HYVIÄ TAPOJA LOMAILLA ESPANJASSA

Voluntourism, eli vapaaehtoisturismi, on itselleni aika ristiriitainen aihe. On mahtavaa, että ihmiset haluavat auttaa, tietenkin. Mutta siihen liittyy paljon ongelmia, etenkin jos auttamisen kohteena ovat toiset ihmiset. Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa monista eri motiiveista, mutta kun lähdetään ulkomaille ”apua tarvitsevien” keskuuteen niin siinä on riski ruokkia monia paikallisille haitallisia ilmiöitä ja nakertaa samalla pohjaa pitkäjänteiseltä avustustyöltä, sen lisäksi siihen liittyy eräänlaista ”köyhyyspornoa” ja myös paljon muita sosiaalisesti arveluttavia aspekteja. Tämän takia itse en lähtisi vapaaehtoisena ”työlomalle” toisten ihmisten keskuuteen. Sen sijaan eläimiin ja ympäristöön liittyvä eettinen lomailu on ehkä hieman yksinkertaisempaa, vaikka toki voi kysyä kuinka ekologista on lentää toiselle puolelle maailmaa vahtimaan kilpikonnanmunia ja maksaa siitä (kun taas maksamalla saman verran rannalle palkkaisi paikallisen vuodeksi vahtimaan kuoriutuvia kilpikonnia ja säästäisi lennon päästöt, mutta…). Jos kuitenkin satutte tulemaan Espanjaan päin, täällä on monia kivoja tapoja auttaa ja osallistua; saada hyvää mieltä ja vaikuttaa!

GALGOS DEL SOL – VAPAAEHTOISENA KOIRATARHALLA

Arvasitteko, että aloitan rescuekoirilla? Galgos del Solin juuri galgojen ja podencojen pelastamiseen keskittyvä koiratarha sijaitsee Murcian läheisyydessä. En ole siis siellä itse koskaan käynyt, vaan seurannut heidän ihanaa (ja toisinaan hyvin surullista) Facebook-sivuaan jo pitkään. Galgos del Sol on kansainvälisestikin suosittu vapaaehtoistyön kohde, ja paikat varataankin jo hyvissä ajoin. Osallistuminen viikon mittaiseen vapaaehtoistyöhön maksaa n.250 euroa sisältäen majoituksen ja yhden päivittäisen aterian, mutta ei matkoja. Työskentely on sitä, mitä koiratarhalla vapaaehtoiset yleensä tekevät: siivoamista, rapsuttelua, eläinten hoitoa ja joskus esimerkiksi some-materiaalin tuottamista.

Koiratarhoilla voi käydä myös ihan tavallisen loman puitteissa, joskin visiitti koiratarhalle on todennäköisesti enemmän masentava kuin piristävä ohjelmanumero. Niille voi viedä mukanaan myös lahjoja; tervetulleita ovat niin kaulapannat ja remmit kuin lelutkin. Lääkkeet, ruoka ja muut tarvikkeet kannattaa hankkia vasta paikan päällä, koska Espanjassa nämä ovat huomattavasti halvempia ja monilla tarhoilla on tietty markettimerkki, jota koirat syövät (mitä vähemmän koiratarhalla on sekaisin meneviä vatsoja, sitä parempi). Usein koiria pääsee ulkoiluttamaan ja rapsuttelemaan – toiveena tietenkin on, että veisitte yhden mukananne. Annan mielelläni vinkkejä Aurinkorannikon koiratarhoista. Ja tietenkin suosittelen oman kokemukseni perusteella toimimaan lentokummina: se on erittäin helppo ja vaivaton tapa auttaa yhtä eläintä pääsemään uuden elämän alkuun, ja yhtä perhettä saamaan uusi perheenjäsen. Olen kirjoitellut adoptoinnista enemmän täällä, ja lentokummius vaikuttaa normaaliin lentämiseen lähinnä niin, ettet voi tehdä online-check inniä vaan joudut kulkemaan kentällä tiskin kautta, ja saapuessa kuljettamaan koiran matkatavarahihnalta terminaaliin. Pieni vaiva, suuri ilo!

