Olen antanut itseni ymmärtää, että monella ulkosuomalaisella on joka kesä hieman säätöä sen suhteen, viettääkö loma vanhassa kotimaassa vai sitten jossain muualla – niin kuin ”normaalit ihmiset”. Me päädyttiin Suomeen tällä kertaa; varasin juuri lennot elokuulle Suomeen, jossa olemme neljä viikkoa. Jo nyt vähän jännittää, miten saan lapset suostuteltua takaisin Espanjaan. Toisaalta tähän oli vielä reippaasti aikaa, voi olla ettei tätä hartaasti odotettua Suomenmatkaa sitten enää niin kaivatakaan siinä vaiheessa kun olemme olleet 14 kuukautta putkeen Espanjassa.

Ajankohdan suhteen olen taputellut itseäni selkään, sillä täällä elokuu on sietämättömän kuuma. Tätä ongelmaa ei taatusti ole Pohjolassa. Sen lisäksi pääsemme ehkä Suomessa kaikkiin lasten toivekohteisiin – huvipuistoihin, mökille, ehkä Muumimaailmaan – kun suomalaiset ovat jo palenneet arkeen. Tietenkin kavereiden näkemisen suhteen se on hieman haastava, mutta uskon että etenkin koululaisen kaverit ovat hyvin tavattavissa silloinkin. Eläkkeellä olevat isovanhemmat ovat mökillä jäiden tuloon asti, eli pojat pääsevät nauttimaan saaristolaiselämästä.

Ja kyllä, odotan tätä reissua paljon itsekin. Uimahallissa käymistä. Kirjastoja. Ystävien näkemistä. Tahdon kokea kelluntatankin, ja hypin kattoon kun kävi ilmi että olemme maisemissa juuri kun uusi Amos Rex-taidemuseo olisi tarkoitus avata. Onpa hassua tulla ensimmäistä kertaa elämässä lomalle Suomeen! Pelkään, että kun olen puoli vuotta listannut toiveita ja suunnitelmia lomalle on lopputulos hirveä antikliimaksi. Että Suomi tuntuukin kliiniseltä ja kylmältä (muutenkin kuin säiden puolesta), kalliilta ja kurjalta. Että ystävillä on kiire töiden ja opintojen kanssa eivätkä lasten kaverit enää edes tunnista näitä. Kääk!

Yksi fantasioinnin aihe on myös ruoka. Oih, mustikat, aion syödä niitä joka päivä monta litraa. Suomalaiset mansikat – voittavat nämä vetiset jättimarjat etelässä. Sipsit! Pulla! Nokkosleipä! Oivariini! Palaan Espanjaan luultavasti 12 kiloa isompana, sillä olen jo suunnitellut ainakin 49 toteutettavaa ateriaa matkalle. Ikävöin muitakin hassuja asioita. Pohjoismaisia tyynyjä. Tasalämpöisiä suihkuja. Julkista liikennettä. Ajamme luultavasti LÄNSImetrolla joka päivä, koska lapset eivät voi käsittää että kaupunki-mummolaan pääsee nykyään myös metrolla. Pitää mennä Tampereelle, ehkä myös Turkuun. Millaiselta paratiisilta kesä-Suomi tuntuukaan. Millaisistahan pilvilinnoista sitä sitten paikan päällä putoaa?