täyttä oli, eli varaus kannattanee oman mielenrauhan takia.

Ensimmäinen nurina koskee tietenkin hintaa. 23 euroa brunssista ilman mitään hienouksia (kuten, öh, mehua!) menisi…jos siihen kuuluisi se mehu. Kolme euroa oli aivan riistoa yhdestä mehulasista (varsinkin, kun appelsiini- ja hedelmämehu tulivat purkista, omenamehu sentään Lohjalta paikalliselta tuottajalta). Ei näin! Jos pitää pihistellä niin tämä on väärä paikka. 23 euroa oli vielä ihan okei hinta tästä kattauksesta, mutta 26 eurolla se meni välittömästi ylihintaisen puolelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoilut olivat astetta perinteisempiä kuin viime aikoina on ollut tapana, pöydistä ei löytynyt eksoottisia tahnoja, hummuksia tai kovin mausteisia makuja. Mutta itse asiassa olin oikein tyytyväinen, enkä kaivannutkaan brunssiklassikoiden rinnalle mitään jännittävää. Ruoka oli kiitettävän kasvispainotteista, sillejä ja lohta lukuunottamatta, joten vegetaristina ei tarvinnut tuntea jäävänsä tappiolle – niin kauan siis, kun syö myös juustoa jota oli runsain mitoin niin buffetpöydässä kuin jälkiruokien puolellakin.

Seuralainen moitti valikoimaa suppeaksi ja tottahan se oli, nyt ei ollut varsinaista runsaudenpulaa. Itse olin kuitenkin todella onnellinen harkitusta makumaailmasta, kuten päärynä-vuohenjuustosalaatista, Sunnin omasta, erittäin maukkaasta leivästä sekä uunilohesta. Tällä kertaa rajatumpi valikoima toimi itselleni erittäin hyvin, sain kuitenkin ahmittua pääruokia kahden lautasen verran, ja siihen päälle jogurtti ja jälkiruoat. Voin paastota siihen asti, että lumisateet loppuvat Etelä-Suomesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruokapöydässä päärynäkinuskijuustokakku lumosi, kaikki muu oli aika keskinkertaista. Kiitosta kuitenkin runsaista hedelmistä ja ylipäänsä siitä, että brunssin aikana mikään ei loppunut kesken vaan kulhoja täytettiin diskreetisti kaiken aikaa. Palvelu oli ystävällistä ja henkilökohtaista. Ja puitteet hienot, paitsi se akustiikka. Valitettavasti vaan hinta oli ronskisti yläkanttiin, ja kuten saatatte huomata niin mehusta jäi hieman hampaankoloon. Seuralainen antoi arvosanaksi seiska puolen (ja piti esimerkiksi Kiilaa parempana!), itse annan mielelläni kasi plussan ja olisin nostanut arvosanaa mikäli mehulasista ei olisi pitänyt maksaa ekstraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten edelliselläkin kerralla kun testasin Sandron brunssin, yhdistin tälläkin kertaa lempiharrastukseni syömisen heti toiseen lempilajiini, taiteeseen. Meriharakka muistutti Nick Brandtin kantaaottavasta valokuvanäyttelystä Kansallismuseossa. Inherit the Dust– näyttely on esillä syyskuun alkuun asti, ja tarjolla on mustavalkoisia valokuvia itäisestä Afrikasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brandtin työt olivat teknisesti todella hienoja: kuvat on filmille otettuja panoraamoja, jotka on kuvausprojektin päätteeksi yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Prosessi on ollut kallis ja vaativa, mutta jälki on upeaa. Asetelmat ovat hienoja, lokaatiot pysäyttäviä ja kuvat visuaalisesti vaikuttavia. Ja nyt tulee se mutta: ne olivat omasta mielestäni hienoudestaan huolimatta ärsyttävän alleviivaavia ja jossain määrin kyseenalaisia, samalla omat etuoikeudet tiedostavia mutta niitä kuitenkin surutta hyödyntäviä, jopa syytteleviä. Tällainen rautalangasta väännetty taide varmaan löytää kohdeyleisönsä, mutta maailmantuskan sijaan heräsi enemmän närkästys valokuvien taustalta löytyvästä asetelmasta. Mutta käykää itse kokemassa ja katsomassa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SANDRON BRUNSSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Espanjassa ikävöin suunnattomasti brunsseja, ja nyt olen vähän kuin vahingossa päässyt kolme viikkoa putkeen brunssailemaan. Tämän jälkeen olen aika valmis talviunille – vähän pahoin pelkään, että oikeaa kevättä pitää vielä hetki odottaa. Mutta tänään testasin sen kuuluisan Sandron brunssin, josta on muutamaankin otteeseen vinkattu kommenttikentässä. Jos viime viikolla brunssin jälkeen maha kurni ja ketutti, niin nyt oli niin hirveä ähky että syön seuraavan kerran ehkä torstaina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme varanneet pöydän Kampin ostoskeskuksen yläkerran Sandro Korttelista, jossa on sunnuntaisin kattaukset kello 12 ja 14. Nyt oli itseasiassa ensikosketukseni koko Sandroon, sillä siitäkin huolimatta että rakastan juuri Lähi-Idän makumaailmaa, olen jotenkin