En ole ikävöinyt Suomea marraskuussa. Eilen ulkoilutin hoitokoiraa puolenyön aikoihin ja lämpötila oli lähempänä kahtakymmentä. Meillä on riittänyt vieraita Suomesta ja olen saanut oman annokseni ruisleipää ja suomalaista suklaata – joka kyllä on maailman parasta, olkoot vaan mietoa maitosuklaata. Tänään lapset miettivät sitä, mitä haluaisivat tehdä jos olisivat Suomessa. He haluaisivat juoda maitoa. Se espanjalainen formaldehydin makuinen neste ei maistu vieläkään. He nauroivat ajatukselle toppatakista. He haluaisivat mökille, mutta sinne ei keskitalvella pääse kuin unissaan.

Jos olisimme nyt Suomessa, olisimme ehkä tänään olleet katsomassa Joulukadun avajaisia. Täällä jouluvalot sytytettiin Gibraltarille perjantaina ja ensi viikolla sama show on luvassa La Líneassa. Olisin ehkä päässyt pikkujouluihin, tai ainakin #varjoawards-blogigaalaan, joka on vain salanimi paljeteille ja sponsoriviinaksille. Olisimmekohan leiponeet perinteisen piparkakkutalon? En ole erityisen jouluihminen ja jouluruokiakaan en syö ikinä, mutta Julia-karkkeja ja Annaksen pipareita ikävöin. Ja aion mennä niitä etsimään Fuengirolan Suomi-kaupoista viimeistään ennen itsenäisyyspäivää. Ehkä yksi paketti vihreitä kuuliakin, vaikka ne maksavat  varmaan 20 euroa.

Tällä hetkellä meillä on sisällä kylmä ja ulkona lämmin. Olemme olleet, suurin osa porukasta, sitkeässä flunssassa pari viikkoa ja Pampula pois koulusta yli viikon – sellaista se olisi varmasti Suomessakin. Muistaakseni viime kevät oltiin koko ajan aika kipeitä, vaikken sitä haluakaan kauheasti muistella. Täällä on satsumakausi parhaimmillaan, ihan kuten joulun alla pohjoisessakin. Emme juo glögiä, edes Suomessa, täällä olisi tarjolla mulled wineä. Kaupoissa on ollut omat hyllyt jouluherkuille jo hetken aikaan, ja nyt viimeistään kun Halloween ja Kiitospäivä on taputeltu, on joulu vallannut tilaa. Samalla kuitenkin palmut huojuvat lämpimässä tuulessa ja radiossa soi lähinnä reggaeton.

Suomessa olisimme varmasti ajaneet innoissamme Länsimetrolla edes takaisin. Ainakin Lauttasaareen mummolaan. Suomessa leipoisin ainakin pari kertaa kuukaudessa. Täällä en ymmärrä uunimme säätöjä vaan kaikki kokkaus tapahtuu lähinnä tuuripelillä, sen lisäksi kuiva-ainekaappiin on pesiytynyt joku miellyttävä ötökkä joka munii jauhoihin.Olisi ihanaa viedä tänäkin vuonna lapset Talvisirkukseen. Täällä ikävöin elokuvissakäyntiä, kirjastoa ja uimahallia. La Líneaan avattiin kunnallinen uimahalli alkusyksystä, mutta kuten ilmeisesti suurin osa urheilutoiminnasta, se vaatii ”jäsenyyden”. Joka paikkaan pitäisi olla socio, ja tuonne uimahalliin kuulemma pitää jonottaa pari kuukautta ja hinnoittelu perustuu ikään – minä maksaisin kuulemma 32 euroa kuussa. Hassuja juttuja, joihin alkaa tottua. Ensi viikonloppuna on kahdet kaverisynttärit keskimmäisellä, hoitokoira lentää Suomeen ja saamme taas suomalaista seuraa hetkeksi. Kun ulkona pitää siristellä silmiä auringonvalolta eikä loskamyrskyltä, mietin aina hetken sitä, miten erilaista arki täällä päin on. Ja toisaalta se on hyvin samanlaista kuin se olisi Suomessakin, marraskuussa.