MUUMIMAAILMA 2.0

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun sen lyhyen, epätodellisen hellepätkän jälkeen heinäkuiset kesäkelit ovat vastanneet suomalaisia säästereotypioita pahimmillaan, olen muutaman kerran saattanut miettiä mitä tekisin juuri nyt uima-altaalla Espanjassa kylmän tinto de veranoni kanssa… Mutta koska poikkeuksellisesti pitää ottaa ilo irti lyhyestä kesästä kotimaassa, lupasin lapsille sen uusintakäynnin Muumimaailmaan. Edellisen kerran kävimme loppukesästä 2018 ja silloin puhuttiin, että pian 6-vuotias ja 8- ja 10-vuotiaat eivät ehkä tämän kesän 2020 jälkeen innostu Muumimaailmasta, ja jollain ”viimeinen Muumimaailma ikinä”-nimellä tämä retki meillä olikin. Mutta paljastan heti alkuun, että jälleen kerran kun istuttiin bussissa Naantalista takaisin Turkuun lapset huokailivat, että kyllä nyt vielä ainakin kerta vielä (vinkki: Turun joukkoliikenteen Föli-sovellus on erinomainen, ja bussiliput voi ostaa monella ei maksutavalla ja lippu on voimassa 2 tuntia, hinta aikuiselle 3 euroa ja 7-14-vuotiaille 1,5 euroa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinällään moni asia itse Muumimaailmassa ja sen viehätyksessä ei ole muuttunut sitten kahden vuoden takaisen reissun, mutta nyt ”koronakesänä” tietty tällaiset suurten ihmismassojen suosikit joutuvat tekemään aika paljon uudella tavalla. Isoin muutos oli tietenkin se, että liput tuli ostaa etukäteen eli ex tempore-reissulla saattaa joutua pettymään, mikäli päivä on etukäteen myyty loppuun. Heinäkuussa Muumimaailma on auki 10-18 ja sen jälkeen kauden loppuun 11-17. Liput tulee hankkia ennakkoon ja ne ovat voimassa vain tiettynä päivänä, mutta lippujen hintaa ei palauteta mikäli peruutus tulee alle viikon varoitusajalla. Tietäen miten usein lapsiperheessä suunnitelmat muuttuvat (ja yleensä paljon lyhyemmällä aikajänteellä kuin seitsemän päivää ennen suunniteltuja menoja) tuntuvat varausehdot vähän julmilta. Ymmärrän, että näin varmistetaan paitsi mahdollisemman monen halukkaan sisäänpääsy sekä se, etteivät ihmiset kikkaile sääennustusten mukaan (ja toki, liputhan voi ostaa vaikka edellisenä päivänä jos omat suunnitelmat ja hermot sen sallivat), mutta tässä tilanteessa toivoisin enemmän joustoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen huomiota herättävä asia Muumimaailmassa oli sen tyhjyys. Saavuimme seitsemän lapsen ja kolmen aikuisen seurueena paikalle noin tunti ovien auettua ja paikka oli lähes autio! Toki tilanne korjaantui päivän mittaan, mutta satunnaisesta sateesta huolimatta en usko, että normaalisti heinäkuussa Muumimaailma tuntuu hylätyltä puutarhalähiöltä. Rajoitetun asiakasmäärän ja aukiolon yksi keskeisimpiä ongelmia oli myös palveluiden rajoitettu saatavuus: kahvilat ja ravintolat ovat auki vähemmän aikaa, esityksiä on harvemmin ja, luonnollisesti, kasvomaalaukset voi unohtaa. Valitettavasti myös muutama toiminnallinen kohde lapsille oli remontissa tämän kesän – loistava ajankohta sinällään – ja mikä järkytys: se