Meidän lähin mahdollisuus ulkomailla käymiseen on parin minuutin kävelymatkan päässä Gibraltarilla. Käyn siellä poikien kanssa yllättävän harvoin – oikeastaan vain ruokakaupassa tai rugbytreeneissä – ottaen huomioon, että sielläkin on kaikkea kivaa tekemistä. Nyt olemmekin ryhdistäytyneet ja tutustuneet uusiin paikkoihin. Ei sillä, että alle seitsemän neliökilometrin alueella nyt olisi loputtomasti yllätyksiä tarjolla.

Perjantaina, kun Espanjassa oli pyhäpäivä ja pojilla koulusta vapaata, päätimme ottaa bussin rajalta ja tulla aivan kaapelihissien lähtöpaikan vierelle Gibraltarin kasvitieteelliseen puutarhaan. Tämän noin kuuden hehtaarin kokoisen Alamedankin puistona tunnetun alueen sisällä on myös pikkuriikkinen ”eläintarha” Alameda Wildlife Conservation Park. Tänne, kuten vuorelle vievälle kaapelihissillekin, pääsee suoraa rajamuodollisuuksien jälkeen bussilla numero 10. Bussissa voi maksaa niin euroilla kuin punnilla, pelkkä meno aikuiselta ja kahdelta lapselta (kuskista riippuu kulkeeko 4-vuotias vielä ilmaiseksi – nyt kulki) oli noin viisi euroa. Taksilla ei tule kauheasti kalliimmaksi, mutta niiden saatavuus vaihtelee. Sen lisäksi meidän lapset ovat opportunisteja ja toivovat, että kohdalle osuisi kaksikerrosbussi, niitäkin nimittäin Gibraltarilla kulkee.

Lähtökohtaisesti boikotoin eläintarhoja. Sympaattiset kotieläinpihat menevät, ja jotenkin tämä erittäin pieni suojelukeskus lukeutui omalla listallani sellaiseksi – olkootkin, etteivät apinat, lepakot ja papukaijat ihan kotieläimistä käy. Alamedan ”eläintarhassa” oli myös runsaasti kilpikonnia ja pupuja, sikoja (torahampaista päätelleen ei mitään tavan possuja) sekä lasteni suosikkeja, eksoottisia marsuja. Ja totta kai viereiseltä vuoreltakin löytyviä magotteja. Käyntimme oli varsin opettavainen; ehdittiin puhua Rio-elokuvasta tutun sinisen papukaijalajin kuolemisesta sukupuuttoon, lepakoiden huonosta maineesta (pimeä lepakkohuone – jossa meidän ja lepakkoperheen välissä oli turvallinen lasi – oli yksi lasten lemppareista) ja paljon saatiin keskustelua aikaiseksi myös eläintarhojen oikeutuksesta.

Sisäänpääsy, jonka voi maksaa myös kortilla, maksoi aikuiselta viisi puntaa ja 2,5£ yli 5-vuotiailta lapsilta. Edullista, joskin paikka on tosiaan todella pieni. Se on myös erittäin sokkeloinen ja täynnä jyrkkiä kiviportaita, eli ei missään nimessä esteetön käyntikohde. Suosittelen myös laittamaan pitkät housut jalkaan, sillä meidän jalkojamme joko kirput, itikat tai muurahaiset purivat todella verenhimoisesti koko kiertelyn ajan. Paikassa myydään muutamaa pehmolelua ja juomia.

Edes tällaiset sympaattiset, kasvatustehtäviin ja eläintensuojeluun keskittyneet paikat eivät mielestäni ole täysin ongelmattomia, mutta rehellisyyden nimissä olimme koko porukka todella, todella innoissamme. Kaikki nuo kädelliset ovat mielestäni äärimmäisen kiehtovia, vaikkakin upeampia toki omassa elinympäristössään. Seuralliset papukaijat ja utelias saukkopari olivat mahtavia, ja lapset toivoivat pian uutta vierailua paikkaan. Ja luultavasti siihen suostunkin, sillä paikka oli mielenkiintoinen ja tarjosi paljon tietoa ja mahdollisuuksia tarkkailla eläimiä todella läheltä.

Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy, niin kuin kaikkialta ympäri Gibraltaria, tykkejä joiden päällä kiipeillä, ja patsaita sotahistorian merkkihenkilöistä. Parasta on puutarhan alaosasta löytyvä erittäin toiminnallinen leikkipuisto, jossa riittää kiipeiltävää ja kokeiltavaa. En suosittele paikkaa kuitenkaan keväisin, sillä se on kuuluisa mäntypuista putoilevista toukista, jotka polttavat ihoa. Ainakaan meidän lapsille ei ”älkää vaan koskeko siihen toukkaan!” käsky ei toimi kuin kutsuna mennä hankkimaan itselleen sairaalahoitoakin vaativaa ihottumaa…

Vaikka yhä vanhat suositukseni ajanvietteeksi Gibraltarilla pätevät, siellä on myös muuta hauskaa touhua. Nyt voin antaa myös erittäin suuren ravintolasuosituksen: Gibraltarin keskustaan, pienelle poikkikadulle pääkadusta Main Streetistä, on vuosi sitten avattu vegaaniravintola Kasbar, jonka ruoka vie mennessään vannoutuneen lihansyöjänkin. Tarjolla on lounasta, esimerkiksi paikan legendaarisia falafelpullia, ja itse pääsin myös brunssille. Brunssi on oikeastaan vain lauantaisin tarjoiltava lounas, jossa on mahdollisuus tilata myös pannukakkuja, mutta se ei ollenkaan vähennä sitä iloa, että meillä on rajan takana täydellistä, herkullista, ekologista ja eettistä ruokaa tarjoava paikka. Sen jälkeen kelpaa mennä Ocean’s Villagen hotellialueelle ottamaan ilo irti lähes jokaisessa ravintolassa olevasta ikuisesta Happy hourista; drinkit ovat aina kaksi yhden hinnalla!

Gibraltarilla kasvitieteellisen puutarhan lisäksi lempi leikkipuistomme on Europa Pointilla, mutta jos kaipaa hetken rauhaa keskellä ruuhkaista kaupunkia, niin aivan keskustan tuntumassa on myös Commonwealth Park. Sieltä löytyy nurmikkoa piknikille sekä lampi, jossa asuu kilpikonnia ja karppeja – paljon bongattavaa lapsille. Eli mitä enemmän Gibraltarilla tulee pyörittyä, sitä enemmän mukavaa tekemistä sieltä löytyy. Ensi viikolla taidetaan mennä uudestaan!