EL REFUGIO DEL BURRITO – IHANIA AASEJA AURINKORANNIKOLLA

Aasin osa ei ole Espanjassa(kaan) hääppöinen. El Refugio del Burrito on n. 40 minuutin ajomatkan päässä Málagasta sijaitseva aasien turvakoti, jonne myös yleisöllä on mahdollista mennä käymään. Me emme ole vielä päässeet, mutta tarkoitus olisi jonain lauantaina osallistua 12 euroa maksavaan ”aasien aamupäivään”, jolloin näitä ihania suurikorvaisia kavioeläimiä pääsee rapsuttelemaan sydämensä kyllyydestä. Myös heillä on oma vapaaehtoisohjelma, mikäli yksi päivä aasien parissa ei riitä. Paikan päälle voi mennä käymään myös muuten vain muutaman euron pääsymaksua vastaan. Jos et pääse käymään, voi netin kautta myös ”adoptoida” pelastetun aasin tai tilata aasikrääsää, jolla tuetaan keskuksen toimintaa.

MONKEY TALK – OIKEA TAPA KOHDATA APINAT

Gibraltarin apinat ovat ehdottomasti suosikkiotuksiani maailmassa. Niillä on – syystäkin – maine melkoisina pahantekijöinä ja se on ihan totta: ne kyllä varastavat, purevat ja pelottelevatkin mielellään turisteja. En voi syyttää niitä, sillä tuhannet turistit ja apinoiden luonnollisia elintapoja mielellään häiritsevät turistioppaat pistävät pään sekaisin näiltä pohjimmiltaan oikein sympaattisilta eläimiltä. Gibraltarilla onkin mahdollista päästä tutustumaan näihin magotteihin myös niiden lajityypillistä käyttäytymistä kunnioittaen. Kyseessä on yhden miehen yritys, joka vie hyvin pieniä ryhmiä perinteisten turistivirtojen ulkopuolelle seuraamaan Gibraltarin vuoren berberiapinoiden elämää, samalla kertoen niiden todellisesta luonteesta sekä elämästä vuorella. En ole itse käynyt kierroksella mutta ollut sitäkin enemmän yhteydessä kierroksia järjestävän Brianin kanssa, joka on yhtä lailla turhautunut siihen kuinka ainutlaatuinen apinayhteisö kärsii matkailun ja erityisesti vastuuttomien paikallisoppaiden takia. Hinta on noin 100 euroa, riippuen hieman ajankohdasta ja ryhmän koosta, ja näin pääset parin tunnin ajan leikkimään oman elämäsi David Attenboroughia.

Muitakin kohteita taatusti on, ja saa myös täällä kommenttiosiossa vinkata. Itselläni on haave lähteä ystävän kanssa joskus tulevaisuudessa Borneoon, jossa metsähakkuiden alta pelastetuille orangeille on useampi turvakoti. En ole kuitenkaan vielä a.) säästänyt matkan vaatimia tuhansia euroja ja b.) tutustunut aiheeseen ja organisaatioihin tarpeeksi tehdäkseni päätöksen sen eettisyydestä, joten toistaiseksi harrastan hyväntekeväisyyttä lähinnä lahjoittamalla rahaa, erityisesti juuri näille koiratarhoille joissa itse käyn. Koska se on yleensä tehokkain tapa auttaa.

11 kommenttia artikkeliin ”HYVIÄ TAPOJA LOMAILLA ESPANJASSA

  1. Meillä on kotona katukoira numero 2 ja nämä eläinjutut on lähellä sydantä. Yritän nykyisin olla murehtimatta jokaista kohtaloa ja autan sen vähän mitä voin. Vapaaehtoisten apu ja pyyteetön työ on uskomatonta, ja noh tuo valtion puolelta tuleva taas yksi koirankarva koiratarhojen keskellä. Meillä on todella paljon katukissoja mutta niistä pidetään huolta, rakentelimme juuri talvikoteja niille pihalle. Mä oon muuten ollut Borneolla ja parissakin orang-utan rehabitilation centerissä kävin. Huikea paikka ja ikinä en unohda niiden eläinten katsetta ❤

    Tykkää

    1. Eihän täällä oikeasti voi murehtia jokaista onnetonta eläimen kohtaloa. Surullista, tosi ahdistavaakin, mutta jokainen tekee parhaansa. Jotkut vapaaehtoiset venyvät täällä ihan uskomattomiin suorituksiin, mulle tämä syksy on ollut vaikea siksikin kun en ole voinut auttaa niin paljon kuin olisin halunnut.
      Voiko sun Borneon kokemuksista lukea jostain? Kiinnostaisi kovasti!