ihana iso laiva, jonka kannelta oli liukumäki, on kadonnut ja tilalla on hieman vaisu ”Niiskun keksintöpuisto”, joka kuulostaa hieman hienommalta kuin onkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Väljyys teki vierailusta toki paljon mukavamman, jonottamista oli yllättävän vähän. Edelliseen visiittiin verrattuna hahmot olivat mielestäni vähemmän käyskentelemässä ihmisten parissa (ja kun 5-vuotias näkee Nipsun, siinä ei paljoa turvavälejä mietitä). Käsidesiä oli tarjolla säännöllisin välimatkoin, ja ruokailut oli keskitetty ulkotiloihin (varokaa verenhimoisia lokkeja!). Kaiken kaikkiaan Muumimaailma tuntui kuitenkin nyt korona-aikana olevan hieman valjumpi versio itsestään. Kun muutama toiminnallinen juttu (kuten se pieni rakennettu puro aivan Muumitalon edessä) oli poissa pelistä, tilalle oli tullut ranneke, jonka QR-koodilla saattoi saada pieniä temppuja aikaiseksi muutamissa kohteissa. Tästä informoitiin hieman huonosti, meillekin eri paikoissa näkyvien simpukkakuvien tarkoitus selvisi vasta kun olimme pyörineet alueella aikamme. Lapset olivat innoissaan tästä ja vaikka itse nurisinkin siitä, että eikö edes Muumimaailmasta olisi voitu jättää tekniikka vähemmälle niin olkoot, lapset tykkäsivät, ja muistivat silti juosta ja riehua ja kaatuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kesä ottaa varmasti koville montaa kotimaan(kin) kohdetta, joten on vaikeaa kritisoida siitä että hinnat ovat yhä melko korkeat (30 euroa kaikilta yli 2-vuotiailta, perheliput puuttuvat nyt kokonaan). Mutta sanon nyt silti, että jonkinlainen kompensaatio olisi ollut kohdallaan, jos ei sisäänpääsymaksoissa niin alueen yleisessä hintatasossa. Esimerkiksi pehmoleluissa oli melkoista Naantali-lisää, kun sama Mörkö maksaa Muumi Shopissa neljä euroa vähemmän kuin Muumimaailman ytimestä ostettuna. Kyllä, tuhlasin siis lähes 65 euroa kolmeen pieneen pehmoleluun, jotka olin erehtynyt lupaamaan viime vuosikymmenellä. Ei, lapseni eivät muista jos kaksi minuuttia aiemmin käsken pestä kädet tai viedä likaiset sukat pyykkiin, mutta tuon lupauksen ne muistivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muumimaailma on silti ihana. Niin rakennettu ympäristö kuin luonto toimivat upeasti yhteen, ja satupolkujen varsilta pystyi poimimaan evääksi mustikoita (muuten ruokavaihtoehdot ovat transrasvoja ja suolaa eri muodoissa). Hahmot ovat aina yhtä ystävällisiä ja sympaattisia, ja isommatkin lapset uppoavat siihen muumimaiseen fiilikseen. Nytkin 5-10-vuotiaista koostunut jengi jaksoi juosta labyrinttia läpi uudestaan ja uudestaan, tutkia Muumitaloa, katsoa nukketeatteria ja hukata tavaroitaan lähes seitsemän tuntia putkeen, mikä on aika saavutus. Myös meiltä mukana olleilta aikuisilta. Vaikka olin vannonut että meidän Muumi-ura oli tässä, niin en sitten tiedä pitäisikö ensi kesänä käydä toteamassa millaisia uudistuksia tämän hiljaisen sesongin jäljiltä on tehty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KÄVELLEN HELSINGISTÄ TURKUUN

