Meidän yhden yön mittaisella pakomatkalla Rondaan oleellisinta oli ehkä syödä hyvin (ja rauhassa) ja nukkua hyvin (ja rauhassa). Rondassa on paljon pieniä majapaikkoja, mutta me päätettiin olla suuria tuhlaajia ja varattiin huone Rondan Parador-hotellista. Tämä aivan Puente Nuevo-sillan kupeessa sijaitseva hotelli oli kaupungin parhaalla paikalla, ja meilläkin kävi perushuoneessa tuuri, sillä pieneltä parvekkeeltamme näkyi upeasti sillalle ja laaksoon.

Paradoresit ovat itse asiassa Espanjan valtion omistama hotelliketju, jossa vanhoihin, historiallisiin ja hienoihin rakennuksiin on entisöity hotelli. Paradores de Turismon tarkoitus on ylläpitää kulttuuriperintöä paitsi näiden hotellien kautta, myös paikallista kulttuuria ja sen erikoisuuksia tukemalla. Meidän hotellimme oli entisöity, mutta hyvin pitkälti paikan alkuperäistä luonnetta kunnioittaen. Nyt hotelleja on ympäri Espanjaa 94 kappaletta.

Kameramokan takia mulla ei ole kuvia huoneesta (mutta eikö nämä kuvat shampoopulloista aja asian?), mutta se oli korkea – ainakin neljä metriä!- ja askeettinen mutta toimiva, kylpyhuone erityisen hieno. Vedenpaine ja -lämpö pysyivät tasaisina koko suihkun – ei mikään itsestäänselvyys Espanjassa. Vaikka olen tottunut jakamaan peiton, oli yksi pitkä, yhteinen tyyny vähän haastava. Wi-fi ei toiminut koko hotellissa, mikä tietenkin on ihan positiivinen asia jos on romanttisella lomalla. Palvelusta näki, että ketju on Espanjan valtion omistama, sillä palvelu oli erittäin espanjalaista. Ja tämä ei nyt valitettavasti ole kehu…

Maksoimme yöstä 134 euroa (varattuna suoraan Paradoresin sivuilta) ja hintaan sisältyi myös aamiainen. Ja vaikka sitä ei kuvista ehkä uskoisi, pienellä ja kompaktilla aamupalalla oli tarjolla hyvin myös hedelmiä, jogurtteja ja terveellisiä ruokia, ei pelkkää uppopaistettua sokeria. Hotellin yhteydessä on myös varsin hieno ravintola, sekä kahvila josta on upeat näkymät, mutta ei muuta hyvää sanottavaa: Juomat ja kakku olivat järkyttävän ylihintaisia, ja kahvilalle tulee kyseenalainen kunnia huonoimmasta cappucinosta jonka olen Espanjassa ikinä juonut.

Söimme siis muualla. Lauantain lounaspaikka Las Maravillas valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella: Kun kävelimme noin 1,5 kilometrin matkan juna-asemalta hotellille, oli Rondan keskeinen ostoskatu Carrera Espinel reitillä – ja sen varrella sijaitsee myös tämä moderni tapaspaikka, jonka sisäpuolella on myös valoisa ja lämmitetty sisäpiha, jossa on mahdollisuus lounastaa vilttien alla.

Me söimme tapaksia ja minä söin kalaa: Kaikki oli herkullista, ruoassa oli yritystä, palvelu oli parasta mitä olen toistaiseksi matkoillamme saanut ja lopullinen lasku kahdesta virvokkeesta, kolmesta tapaksesta sekä pääruoasta oli vähän päälle kaksikymppiä. Palvelivat iloisesti myös lapsiperheitä ja koira-asiakkaitakin, eli suosittelen lämpimästi.

Illallispaikka arvottiin Tripadvisorista. Perusteena olivat hinta ja sijainti. Tämä paikka sijaitsi noin sadan metrin päässä hotellista ja oli määritelty halvimpaan mahdolliseen kategoriaan, minne se kyllä kuuluikin sillä suurin osa tapaksista maksoi 80 senttiä ja meidän koko ateriamme – lasi punkkua, yksi tinto de verano, ja muistaakseni seitsemän tapasta -maksoi 11 euroa. El Lechuguitan maine edullisena paikkana niin lounaalle kuin illalliselle on erittäin perusteltu.

Maanantaista lauantaihin auki olevan ravintolan kuului aueta iltakattaukselle kello 20.30, mutta siihen aikaan paikka oli vielä täysin pimeä. Teimme pienen kierroksen ja kun varttia myöhemmin palasimme, oli ovet auki ja jokainen tämän erittäin pienen ravintolan pöytä täynnä. Kannattaa siis varautua odottamaan, käyttämään kyynärpäätaktiikkaa ja ahmimaan. Emme mekään mitään pitkän kaavan kynttiläillallista olleet suunnitelleet, mutta täytyy sanoa että vartissa vedetty ateria oli silti ehkä vähän turhan nopea… No, onneksi lapsiperheessä on tottunut hotkimaan ruokansa kun se on vielä lämmintä. Hauska kokemus, hyvin autenttinen ja paikka oli selvästi myös suuressa suosiossa paikallisten kesken. Ja koska tapakset tilataan lottokuponki-tyyppisellä metodilla, saa rauhassa miettiä ja kääntää ruokalajeja…

Sunnuntaina lounaaksi teki mieli jo jotain muuta kuin pelkkää vuohenjuustoa ja valkoista leipää, joten päädyimme pizzalle. Siinähän ei ole yhtään juustoa eikä valkoisia viljoja, eh heh. Rondan keskustassa kaikissa ravintoloissa on valitettava turistiviba, joka yleensä saa minut vaihtamaan paikkaa välittömästi: Kymmenelle eri kielelle käännetty kaikkia miellyttävä menu ja sisäänheittäjät. Onneksi löydettiin ihan kivan oloinen italialainen, Nonno Peppe, jossa oli ihan oikea pizzauuni ja rauhallinen ilmapiiri. Tässä 20 euron lounaassa ei sinällään ollut mitään ihmeellistä: Hyvää peruspizzaa, jonka voimin jaksoi vielä vähän kävellä ja istua pari tuntia junassa kotiin, ja tapella paluumatkalla taksikuskien kanssa… Ei siitä sen enempää. Hyvä vaihtoehto jos tulee pizzanhimo Rondassa.

Rondassa on tarjolla siis sielunruoan lisäksi hyvä valikoima ihan konkreettistakin ravintoa. Kaupungin luonteen vuoksi ravintolat ovat aika selkeästi suunnattu turisteille. Meille tämä toisinaan on vähän luotaantyöntävää: Usein paikalliset tietävät parhaat mestat. Jos siis haluaa etsiä ihan autenttista niin yllättävää kyllä, juna-aseman ravintola oli sunnuntai-iltapäivänä ääriään myöten täynnä espanjalaisia taistelemassa istumapaikoista (ja he eivät olleet matkustamassa mihinkään) sekä Calle Comandanta Salvador Carrascon varrella sijaitsevat tapaspaikat sellaista isoa parkkipaikkaa vastapäätä, bussiaseman lähellä, olivat myös espanjalaisten suuressa suosiossa. Näihin olisimme menneet, jos emme olisi ehtineet täyttää vatsaamme pizzalla. Menkää te meidän puolesta!