Täällä on sunnuntaina vaalit. Tarkalleen ottaen Andalusian alueparlamentin vaalit, joista en ymmärrä yhtään mitään. Olen opiskellut politiikkaa, olen ollut töissä lähes jokaisissa vaaleissa viimeiset seitsemän vuotta, olen joskus kuulunut puolueeseenkin ja muutenkin politiikka on yksi mun lempiaiheita ränttäämiselle, mutta täällä Espanjassa en ole päässyt siihen oikein sisälle. Poliittinen järjestelmä on itselleni autonomisine alueineen kovin vieras, ja niin ovat puolueetkin. Eläinsuojeluhommissa vastaan on tullut lähinnä eläinten asioita ajava Pacma-puolue, jolla ei kuitenkaan ole kovin suurta kannatusta saati valtaa. Muuten espanjalaiset puolueet vaikuttavat kaikki hyvin samankaltaisilta ja vanhanaikaisilta, etenkin kun ne itseäni kiinnostavat kysymykset keskittyvät nimenomaan juuri eläinten ja ihmisten oikeuksien parantamiseen.

Mistään vaalikiimasta ei todellakaan voida meillä päin puhua. Ainoa ”kansanliike”, minkä olen nähnyt, on tyhjän äänestämistä edistävät julkitulot.  Kukaan ei usko muutokseen, ja kaikki ne joiden kanssa olen asiasta puhuneet ovat sanoneet samaa: emme aio äänestää, koska emme usko systeemiin. ”Ketä nyt La Línean asiat edes kiinnostaisivat?” Mä voisin kuvitella, että nämä ovat La Líneankin kannalta aika tärkeät vaalit, mutta ymmärrän tappiomielialan todella hyvin. Brexitin lähestyessä tunteet ovat olleet todella pinnassa, ja poliitikot heittelevät ilmoille omituisia ehdotuksia aina La Línean itsehallinnosta siihen, että vastarannalle Afrikkaan Espanjan hallinnoimaan Ceutaan ja Melillaan perustettaisiin Gibraltarin vastavoimaksi verovapaa alue peliyrityksiä varten (ja tämä taas imaisisi työpaikat Gibraltarilta ja olisi ihan viimeinen niitti La Línean arkkuun, monet arvioivat).

Ymmärrän hyvin, miksi usko demokratiaan on täällä koetuksella. Korruptiotapauksia ilmenee jatkuvasti ja se näkyy arjessakin, tuo ”maan tapa”. Täältä puuttuvat poliisit, lääkärit, opettajat ja toisaalta kukaan ei halua puuttua huumeiden salakuljetukseen koska sitten kaupungista loppuisivat rahat. Työttömyysluvuista en ole tarkalleen perillä, mutta viime viikolla televisiossa puhuttiin että Andalusian synkimmillä seuduilla se on 70%. Tämän rinnalla tietenkin tuntuu hieman irvokkaalta, että oma kiinnostukseni on lähinnä siinä mitkä puolueet tahtovat kieltää härkätaistelun ja panostaa haittaveroihin, sillä ihan konkreettista inhimillistä hätää riittää myös. Odotan, että saan ensi viikolla vähän paremman käsityksen siitä, miten täällä on äänestetty ja mitä siitä voi seurata La Línealla. Toivon todella, että hyviä asioita. Tämä kaupunki ansaitsisi parempaa.

Politiikko?

Vai suomalainen maajoukkuejalkapalloilija?

Loppukevennyksenä kerrottakoon näistä vaalimainoksista, jotka pystytettiin meidän kadulle viime viikolla. 4-vuotias kuopukseni innostui niistä valtavasti: Äiti, katso, Suomen jalkapallojoukkueen mainos! (Olihan siinä sinivalkoinen kuvitus ja PP-tunnus, joka ehkä metrin korkeudelta näyttää hieman jalkapallolta.) Ystävällisesti yritin selittää lapselle, että ei kun se on vaalimainos. Hän kuitenkin hyvin sitkeästi aina mainoksen nähdessään alkoi mulle selittää että olen ymmärtänyt väärin, kyseessä on Suomen jalkapallojoukkueen mainos. Lopulta luovutin: en jaksanut joka päivä väitellä 4-vuotiaan kanssa siitä, onko kyseessä jalkapallojoukkueen vai poliitikon mainos. Sanoin että no niinpä onkin Suomen joukkueen mainos! 4-vuotias pysähtyi ja katsoi mua hyvin tuimasti silmiin: Mä olen yrittänyt sanoa tätä sulle monta päivää! Miksi sä et voi yhdellä kertaa uskoa!? Niinpä!