No niin, kun Suomessa on juuri luvattu kuukauden verran lisää lunta ja pakkasta, tämä valitus tuskin saa kenenkään myötätuntomittaria värähtelemään. Olen pahoillani! Tiedän, että muuttamalla etelään ikään kuin menettää valitusoikeuden ainakin säätilan suhteen, mutta ehkä tämä myös lohduttaa kaikkia niitä, joita kevään karkaaminen kauemmaksi ja kauemmaksi ahdistaa. Nimittäin elämä Aurinkorannikolla (tai oikeastaan siitä vielä etelämpänä…) ei sekään ole aina yhtä auringonpaistetta.

Tiesin kyllä jo aiempien vuosien kokemuksella, että Espanjassa on talvisin kylmä. Ei siis niinkään ulkona, harvoin täällä laskee alle kymmenen asteen pihalla (ja kun laskee, niin julistetaan kansallinen hätätila) mutta sisällä. Oli ne aiemmatkin talvet kylmiä kivitalossamme, mutta tämä vuosi on ollut ennätyksellisen kamala. Anopin kutomat villasukat, joille ei Suomessa kovin usein ollut käyttöä, ovat jalassa ympäri vuorokauden. Kauheimpina sydäntalven aamuina olen aika varma, että hengitykseni on höyrynnyt ennen kuin olemme saaneet patterin päälle.

Asuntomme, jossa ei ole mitään keskuslämmitystä, ilmastointia eikä sen puoleen eristystäkään, on kesäisin oikein ihana. Marokkolaiset sisäpihat sekä pohjoiseen päin aukeavat parvekkeet pitävät huolen siitä, ettei asunto muutu paahtavaksi vaan on mukavan viileä aamupäivän ja iltapäivällä sopivan lämmin. Mutta talvella emme saa suoraa auringonpaistetta juuri ollenkaan, ikkunoista tulee läpiveto ja kivilattia on jääkylmä. Monina päivinä on ulkona ollut lämpimämpää kuin meillä kotona, myös helmikuussa.

Meidän ratkaisumme tähän on ollut muutama irtopatteri, joita siirrellään huoneesta toiseen sen mukaan, mitä on ohjelmassa. Iltaisin lämmitetään makuuhuoneet – turvallisuussyistä ei pattereita uskalla jättää yöksi posottamaan – ja päivisin olohuoneen lämpötila pidetään mukavana. Paikallisilla on erilaisia lämmittimiä ja onnekkaimmilla takat kotona, lapsiperheessä perinteiset sähköllä toimivat patterit ovat tuntuneet paremmalta ratkaisulta kuin esimerkiksi butaanilämmittimet. Olen aika varma, ettei korkea ilmankosteus varsinaisesti auta asiaa kun kotonakin pitää olla toppatakki päällä.

Tavallaan ongelma ratkeaisi hankkimalla paljon pattereita, mutta voin kertoa että viime kuukausien sähkölaskut eivät ole juuri hymyilyttäneet. Toki viisihenkinen perhe kuluttaa sähköä muutenkin, joskin meillä ei ihan kauheasti katsota televisiota eikä laturit ole seinässä kaiken aikaa, mutta viime kuun sähkölasku oli 170 euroa. Tämä aika lailla pelkkien patterien ansiosta. Kesällä sähkönkulutus toki tasaantuu, mutta meidän 685 euron vuokramme päälle tämä tietenkin on jo aika iso kuluerä ja kolmen makuuhuoneen kodista maksamme silloin yli 1000 euroa kuukausi, joka on suhteessa asuinalueeseen ja asunnon kuntoon aivan samaa luokkaa kuin Helsingissä. Tämä siis lähinnä varoituksen sanana niille, joille Etelä-Espanjaa on markkinoitu pelkästään edullisempana vaihtoehtona Suomen elinkustannuksille.

Mutta okei, joka aamu on lämpimämpää. Muutamina iltoina emme ole tarvinneet pattereita ollenkaan. Pystyn kävelemään vessaan ilman villasukkia ja iltaisin saamme hetken auringonvaloa suoraan sisään. Käytännön Miehelle Marokosta ostettu djellaba-kaapu on osoittautunut käteväksi vaatteeksi, koska alle voi pakata vielä lisäkerroksia. Suomessa en koskaan ollut näin intohimoinen kerrospukeutuja. Jopa ne villahousut, joiden mukana kuljettamista harkitsin erittäin pitkään, ovat osoittautuneet oikein hyväksi asusteeksi myös täällä 14 kilometrin päässä Afrikasta. Eli en odota suurta sympatiaryöppyä mutta lähetän kyllä Suomeen terveiset, että olemme olleet hengessä mukana ja palelleet tänä talvena ennätyspaljon!