SÄ JA SUN #SYNNYTYSTALKOOT

Ai että, tänään olin salaa helpottunut, että olen palauttanut SDP:n jäsenkirjani jo vuosia sitten enkä joudu kokemaan niinkään myötähäpeää kuin vitutusta demarien puheenjohtajan Antti Rinteen syvästä huolesta suomalaisten syntyvyydestä. Ja tietenkin, synnytystalkoisiin ihan urakalla itsekin osallistuneena olen sitä mieltä, että kaikki perhepoliittiset parannukset ovat tervetulleita, mutta samalla tekee mieli heittää happoa silmille, sen verran vieraantunut todellisuudesta tämä(kin) päättäjä on.

Suomalaisten, tai kenenkään, ongelma ei ole se, että ihmisiä olisi tällä pallolla liian vähän. En myöskään pidä suomalaista geeniperimää niin poikkeuksellisen fantastisena, että juuri sitä tulisi erityisesti jatkaa. Olen onnellinen ja suorastaan ylpeä pohjoismaisista hyvinvointivaltioista, joissa ei jouduta lisääntymään holtittomasti kun lapsia parempaa henkivakuutusta tai eläkejärjestelmää ei ole tarjolla, tai ehkäisyä tai terveydenhuoltoa tai valinnanvapautta ja tasa-arvoa. Miten upea juttu, että jokainen voi teoriassa itse päättää perhekoon! Toivon kaikille juuri niin paljon vauvoja kuin sopivalta tuntuu, mutta älkää nyt hyvänen aika tehkö yhtään valtiolle.

Se, mikä tällaisissa suurten ikäluokkien miespolitiikkojen (joita voidaan myös käppäukoiksi toisinaan kutsua) avauksissa ottaa päähän on se, että oma tulevaisuushorisontti ei kestä noin kahtakymmentä vuotta kauemmaksi. Kuvitellaan, että ihan oikeasti maailman toistaiseksi paras sosiaaliturva ja erittäin avokätiset tuet perheille eivät riitä vaan ihmiset jättävät lisääntymättä lapsilisien takia. Olen puhunut monien itseäni jonnin verran nuorempien nuorisolaisten kanssa ja monet ovat kertoneet, etteivät lapset kuulu suunnitelmiin. Voisin tietenkin tätimäisesti puristaa poskesta ja sanoa, että kyllä se mieli vielä muuttuu, ootas kun biologinen kello alkaa tikittää, mutta nuorisolaisilla on olleet järkevät perustelut ja täti on ollut lopulta itsekin sitä mieltä, että jos olisi kymmenen vuotta nuorempi voisi ajatukset perheenperustamisesta olla erilaiset kuin silloin 2000-luvun alkupuolella.

Yksi syy on se, ettei perinteinen ydinperhemalli ole enää se ehdoton kohokohta ihmisen ennaltamäärätylle elämänkululle vaan sosiaalinen paine siihenkin on laskenut – tietenkin varmasti omat äidit haaveilevat yhä isoäitiydestä ja silleen, mutta elämänvalintojen monimuotoisuus on alkanut saada näkyvyyttä ja hyväksyntää. Hienoa! Toinen on ollut ihan vilpitön maailmantuska, joka ei ole mitään teiniangstia vaan valitettavaa realismia: Ei nähdä, että maailma olisi sellainen paikka, jonne haluaisi vapaaehtoisesti synnyttää oman jälkeläisen. Mahdollisesti kärsimään. Paitsi että esimerkiksi terroristit ja muut idiootit tekevät elämästä epävarmempaa, olemme kollektiivisesti käynnistäneet ympäristökatapultin joka vain odottaa linkoamistaan.

En ihan rehellisesti sanoen usko, että minusta tulee koskaan mummia. Se on ajatuksena todella surullinen, etenkin kun keskimmäinen tahtoisi kymmenen lasta (joita kuulemma minä sekä hänen isoäitinsä hoitaisimme, kun isä käy töissä ja ”äiti tekee mitä tahtoo”). Mutta jo nyt tuntuu, että ympärillä on monenlaisia maailmanlopun merkkejä: Täällä etelässä se korostuu kun lämpenevä Välimeri on täynnä roskaa; muovijätettä syntyy omassakin perheessä ihan mahdoton määrä; helteet, kuivuus ja myrskyt pahenevat paikallisten mukaan vuosi vuodelta. On hyvin vaikea suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen, puhumattakaan sitten yhteiskunnallisesta kehityksestä joka ei viime aikoina ole antanut lupauksia rauhanomaisemmasta jatkosta.

Joten minusta olisi ihan helvetin kiva, että sen sijaan että mietitään miten saadaan lisää lapsia niin mietittäisiin enemmän sitä, miten pidetään huolta meidän lastemme tulevaisuudesta. Ympäristöriskit tiedetään, mutta toimenpiteitä näyttää olevan todella vaikea saada aikaiseksi ja jostain syystä eniten kitisevät suurten ikäluokkien poliitikot, joiden mielestä kasvisruokapäivät rikkovat ihmisoikeuksia ja haitalliset yritystuet on ihan okei, koska talouskasvuhan on vain se millä on väliä. En syytä ketään, joka jättää lapset tekemättä oli se syy mikä tahansa.