onnistunut välttelemään Sandroa. Täysin vastentahtoisesti siis, olen haaveillut tästä brunssista kauan! Odotukset olivatkin tosi korkealla ja ihan kaikkia brunssi ei onnistunut lunastamaan, mutta varsinkin viime viikkoon verraten suoritus oli silti tasavahva ja oikein tyydyttävä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brunssin hinta oli 24,90 euroa ja jos se olisi ollut euron, kaksi halvempi niin kehuisin hinta-laatusuhdetta. Nyt hinta oli hieman yläkanttiin, mutta siedettävä. Lasin skumppaa olisi saanut seitsemällä eurolla ja mimosan viitosella – näitä meille ei valitettavasti kerrottu vaan henkilökunnalla oli kattauksen vaihtuessa homma hakusessa. Jälleen kerran palvelu oli englanniksi ja se oli oikein ystävällistä, mutta salissa olisi saanut olla yksi tarjoilija enemmän vastaamassa esimerkiksi ruokia koskeviin kysymyksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen pitkä miinus tulee nimittäin siitä, että jälkiruokapöytää ja gluteenitonta leipää lukuunottamatta ruokia ei oltu merkitty millään lailla. Inhoan arvailla sitä, mitä lautaselleni laitan ja jollen olisi lämpimien ruokien kohdalla huudellut keittiöön, olisin pistänyt poskeeni lammasta munakoison taakse piilotettuna. Ymmärrän toki jopa yhden kattauksen aikana vaihtelevan menun tuomat haasteet, mutta jonkinlainen sisällysluettelo olisi suotava, edes siinä brunssipöydän päässä. Nyt kaikki ruokalajit piti arvailla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Plussaa taas ihanista astioista ja ylipäänsä ruoan visuaalisuudesta. Eihän kauniit annokset vatsaa täytä, mutta itselleni esillepano ja ruoan ulkonäkö ovat kuitenkin asioita, joita arvostan, ja Sandrossa ruoka näyttää hyvältä. Ja onneksi se pääasiassa siltä maistuukin! Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän makupaletilla pyörivissä ruoissa oli kaikissa omat vivahteensa, vaikkeivat salaatit varsinaisesti mitään ainutkertaisia elämyksiä olleetkaan. Sandro on vahvimmillaan kastikkeissa ja tahnoissa – mikä sopii minulle, voisin elää hummuksella ja babaganoushilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpimät ruoat olivat valitettavasti se brunssin heikko lenkki. Falafelit olivat kuivia, eikä siinä auttanut edes erinomaiset soossit, ja tofubataattipata (tai ehkä tagine?) oli ihan oikeasti pahaa: kivikovia perunoita ja huonosti valmistettua tofua. Tiskissä oli myös kanaa, lohta ja sitä lammasta, mutta kasvissyöjäseurueessa jouduttiin vain valittelemaan vegevaihtoehtojen heikkoa laatua. Kylmissä ruoissa mauissa ei ollut moitittavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos El Fantin brunssilla jälkiruoka sai itkemään surusta, niin täällä vuodatin ilon kyyneleitä. Lempiherkkujani marenkia, porkkanakakkua ja niiden lisäksi punajuurisuklaakakkua (joka ikävä kyllä oli juuri sitä ”vegaanihyvää”, eli köykäinen esitys kun vertaa ”normikakkuihin”), baklavaa, pistaasikakkua, herkullisia keksejä ja halvaa, jossa oli niin vahva tahinin maku että ei pystynyt syömään – vegaanijälkiruokien kanssa on siis vielä vähän treenin tarvetta. Croisantit olivat ehtineet loppua jo toisen kattauksen alussa, mutta suoraan sanoen monipuolisten makeiden äärellä niitä ei edes kaivattu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brunssilla sai itsensä todella täyteen, ja vaikka paikka oli suosittu, ei missään vaiheessa ruokien parissa ollut liikaa ryysistä. Juomapuolella oli veden lisäksi tarjolla marjamehua, joka loppui tuon tuosta. Kahvia ja teetä oli myös (mutta ei iKaffea!). Mimosa olisi maistunut kaiken syöpöttelyn kylkeen, ja juuri rakkauteni tämän kulinaarisen alueen mausteisiin ja makuihin teki Sandron brunssista itselleni sellaisen ”viimeinen ateria” tyyppisen ruokaorgian. Lämpimät ruoat tuntuivat turhalta, mikä oli sääli, mutta korvasin sen kyllä makeilla ja kylmillä suolaisilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei siis aivan kympin suoritus, mutta todella kelvollinen esitys ja tiedän jo nyt löytäväni itseni Sandron jälkiruokapöydän ääreltä jonain päivänä uudestaan. Sehän on aina hyvä merkki että brunssin jälkeen näyttää siltä, että on seitsemännellä kuulla raskaana:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PS. Kävimme siis brunssin jälkeen myös Amos Rexissä, sielläkin ensimmäistä kertaa. En ole aivan suurin surrealismin fani, mutta Réne Magritten teoksia esittelevä Elämänviiva oli hyvin kuratoitu näyttely, jonka työt olivat iloinen yllätys. Ei tästä juuri sunnuntait parane!