Jostain syystä idea kuulosti ensin tosi hyvältä, mutta nyt kun alan kirjoittamaan aiheesta niin… no, onneksi olen sen verran jästipää etten aio muuttaa mieltäni. Kävelen Turkuun tänä kesänä. Hitaasti mutta varmasti. About 175 kilometriä meiltä kotoa, tosin koska reittivalintani on itselleni tyypillinen ennemmin mielenkiinnon kuin lyhyen matkan perässä, ajattelin poiketa reissulla sekä Hankoon että Raaseporiin ja Karjaalla ja Kirkkonummelle. Ja varmaan vielä jossain pitää pitää pit stop ennen Turkua – hei apua, mitähän tuli nyt luvattua.

Kaikkien kesän matkasuunnitelmien peruunnuttua (tälläkin hetkellä olisin Nepalissa) päätin, että kesällä menisin Turkuun, kävellen. Rakastan kävelemistä, mutta en tiedä rakastanko sitä aivan kahden pääkaupungin välin verran mutta nythän se nähdään. Varasuunnitelma on, että yritän Hangosta iskeä jonkun rikkaan purjehtijan, joka heittää mut meriteitä Turkuun. Kotimatkalle valitsen varmasti suosiolla Onnibussin, mutta ainakin ilmastonäkökulmasta tämä on aika ympäristöystävällinen tapa kuluttaa aikaa. Jotain sellaista ohjelmaa oli pakko keksiä, jossa ei ole vaarana että löydän itseni läppärin äärestä ihan vaan ohimennen vilkaisemassa työsähköposteja.

Tällä hetkellä ajattelin, että ensimmäinen etappi olisi Kirkkonummella, jos voisin kutsua itse itseni ystävän luo kylään. Toiselle pätkälle mietin Kirkkonummi-Karjaa-väliä, mutta tämä olisi kävellen ainakin 13 tuntia – ilman taukoja. En siis tiedä, pitäisikö suosiolla ottaa siihen väliin joku välipysähdys vai kestävätkö jalat. Sitten tulisi höntsäilypäivä Karjaa-Raasepori, jolloin matkaa olisi vain alle 20 kilometriä, ja sitten taas pidempi kierros, Raasepori-Hanko, joka on noin 35 kilometriä. Hangossa haaveilen yöpyväni Regatta Spa’ssa ja kylpeväni, ja jatkavani sitten taas matkaa… mutta mitä reittiä?

Näyttökuva 2020-5-22 kello 9.49.59

Olisi ihana puikkelehtia (välillä vaikka venekyydillä) tuossa saaristossa, mutta miten siellä pääsee liikkumaan? Hangosta Turkuun reitti on aivan mysteeri, haaveilen tietenkin kauniista merellisistä maisemista ja yhdestä tai kahdesta ihanasta majapaikasta matkan varrella. Niistä saa jakaa vinkkejä: nyt tuetaan kotimaan matkailua, mutta olen myös siitä mukava mökkivieras että tuon yleensä mukanani viiniä enkä juo sitä kaikkea itse.

Perillä Turussa toivon, että pääsen syömään johonkin hyvään turkulaiseen ravintolaan. Toivon, että pääsen taas Erican kauniiseen kotiin (jossa on juuri remontoitu kylpyhuone houkuttelevan pinkeillä kaakeleilla) pesemään pölyt ja jos jalkani ovat vielä hengissä, voisin ehkä käydä korkkaamassa Dynamon tanssilattian – sillä edellytyksellä, että kesällä jo tanssitaan. Muutama terassikutsukin jo kävi ja alan suhtautua tähän lännen valloitukseen vallan positiivisesti: luvassa on varmaan sellainen 10 päivän itsetutkiskelumatka, joka päättyy suuriin rakkoihin ja lievään kankkuseen.

 

PÄÄSIÄINEN STADISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin viime viikonloppuna jälleen uuden edessä, kun vietin ensimmäistä kertaa koskaan pitkät pyhät putkeen yksin lasten kanssa. Tai siis yksin ja yksin; kävimme kyllä muiden ihmisten ruokittavana, esikoinen reissasi pariksi päiväksi kummimummillaan, ja sovimme tasaisesti treffejä jokaisen pyhäpäivän pitimiksi. Viime vuonna Semana Santa eli lasten pääsiäisloma kesti viikon, ja nytkin esikoisella oli viisi vapaapäivää putkeen – en ala nyt erikseen purnaamaan siitä miten älytöntä oli pitää lauantaina koulupäivä että lapsi voi olla kiirastorstain kotona, kun koko muu maailma on vielä arkiaikataulussa. Yleensä meillä on pääsiäisenä vähintäänkin yksi perheenjäsen joutunut käymään sairaalassa, joten siinäkin mielessä tämä oli menestys, olimme kaikki jonkun taivaallisen siunauksen ansiosta terveinä!

