Voi morjens. Pojat ovat hingunneet sirkukseen ties kuinka kauan. Meillä päin pyörii aina tasaisin väliajoin pari vissiin romanialaisten pyörittämää sirkusta poneineen ja pomppulinnoineen, mutta mulle se eläinten käyttäminen ja kohtelu on tuttuun tapaan tuottanut moraalista ongelmaa, ja Sirkus Finlandiaan emme vain jostain syystä ole koskaan ehtineet. Mutta onneksi tarjolla on astetta taiteellisempi vaihtoehto, nimittäin tanssiteatteri Hurjaruuthin perinteinen talvisirkus Kaapelitehtaalla. Akrobatiaa, pelleilyä, tanssia, temppuja – täyslaidallinen taidetta kaikille aisteille, elävän orkesterin säestyksellä.
Valitsin 4- ja 6-vuotiaiden kanssa uhkarohkeasti kuudelta alkavan iltanäytöksen, vaikka se tarkoittikin että lähes 2,5 tuntisen show’n myötä normaalit nukkumaanmenoajat sai unohtaa. Päivisin on tarjolla myös tunnin tiivistelmä esityksestä. 6-vuotias jaksoi silmät loistaen aina puoli yhdeksään asti, mitä nyt väliajan (pullaa ja popcornia ja skumppaa tarjolla!) jälkeen olleessa hieman kikkailuksi menneen suvantovaiheen kohdalla kysyi, mitä kello on. 4-vuotiaan silmät loistivat yhtä lailla, mutta luultavasti lyhyempi esitys olisi sopinut hänelle, tai sitten viikonloppunäytös jolloin ei olisi tarvinnut käyttää äitiä tyynynä kesken ohjelman. He olivat kuitenkin ihan huippuyleisöä, ja Kaapelitehtaan Pannuhalli on kiitollinen esiintymisareena koska kaikkialta on hyvä näkyvyys kentälle.
Lapsille oli pieni pettymys, että emme päässeetkään sirkustelttaan mutta aikuinen arvosti mukavia puitteita. Livebändi oli mainio ja vauhdikkuudesta huolimatta esitys ei ollut mitenkään levoton, vain kiehtova ja mukaansatempaava. Tämän vuoden talvisirkuksen teema, muisti, ei ollut mitenkään kovin vahvasti läsnä muistimestarin temppuja lukuunottamatta, mutta kulki taituroinnin sivussa sujuvasti. Kansainvälisen esiintyjäkaartin espanjalaisenemmistö näkyi Espanja-teemassa, mikä tietenkin ilahdutti meikäläisen muksuja oikein erityisen paljon.
Meillä liput maksoivat, kiitos opiskelijakortin, 48 euroa eli 16 euroa kappale. Olisin voinut maksaa enemmänkin, hinta-laatusuhde oli jälleen kohdallaan ja lapset saivat elämystä koko rahalla. Sopii ihan vain aikuisillekin, en voinut kuin vähän kadehtia mahtavien akrobaattien käsivoimia. Jotkut pikkutarkat temppuilut, kuten pallottelut ja hulavanteiden kanssa heiluminen, eivät ehkä lumonneet lapsia joilla on vahva kuvitelma omasta kykeneväisyydestään samoihin saavutuksiin, mutta aikuinen kyllä mietti että miten sitä oma motoriikka onkaan apinan tasolla…
Ja tällaiset talvisirkukset ovat tietenkin hienoja kokemuksia lapsille, mutta toivon, että lapsille herää myös sellainen voimauttava ahaa-elämys siitä, että he voivat olla mitä ikinä haluavat. Että näkevät arkisten ja tärkeiden ammattien lisäksi myös ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita ja intohimoisia ja reissaavat ympäri maailmaa toteuttamassa itseään. Ei, kaikista ei voi tulla voimamiehiä, nuorallatanssijoita tai eläviä tykinkuulia, mutta you know, että rohkeasti vain tekemään sitä mikä kiinnostaa. Tietenkään Jeesus-vauvaksi ei ihan voi enää ryhtyä, niin kuin O eilen haaveili, mutta muuten vain taivas on rajana – eikä sekään, jos astronautiksi halajavat.
Talvisirkus jatkuu aina tammikuulle asti ja suosittelen tätä kyllä ihan kaikille yli 3-vuotiaille. Ripaus leikkisyyttä ja uhkarohkeutta sopii aikuisillekin, ja omien ihailevat huokaukset silmät pyöreinä ilahduttivat suuresti tätä isompaa seuralaista. Taianomaista, taitavaa, kaikkea mitä sirkukselta voi toivoa. Tämän sirkuksen mukaan olisin ehdottomasti halunnut karata.
Periaatteen Nainen 
Mekin käytiin koko perheellä (lapset 4, 7, ja 9) ja pakko kyllä sanoo, että oli vähän pettymys kaikille. No ehkä nelivuotias jaksoi vähän mehustella, mutta muuten aika laimeeta oli. Tosi paljon oli mun mielestä sellasta huttua siellä väleissä, ihan kuin ois ideat loppuneet kesken, että pallotellaanpa nyt näillä fudispalloilla tässä vaikka viisi minuuttia. Ja se yleisön pantomiimisatukilpailutusvaimikälie aiheutti lähinnä myötähäpeää. Koko muisti-teema jäi ohueksi ja ei kyllä lapsille auennut yhtään, kun ei juuri aikuisillekaan. Ainoa oikeasti vaikuttava numero oli se loppuhuipennus. Ja mitä ne siat teki siellä, don’t get it? Parempaa nykysirkusta olisin odottanut tuolla rahalla, maksettiin sentään lipuista 120€!
TykkääTykkää
No joo, täytyy sanoa että isommalla porukalla ilman alennuksia hinta tuntuu tosi suolaiselta (vaikka tavallaan hahmotan sen kulurakenteen ja mietin, paljonko taidetta tuetaan Veikkaus-rahoista yms jotta näitä projekteja pystytään toteuttamaan – tämä siis vähän aiheen ohi), etenkin jos ollut pettymys. Tosi kurja, ettei teille uponnut.
Olen kyllä samaa mieltä sioista (ja niiden muistikilpailusta) sekä siitä, että varsinkin toisella puoliskolla tempo alkoi laahata, just siinä palloittelussa. Meitä ei teeman ”puuttuminen” haittanut, oikeastaan omilla muksuilla toimi varmaan paremmin kuin meni enemmän pelkkänä esityksenä. Ja meillä sattui hyvä tuuri, kun se yleisön onnekas morsian oli hirveen hyvin mukana menossa ja siitä tuli hänen ansiostaan ihan hauska numero, ei tarvinnut myötähävetä 🙂 .
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: EI MUISTELLA PAHALLA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: MARRASKUU SUOMESSA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: TALVISIRKUS BAU – Periaatteen Nainen