Me osallistuimme synnytystalkoisiin kolmen lapsen verran ja olen oman osani tehnyt. Olen ikuisesti kiitollinen suomalaiselle perhevapaajärjestelmälle, jonka ansiosta jokainen lapseni on saanut tilaisuuden olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi, olen voinut yhdistää äitiyden osa-aikatöihin ja opintoihin, olemme saaneet tukea ja apua ja puoli-ilmaista terveydenhoitoa. Valitettavasti emme voi Rinteen vitsailujen mukaan tehdä sitä neljättä valtiolle, koska mikään sosiaaliturvan muoto tai valtion virasto ei voi antaa meille enempää tunteja vuorokauteen tai yhtäjaksoisia yöunia. Jollei ilmastopakolaisuudella vitsailu olisi meidän kohdallamme niin makaaberia, vaikka lämpimmät säät olivat yksi iso tekijä siinä, että suuntasimme Espanjaan, voisin sanoa että Rinteen kaltaiset poliitikot kyllä tekevät parhaansa saadakseen myös Suomen ilmaston lämpiämään sellaiseksi, että me palaisimme pohjoiseen veronmaksajiksi.

6 kommenttia artikkeliin ”SÄ JA SUN #SYNNYTYSTALKOOT

  1. Aamen!
    Ihan uskomatonta, että joku menee päästämään tuollaista suustaan. Syyt tehdä tai olla tekemättä lapsia ovat henkilökohtaisia, mutta ne on kiva unohtaa tällaisen yhteiskunnallisen tehtävän edessä. Ei maailmasta porukka lopu, vaikka suomalaisia olisikin vähän vähemmän. Lisäksi tuo ilmastonmuutos ja siihen liittyvät tekijät ovat tärkeä pointti myös. Lisäksi on meitä, jotka kyllä kovasti yrittävät mutta eivät ole vielä onnistuneet. Pikkasen tulee syyllistävä olo tuollaisista kommenteista ja tekee ennemminkin mieli vain laittaa lappu luukulle ja jatkaa elämää ilman jälkikasvua.

    Tykkää

    1. Ihan ensimmäiseksi <3. Toivon todella, että teidän toiveenne toteutuu (eikä yhdenkään isänmaan takia). Ja tämä juuri on se aihe, josta julkisen keskustelun tulisi olla suht herkkää ja neutraalia eikä sellaista "MIKSI ETTE LISÄÄNNY"-urpoilua.
      Ja joo, tähän olisi niin monta argumenttia aina epävarmasta työelämästä parisuhteiden muutokseen ja muuhun sosiologiseen, mutta mua itseäni jo äidiksi tulleena on ahdistanut eniten politiikka, joka syö omilta lapsilta mahdollisuuden elää "normaali elämä", eikä se näytä näitä suurten ikäluokkien ajatusten tonavia haittaavan… Huoh!

      Tykkää

  2. Loistava kirjoitus!

    En itse seuraa Suomen otsikoita lainkaan joten tämä synnytystalkoot-käsite oli mennyt multa kokonaan ohi. Ja hyvä niin. Jos asuisi Suomessa niin varmasti otsasuoni puhkeaisi ja munasolu irtoaisi ärräpäiden kera.

    Samaistun hyvin pohdintoihisi. Itsellä on neljä lasta (kiitos niistä) mutta JOS NYT alkaisin haaveilemaan lasten hankkimisesta niin harkitsisin ihan toisella tavalla.
    Aikanaan loukkaannuin verisesti kun vanha mummini oli lähinnä kauhistunut raskausuutisestani. Onnitellahan sitä pitäisi. Tokaisi vaan että älkää nyt vaan enempää. No kaksosethan sitä pyöräytettiin ja pari muuta siihen perään. Mummi pyöritteli surullisena päätään.

    Vasta paljon myöhemmin ymmärsin suhtautumisen: kun oli niin paljon pahaa tässä maailmassa nähnyt ja kokenut, niin viisas mummini ei enää jaksanut ymmärtää miksi näin pahaan maailmaan pitää tehdä enempää lapsia kärsimään.
    Näinhän se on, mitä isommat lapset, sitä isommat huolet. Välillä mietin että miksi piti olla niin itsekäs ja hankkiutua peräti kolmesti raskaaksi. Mitä jos omat lapseni tulevat kokemaan kauheuksia, elämään pelossa – tai edes epävarmuudessa. Mitä jos (tai hyvin todennäköisesti KUN) ei tulevaisuudessakaan saada mitään tolkkua maapallon surulliselle hajoamiselle, mitä jos sodat saavuttaa joka kolkan ja lapseni joutuvat kaiken keskellä elämään?
    Tokihan me kaikki haluaisimme elää onnellista elämää missä linnut laulaa ja aurinko paistaa, ilman huolen häivääkään. Valitettavasti iän myötä sitä alkanut kovasti kyynisyys saamaan yliotteen.

    Niin että kiitollinen olen isosta perheestäni, terveistä lapsistani, ja uudesta kotimaastani missä ainakin toistaiseksi elämänasenne on paljon positiivisempi kuin peräpohjolassa.

    Tykkää

    1. Jep, ikuinen morkkis siitä, että olen halunnut kovasti lapsia, niitä kiitollisena saanut ja toisaalta en pysty lupaamaan heille samanlaista ihan hyvää elämää mitä itse olen saanut elää: Työelämä ei välttämättä muutu ainakaan varmemmaksi, heillä ei ole ehkä ole samanlaisia mahdollisuuksia nauttia luonnosta, maailmasta ja… äh, ehkä olen vain pessimisti ja tämä muuttuu kaikki paremmaksi…

      Mummeissa asuu viisaus ❤ Vaikka lähtökohtaisesti jokainen lapsi on onnittelun arvoinen, mutta olihan hänellä varmasti takana myös huolensa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s