      Tykkää

  2. Hieno aihe! Itse pitkään reissuja tehdessä kuvittelin, että tärkeintä on saada tehdä vapaasti mitä huvittaa kaiket päivät ja sekin tuntui paljolta jos majoitusta vastaan olisi tarvinnut työskennellä viisi tuntia päivässä. Mutta kun eka kerran menin koiratarhalle Chiang Maissa, niin se oli siinä, mielekkäintä mitä ikinä olen tehnyt. Suosittelen. Ja hyvä kun toit esiin sen, että ihmisten parissa tehtävän vapaaehtoistyön kohteet ovat kinkkisiä. En ole kuullut mistään eläinten turvatarhasta, jossa työskentelyssä olisi mitään arveluttavaa, mutta aina kannattaa tutkia minne on menossa.

    Tykkää

    1. Kyllä, se mielekkyys usein antaa enemmän kun ottaa!
      Kuulostaa hienolta kokemukselta, ja kiva kuulla ettei sulla ainakaan ole tietoa väärinkäytöksistä. Luulen, että eläinten kanssa ollaan turvallisilla vesillä eikä siinä ole sellaista vääristynyttä suhdetta kuin ihmisten välisessä avussa voi helposti syntyä.

      Tykkää

  3. Kiitos, tämä oli kiva erilainen postaus! Viimeaikoina matkani ovat olleet pääasiassa rentouttavia lomamatkoja, joten olen kokonaan unohtanut muut tavat ja syyt matkustaa. 🙂 Tästä tuli mukavaa inspiraatiota harkita myös toisenlaista lähestymistapaa.

    Tykkää

    1. Mä haaveilin nuorena lähteväni pidemmäksi aikaa CIMOn kautta vaihtoon ja ”tekemään hyvää”, sitten vuosien ajan reissasin omin ehdoin. Nyt taas kiinnostaa tällainen ”toiminnallinen” lähestymistapa – jokaiselle reissulle on hetkensä! 🙂

      Tykkää

  4. Mä meinasin jättää eka lukematta koko jutun kun näin koirakuvan niin arvasin tän postauksen sisällön..
    Mä oon liian eläinrakas ja etenkin kun on itellä yksi rescuekoira ja muutama ollut hoidossa sekä ollut tukemassa eri järjestöjä ja nähnyt niin raakoja kaltoinkohteluita / kuvia niin vetää sanattomaksi.. ihmisten julmuus nimittäin!!

    Tää oli hieno postaus ja hyviä vinkkejä.
    Vaikka oon monessa asiassa ollut noissa resucejutuissa mukana niin en tiedä pystyisinkö menemään noille koiratarhoille koska haluaisin viedä kaikki kotiin..

    Toi aasikeskus on hieno idea,kävin keväällä Espanjassa ja olisi ollut mukava käydä tukemassa heitä. Kuullut kauhujuttuja myös noiden turistiaasien kohtekusta ja niitä oli paljon etenkin Mijaksessa..
    Gibraltarilla käytiin myös ja nähtiin noita apinoita mutta ei ne meitä kiusanneet sillä noudatettiin ohjeita ja annettiin niiden olla rauhassa. Tosin meillä oli fiksu opas. Seuravaan ryhmän toi sitten paikalle joku uuno, joka opastettavan perheen pyynnöstä sitten kaivoi ruokaa esille jotta saisivat makeita kuvia ja sitten kun apinat roikkui niskassa ja lahekisaa niin hätisti niitä kepillä pois.. todella vastenmielistä ja ärsyttävää toimintaa eli ymmärrän hyvin tuon Brianin tuskastumisen!!! Tuo magottikierros olisi mielenkiintoinen, joskin sille tlee hieman enemmän hintaa. Ilmeisesti nuo rahat menevät apinansuojelutyöhön?!

    Tuo Borneon orankien turvatalo on hieno idea!!!

    Tykkää

    1. Mulla on Gibraltarin apinoiden kanssa ollut aina hyvät välit – niin hyvät, että menen taas huomenna niitä morjestaa, mutta tosiaan Brian hoitaa hommaa yksin ja vastaa tavallaan yhden miehen voimin koko toiminnasta ja rahoilla sitten kouluttaa juuri turistioppaita ja esimerkiksi paikallisia koululaisia (Gibraltarilla esiintyy oikeaa apinavihaakin nimittäin ihmisten keskuudessa).

      Kiva että pidit postauksesta, vaikka meinasi eka jäädä lukematta 🙂

      Tykkää

  5. On tosi tärkeää, että vapaaehtoistyökohteen valitsee huolella. Eli olisi hyvä kartoittaa etukäteen kohde ja sen toimintamalli, jotta vapaaehtoistyöllä ei rahasteta eli toisin sanoen ei käytetä ilmaistyövoimaa apuna liiketaloudellisen hyödyn tavoittamisen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s