YLIARVOSTETTU EL FANT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi ei. Olisin niin halunnut pitää El Fantin brunssista. Sitä on kehuttu kovasti, ja henkilökunta oli erittäin sympaattista (ja puhuivat pelkkää englantia, mutta se harvemmin on Helsingissä ongelma). Kaiken hypetyksen jälkeen odotukset olivat korkealla, oli luvattu että tämä olisi hifistelyä ja laatu todella korvaisi määrän. Mutta ei, tämänpäiväinen brunssi tuntui erityisen kitkerältä kun vertasi sitä viimeviikkoiseen kokemukseen Kaartissa. Blaah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloitetaan nyt kuitenkin kivoista asioista: Kahvi oli hyvää ja tarjolla oli iKaffea – tämä on nykyään tärkeää. Henkilökunta oli yhtä lailla oikein kivaa, ja kun yksi brunssin ruokalajeista oli mulle sopimaton (koska lihaa), kävivät useaan otteeseen selvittämässä mikä olisi sopiva korvike, ja sainkin sitten lämminsavustettua lohta tilalle. Arvostan sitä, että erikoisruokavalioisille etsittiin vaihtoehtoja ja palvelu oli henkilökohtaista. Myös lopuksi kysyttiin maistuiko, ja brunssiseuruumme antoi sitten suoraa palautetta.

Mutta sitten se kaikki kakka. Ensimmäiseksi täytyy sanoa hinta. Brunssi ilman skumppaa tai erikoiskahvia maksaa 28 euroa, joka on jo todella kipurajalla Helsingissäkin. Sillä rahalla odottaa jo spektaakkelia. Mutta rahalle ei valitettavasti saa vastinetta, mikä on sääli. Vaikka en vaadi brunssilta mitään mättöä, jonka jälkeen ei tarvitse syödä viikkoon, olettaisin että maha täyttyisi paremmin. Nyt kuuden hengen seurue sai ruoka-astiat jaettavakseen, ja lisää luvattiin kyllä tuoda jos olisi tarve mutta lopulta kävi niin, että jotkut ruoat jäivät lähes kokonaan syömättä, toiset loppuivat kesken. Miinusta myös pienistä lautasista.

