Viikonloppu oli aika lähellä täydellistä. Kävimme lauantaina mun äitini kanssa Marokossa (true blogistyle: Siitä lisää myöhemmin) ja sunnuntaina kiipesin ensimmäisen kerran vuorelle tämän matkan aikana. Gibraltarin vuoresta on tullut mulle oikea happyplace, ylös käveleminen kestää vajaa kaksi tuntia ja sen aikana yleensä kaikki omat huolet ja murheet asettuvat mittasuhteisiinsa, ja paluumatkalla voin vain huokailla kaikelle eteen aukeavalle: Espanjan vuoristoiselle rannikolle, alhaalla kuhisevalle Gibraltarille ja meren toisella puolella nousevalle Afrikalle. Kokonaan toinen manner, aivan käden ulottuvilla!
Vuorella ehkä parasta maisemien lisäksi on apinat, nuo Euroopan ainoat vapaana elävät kädelliset. Näiden noin 200 magotin sukulaisia löytyy vastarannalta Marokosta ja Algeriasta ja ne ovat uhanalaisia. Mun mielestä nämä ovat ihan mahtavia tyyppejä. Vaikka ne ovat pääasiassa kasvissyöjiä eivätkä kovin nirsoja, ne ovat oppineet tyhjentämään turistien reput ja viemään muovipussit varomattomien käsistä. Hermostuessaan valokuvaukseen ne alkavat irstailla. Ne voivat kyllä myös hyökkäillä ja jopa purra, ja eilen opin muutaman vähän äkäisemmän yksilön kanssa että koirilla toimivat rauhoittavat eleet eivät uppoa apinoihin.
Koska kuljen aina kameran kanssa, on apinoita tullut kuvattua joka kerta kun olen vuoren valloittanut. Ne elävät kolmessa yhdyskunnassa ympäri vuorta ja erityisesti aivan vuoren näköalapaikan luona elävä porukka oli eilen hyvällä tuulella. Olin paikalla iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua, eikä paikalla ollut paljoa muita turisteja. Sain kuvata todella lähellä, yksi vauva-apina tuli syliin asti tutkimaan kameraa, pari kävi katsomassa laukun hihnalla roikkuvaa takkia. Olin liikkeellä 25 mm-linssin kanssa, joten monet kuvat on otettu kosketusetäisyydellä apinoista. En oikein tiedä miten sitä selittäisi, mutta se on aina yhtä hienoa istua niiden vieressä ja saada tarkkailla rauhassa niiden touhuja.
Täällä eläinten huono kohtelu on saanut sellaisen perinteisen antropomorfismin vähenemään, niin näiden otuksien kanssa en voi vastustaa etsimistä yhtäläisyyksiä ihmisiin. Eiväthän magotit meidän lähimpiä sukulaisia ole, mutta niillä on omat inhimilliset piirteensä. Erityisesti kolmen melko nuoren magottipojan nahistelua katsoessa tuli melko vahva dé jà vu…
Niin kuin aiemmin sanoin, en aina ymmärrä miksi ihmiset tulevat Gibraltarille. Mutta ymmärrän, miksi ihmiset menevät Gibraltarin vuorelle.
Hammaslangan käyttö on rasittavaa, lajista riippumatta:
Ja kauhee riita siitä, kuka saa ajaa…
Joten kiitos, universumi, tästä kaikkien aikojen apinapäivästä.
Periaatteen Nainen 
Päivitysilmoitus: KIITOS FB 2007-2017 – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: GRACIASTA VAAN KAIKKIALLE – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: EHKÄ KUULUNKIN VUORILLE – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: KIVAA TEKEMISTÄ GIBRALTARILLA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: HYVIÄ TAPOJA LOMAILLA ESPANJASSA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: SITTEN IHAN KIVA GIBRALTAR – Periaatteen Nainen