Lauantaina päätimme seikkailla julkisilla Haltialaan asti: Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin omistama ”pala maaseutua”, jossa entinen heppatyttö onnessaan ja hänen lapsensa vähemmän onnessaan saivat haistella lannan ja heinän hajua. Kesäkaudella lehmät, kanat, lampaat ja possut saavat paistatella päivää pihalla, mutta pääsiäisenä yleisö saa mennä ihailemaan melko vastasyntyneitä karitsoja kolmen päivän ajan. Me saavuimme paikalle lauantaina lähes heti ovien avauduttua ja jonotimme vartin verran, että pääsimme ihmettelemään pieniä eläimiä. Ehkä hieman groteski ajatus, että nuo suloiset karvapallot kuuluivat aika monen pääsiäispöytään, mutta sellaistahan se on.

Haltialan pihalla oli poniratsastusta (jonne kärsivälliset kakarani eivät jaksaneet jonottaa), pieni leikkipuisto, mahdollisuus grillata omia nakkeja ja Wanha Pehtoori-ravintola, josta me nappasimme mukaan munkit ja pillimehut (jotka olivat ihan kohtuuhintaisia), kun emme jaksaneet odottaa hodareita tunnin verran. Busseilla 615 ja 614 pääsee suhteellisen lähelle, myös 4-vuotias jaksoi reippaasti kävellä reilu puoli kilometriä maatilalle pysäkiltä. Meille normaalisti Viikki lehmineen on huomattavasti lähempänä kun tahdomme larpata maaseutua, mutta suuresta suosiostaan huolimatta tunnelma oli oikein leppoisa. Ehkä se oli se maaseutumaisuus.

Tänään päätimme suunnata etelään, eli Pokemon-jahtiin Suomenlinnaan. Lapseni marssisivat iloisesti vaikka hiilikaivokseen jos lupaisin, että saavat pelata siellä Pokémon Go’ta, ja nyt he olivat valmiina ovella hatut päässä hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Suomenlinna on kyllä aina yhtä ihana, keväällä kylmyyden kestää siitä hyvästä että kesäkautta varten puunattavan puuveneet tuoksuvat ihanasti just siltä tervalta, jonka perään olen blogissa ennenkin haikaillut. Sen lisäksi Suokin ravintolatarjonta tuntuu kasvaneen viime vuosina hurjasti, joskin me suosiolla syötiin mantereella kun kahvilassa karjalanpiirakka maksoi kolme euroa. Sikamaista. Sen sijaan kadun ensimmäiset torimansikat maistuivat erittäin herkullisilta.

Unohdin tietenkin kysyä lapsilta, mitä mahtavia Pokemoneja he saivat reissulla napattua. Koko ajan jännitti, että putoavat jonnekin koloon tai vallihautaan, mutta emme selvästikään olleet ainoa seurue etsimässä Onixeja. Joku pikakurssi pitäisi varmaan tämänkin harrastuksen tiimoilta käydä. Heitä kiinnostivat myös kaikki Suomenlinnan museot, joten vähän lämpimämpien kelien koittaessa uusi keikka! Ja vaikka olikin yllättävän helppo ensimmäinen pitkä juhlapyhä yksin lasten kanssa, niin ah, huominen arki on niin tervetullut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P4220898.jpg

MUUMIMAAILMASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kuin kerroin, oli meidän Suomi-loman yksi suurimpia toiveita retki Muumimaailmaan. Tämä oli musta aika yllättävää, koska ollaan oltu siellä viimeksi vuonna 2014 eivät lapset oikeastaan ole mitään suuria muumifaneja: kirjoja on luettu mutta tv-sarjaa katson lähinnä minä, nostalgiamielessä. Ja vain niillä vanhoilla äänillä. Toisaalta meidät aiemmat kokemukset Muumimaailmasta ovat olleet ihan huippuja: siellä on aika vietetty, erään toiseen lapsiperhekohteen jingleä lainatakseni, koko päivä iloinen. Ja mikä vaan tekosyy kelpaa, että pääsee ihanaan Turkuun!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä kesältä Muumimaailma on jo sulkeutunut, avautuakseen taas syksyllä syysloman viikonloppuina ja hiihtolomalla hetkeksi, ja ensi kesänä taas kesäkuussa. Kausi on aika lyhyt, ja me taktikoitiin itsemme sinne ihan viimeisinä päivinä. Ajateltiin, ettei siellä silloin olisi ketään muuta, mutta väärässä olimme! Suomalaiset ovat alkaneet lomailla myös elokuun loppupuolella, ja etenkin isovanhemmille alennettu sisäänpääsy taisi houkutella kolmen sukupolven vierailijoita. Ajankohta oli monella tapaa hyvä: ei kuitenkaan ruuhkaa esim. busseissa, ja hahmoilla riitti aikaa ja huomiota lapsille. Toisaalta aurinkoisesta säästä Muumimaailmassa oli helvetin kylmä, anteeksi kielenkäyttöni. Naantali on kaunis kesäkaupunki, mutta onhan se selvää että merenrannalla tuulee. Joten suosittelen pakkaamaan kunnolla vaatetta, toisin kuin itse tein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ensiksi se päällimmäinen fiilis Muumimaailmasta: Se on ihana. Kritisoitavaa kyllä löytyy, mutta kun viiden tunnin jälkeen joutuu kolmikon kiskomaan ulos itkien (itku pitkästä ilosta, eiks je?) ja kaikki lapset vannottivat että tullaanhan ens vuonna uudestaan… ei kai se voi olla kuin onnistunut päivä? Meidän 4-8-vuotiaille Muumimaailma toimi ihan täydellisesti; siellä saa liikkua vapautuneesti, olla luonnon keskellä, ripauksen taianomaisuutta, jännitystä – jos kysyn omilta lapsiltani, voittaa huvipuistot laitteineen koska Muumimaailmassa saa tehdä ja olla osa sitä ihmeellistä tunnelmaa. On todella hauska katsoa kuinka suurella tunteella tyypit eläytyivät kaikkeen mitä ympärillä tapahtui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka mitään suurta ryysistä ei edes viimeisinä aukiolopäivinä ollut, paikalla kyllä riitti ulkomaalaisia turisteja ja meitä lapsiperheitä. Siksi olikin tylsää, että koulujen alkamisen jälkeen aukioloaika on lyhennetty (12-18; eihän se riitä!) ja sen lisäksi osa ruokapaikoista oli kiinni, ja myös kesäteatterin esityksiä harvemmin. Ja silti hinta oli sama kuin sesonkiaikaan. Mutta toivottavasti aukiolot muuttuvat ennen pitkää eurooppalaisimmiksi, varsinkin jos Suomessa saadaan tulevaisuudessakin nauttia intiaanikesistä. Naantali näytti muutenkin hieman hiljaisemmalta kuin heinäkuussa. Matka bussilla Turusta maksoi meidän porukalta 4,50€ suunta (aikuinen + lapsi) ja kesti noin 45 minuuttia. Kävelymatka bussipysäkiltä vei jäätelön kanssa about 20 minuuttia; Naantalin keskustasta ehtii vielä poimia eväät, joita voi syödä Nuuskamuikkusen vieressä leiritulella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla saarellaan sijaitsevassa Muumimaailmassa on omat ravintolat ja iso