Tällaiset pienet annokset toimisivat, jos luvassa olisi kihelmöiviä makuelämyksiä. Friteerattuja artisokansydämiä lukuunottammatta kaikki ruoat olivat valitettavasti aika tylsiä, osa suorastaan mauttomia: Sienet eivät maistuneet kellekään seurueesta, salaatti oli tavallinen vihersalaatti muutamalla marinoidulla kesäkurpitsalla ja paahdetut tomaatit (tuo punainen annos, johon kuulemma kuului myös punajuurta ricottan lisäksi) oli kertakaikkisen mitäänsanomaton. Harmitti, koska odotimme brunssilta laadukkaita, harkittuja makuyhdistelmiä ja saimme ylihintaisia hedelmiä ja kasviksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus onnistunut jälkiruoka voi korvata suolaisen tarjonnan tuottaman karvaan pettymyksen, mutta nyt kuiva, pieni pala omenastruudelia (jossa oli rusinoita, voi apua) ilman kastikkeita sekä pala juustoa (siis todella yksi pala per syöjä ja lusikallinen hilloa) lähinnä naurattivat. Meni melkein kuittailun puolelle kruunata brunssi kuivahtaneella lehtitaikinalla ja juustonsiivulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Katariinankadulla aivan Senaatintorin kupeessa sijaitseva El Fant on paikkana sympaattinen, ja sitä tekisi mieli tukea. Tämä brunssi oli kuitenkin ryöstö. Ehkä meille sattui jotenkin poikkeuksellisen huono tuuri menun kanssa, mutta en usko että annan tätä kattausta koskaan anteeksi. El Fantin brunssi oli valtava pettymys – teki mieli marssia suoraan Kaartiin ihan vaan saamaan maha täyteen kunnon ruoalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KAARTIN BRUNSSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ai että, onpa kiva päästä kehumaan! Kävin nimittäin eilen brunssilla Kaarti-ravintolassa, jonne jostain syystä menin vähän ennakkoluuloisena. En kyllä tiedä miksi, koska en ole kuullut ravintolan brunssista juuri mitään. Tai ehkä juuri siksi. Sijainti tuntui vähän vaivalloiselta, sillä aivan ovelle ei mikään julkinen mene tähän Töölössä Pohjoisen Hesperiankadun ja Mechelininkadun kulmassa sijaitsevaan ravintolaan, mutta toisaalta kävelyreitti merenrantaa pitkin on pittoreski ja oikeasti ydinkeskustaan jalkailee 20 minuutissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime aikoina olen saanut pettyä brunsseilla, mutta nyt oli nappisuoritus, jonka takia todella kannatti kulkea niinkin kauas kuin Töölöön. Brunssin hinta on 23 euroa (skumppalasi on kolme euroa lisää), ja hinta-laatusuhde on tällä brunssilla kohdallaan. Kaartissa laatu ja määrä olivat mukavassa tasapainossa: valikoimaa oli juuri sopivasti (yksi pöytä kylmiä, yksi lämpimiä ja yksi jälkiruokia), ja laatu oli moneen muuhun  brunssiin poikkeuksellisen hyvä. Ei buffetin bulkkikamaa vaan harkittuja makuja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erityisesti kotitekoinen vispipuuro teki vaikutuksen. Herkullisen vaaleanpunaista marjapuuroa ei voinut jättää väliin, ja se oli täydellinen aamunaloitus. Tosin hieman pahoillani olen sen asiakkaan puolesta, joka luuli vispipuuroa salaatinkastikkeeksi ja kaatoi sitä reippain ottein salaattinsa päälle. Leipää ja kroisanttia oli riisuttu perusvalikoima, mutta riittävästi. Ihmiseksi, joka ei pidä erityisemmin punajuuresta, pidin kovasti punajuuri-viikunasalaatista. Tarjolla oli palan painikkeeksi paria eri mehua; tällä kertaa en päässyt maistelemaan edes mehupuolelle koska join kuplivaa, kun kerran voin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaarti ei tilana ehkä ole se tunnelmallisin, mutta toimiva kuitenkin. Ruuhkaa ei syntynyt, vaikka pöydät näyttivät aika hyvin varatuilta. Kuulin paikalla olleen lapsiperheen puhuvan myös leikkipaikasta (!), josta en sitten tiedä tarkemmin mutta siitä vielä roimasti pisteitä jos sellainen löytyy. Huolimatta siitä, että tila oli iso ja potentiaalisesti melkoinen kaikukoppa, oli tunnelma rauhallinen. Hyvä ruoka, parempi mieli?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpimissä ruoissa oli tarjolla runsaasti lihaa ja perunaa ja kukkakaalia. Yksipuolisuus ei häirinnyt, ei-lihansyöjä sai mahansa täyteen hyvin ja harkituista mauista tuli hyvä mieli. Mutta syy, miksi himmailin suolaisten kanssa oli aivan todella houkutteleva jälkiruokapöytä: tarjolla oli banoffeeta, porkkanakakkua, toscakakkua, marjapiirakkaa, hedelmiä ja juustoja. Ja siinä missä usein juuri makean kohdalla mennään brunsseilla sieltä mistä aita on matalin, niin ei täällä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki jälkiruoat olivat upeita. Ne olivat mehukkaita, hyvistä raaka-aineista valmistettuja maukkaita kokonaisuuksia. Kun vielä kahviin sai iKaffea, olin aivan onnesta soikeana. Tai pyöreänä, koska uskon lihoneeni noin kuusi kiloa brunssilla. Ravintola Kaartin brunssi oli loistava esimerkki brunssista, jossa mennään hyvin kultaisella keskitiellä: ei mitään hifistelyä valikoiman kustannuksella, eikä toisaalta yritetä vaan täyttää tiskiä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tästä brunssista jäi erittäin hyvä maku suuhun, ja aion ehdottomasti mennä sinne uudestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA