MINKÄ TAKIA?

Kun olin kaksikymppinen ja tiesin paitsi elämästä myös lastenkasvattamisesta k a i k e n , näin ruokakaupassa vähän väsyneen oloisen äidin kahden lapsen kanssa. Nuo kirkassilmäiset, viattomat, tiedonjanoiset ihmistaimet kyselivät äidiltään paljon ihan hyviä kysymyksiä. Mistä makkara tulee, miksi toi setä laittoi banaaneja pussiin punnitsemisen jälkeen, mitä tapahtuu jos tulee sähkökatkos. Ai että, koska olin niin tietäväinen teki suorastaan mieli mennä vastaamaan lapsille. Mutta mitä se vähän väsyneen oloinen äiti teki? No ärisi niille että olkaa nyt edes hetki hiljaa, ei täällä kuule edes omia ajatuksiaan. Minä pyörittelin silmiäni paheksuvasti: sinun pienet uteliaat lapsosesi vain tahtovat oppia uutta ja sinä et halua laajentaa heidän ymmärrystään!

Ja sitten kului sellainen kymmenen vuotta ja huomasin itse, että kuunneltuani päivässä noin kahdeksan tuntia putkeen ”minkä takia?” kysymyksiä, jotka toistuivat niin kauan kunnes oltiin päästy abstraktiotasolle ja atomeihin ja viiden minuutin päästä ne aloittivat sen aivan saman jankkaamisen alusta niin musta tuli se äiti joka suorastaan rukoili: antakaa mulle edes vartti ilman tyhmiä kysymyksiä. Koska vaikka joku joskus muuta väittäisi, on olemassa tyhmiä kysymyksiä. Tosi tyhmiä. Kuten esimerkiksi esikoisen harrastamat jatkuvat kauhuskenaariot. Entä jos meidän päähän putoaa nyt meteoriitti? Entä jos tässä olisikin tulivuori? Entä jos olisinkin mustekala? Nii-in, entä jos.

Oi että mä tarvitsen aikuista seuraa. Sellaista, joka kysyy ihan aidosta kiinnostuksesta eikä siksi, että jäi vaan levy päälle. Yksi parhaita asioita äitiydessä on ehdottomasti opettaa omia lapsia ja selittää heille maailman suuria ihmeitä ja joskus olla mukana, kun pieni ihminen kokee jotain aivan uskomatonta ensimmäistä kertaa. Mutta sitten on nämä päivät, kun kymmenen tunnin ajan saa vastata kolmella eri ikätasolla kysymyksiin, jotka yleensä käsittelevät sellaisia asioita joiden läpikäyminen lapsentasoisesti edellyttäisi multa viinipulloa ja lapsilta sitä, että ne oikeasti istuisivat kuuntelemaan vastauksen eivätkä vain toistaisi ”miksi” ennen kuin olen päässyt ensimmäisen lauseen loppuun.

Olen pahoillani, sinä vähän väsynyt äiti S-Marketissa. Jos olisin tiennyt, että olet jo vastannut tarpeeksi monta kertaa samoihin kysymyksiin, olisin armahtanut sinua. Käyttänyt sitä vastausta, joka on vanhempien etuoikeus: SIKSI. En ainakaan olisi pyöritellyt silmiäni ja päivitellyt sitä, miten et jaksanut jakaa elämänkokemustasi rakkauden hedelmien kanssa. Nyt olen viisaampi.

5 kommenttia artikkeliin ”MINKÄ TAKIA?

  1. Heh, joo, niinpä! Vanhemmuus oli kyllä ylipäänsä hyvin paljon helpompaa ennen kuin minusta tuli äiti 🙂

    Eilen kun oltiin lennetty 3,5 tuntia plus 6,5 tuntia ja kello oli meikäläisittäin kolme yöllä mutta täällä Edmontonissa vasta iltakuusi, pienin istui mun sylissä bussissa lentokenttähotellille ja sanoi ”I love you, I love you so much” kerta toisensa jälkeen, viidentoista minuutin reissun aikana oikeasti varmaankin sata kertaa. Noin joka kolmanteen rakkaudentunnustukseen vastailin suomeksi tai englanniksi, muut ajat yritin hyssytellä tai vaihtaa aihetta. Väsytti ihan julmetusti ja yritin itse ihan vaan pysyä hereillä. Esikoinen oli nukahtanut omalle paikalleen bussiin ja mietiskelin kuinka se saataisiin siitä hotellihuoneen sänkyyn, ja yritin pitää meidän reppukokoelmaa silmällä, että tulisivat varmasti kaikki bussista mukaan hotelliin. Saatan vain arvailla miltä koko keskustelu kuulosti muun bussiseurueen korviin: kylmä äiti ei vastaa ylitsevuotavan innostuneesti lapsensa rakkaudentunnustuksiin…

    Toivottavasti sulle pian löytyy hyvää aikuisseuraa!

    Tykkää

    1. Kyllä maar oisin silmiäni pyöritellyt, että lapsi julistaa rakkauttaan ja sinä et jaksa! Harvoinhan sitä tietää, mitä todella on tilanteen takana jos perheessä ollaan kireinä tai joihinkin ulkopuolisen silmiin sympaattisiin lähestymisyrityksiin suhtaudutaan penseästi.
      Ja kiitos, onneksi ainakin yksi aikuisseuralainen saapuu sunnuntaina! 🙂

      Tykkää

  2. pilami

    Hahaa! Paitsi tyhmät kysymykset, myös se non-stopina kiljuttu ”äiti, äiti, ääiitiii!!” Sitten kun pysähtyy kysymään että ”mitä”, niin aletaan epätoivoisesti keksiä jotain idioottia sanottavaa, esim. ”Ukko Nooa, ukko Nooa, oli kunnon kakka”. Huoh. Olen viettänyt vasta 1/4 lomastani rakkaan perheeni kanssa… epäilen että juttujen taso on laskusuhdanteinen. Kaipaan kohta lasteni kavereita enemmän kuin he itse!

    Tykkää

    1. Hah joo, liika on liikaa 😀 Mäkin vähän jo fiilistelen, että tulee muitakin aikuisia taloon ja ehkä mullakin tilaisuus tehdä jotain ”hommia”, eli muutakin kuin ratkoa riitoja tai kuunnella erilaisia Minecraft-ideoita jatkuvasti 🙂

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: VIIKON PARAS PÄIVÄ – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s