myymälä, kasvomaalausta, kesäteatteria, laiva täynnä leikkipaikkoja, uimahuone ja uimaranta, totta kai Muumitalo, ja kaikkea muuta mahdollista kuten vankila, Satupolku, huilipuisto… Me ehdittiin kiertää lasten suosikkipaikat pariinkin kertaan, mutta eniten he halusivat pyöriä Muumitalon pihalla ja osallistua poliisien, Haisulin ja Pikku Myyn show’hun, johon lapset otettiin mukaan. He pääsivät onkimaan lammesta poliisin kenkää, vapauttamaan Haisulia vankilasta ja etsimään vohkittuja piirakoita. Kesäteatteriin emme menneet, mutta Muumitalon viereisellä Pikku Estradilla olleet lyhyemmät esitykset katsottiin hartaudella. Hyvin upposi tähän yleisöön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavallaan Muumimaailman kritisoiminen tuntuu tylsältä, koska lapsilla oli valehtelematta yksi kesän parhaista päivistä (ja silloinhan se oli sitä myös äidille, koska onko nyt mitään mahtavampaa kuin omat lapset onnesta sekaisin?). Mutta! Maksajana saan vähän valittaa. Minähän tunnetusti ränttään hinnasta; en niinkään siitä, että jokin asia maksaa paljon vaan silloin, jos hinta ei tunnu kohtuulliselta. Me maksoimme nelihenkisenä seurueena perhelipun ennakkoon, ja hinta oli 108 euroa. Mun mielestä ihan hirveästi. Olen kuullut villejä huhuja siitä, että palkkaus ei päätä huimaa (vaikka tajuan totta kai sen, että kun koko vuoden voitto pitää tahkota kolmessa kuukaudessa niin henkilöstö- ja ylläpitokulut yms. pitää kattaa jollain) ja toisaalta Muumimaailma itsessään kaipaisi jo vähän uudistusta. Ei millään pahalla, mutta pieni pintaremontti voisi tehdä Muumitalolle hyvää (ja ehkä esimerkiksi logistiikan osalta, koska nyt poistuminen hillokellariin tapahtuu kierreportaiden kautta ja siinä lasten kanssa jonotellessa ehti hyvän hetken miettiä, miten on pahimpaan ruuhka-aikaan turvallisuuden kanssa…). Ja sitten se, että myös sisällä kaikki maksaa törkeän paljon. Pieni pehmolelu 20 euroa! Surullinen pizzapala 7 euroa! Tietenkään mitään ei ole pakko ostaa, ja monet – kuten me – ottavat mukaan omat eväät, mutta koska sisäänpääsy maksaa normaalisti kaikilta yli 2-vuotiailta 30 euroa, soisi sisällä hintojen olevan hieman kohtuullisemmat, etenkin myytävän ruoan laatuun nähden. Mutta oh well, lasten ilolla ei ole hintaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten kallista hupiahan se on, mutta sen arvoista. Ihan periaatteesta lapsilta jäi kaikki krääsä ostamatta ja kasvomaalaukset kokematta, mutta eivätpä he niitä niin kaivanneet, muistelivat vain seuraavat päivät kuinka olivat auttaneet Haisulin kiinniotossa ja keittäneet räkäsoppaa Noidan kanssa. Lauloivat poliisien omaa versiota pää-olkapää-peppu-laulusta (”donitsi-syö-donitsi”) ja pohtivat löysikö Hemuli etsimänsä. Päivän aikana askeleita kertyi varmaan 20 000, joista puolet juostuja, kun oli niin kiire kokea ja nähdä kaikki mahdollisimman nopeasti – ja sitten mennä uudestaan rauhassa katsomaan samat paikat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakko sitä on siis suositella. Vaikka Muumit eivät olisi edes niin tuttuja, niin paikkana Muumimaailma on vain taianomainen. Lapset eivät ehdi innostukseltaan edes huomaamaan kaikkia yksityiskohtia, mitä aikuiset jäävät ihmettelemään, mutta pääasia on se taika. Vähän kallista taikaa, mutta sen arvoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA