Viime vuoden Rondan retkestä tuli melkoinen vitsi perhepiirissä. Että ajettiin ensin hengenvaarallista vuoristotietä jääsateessa ja vuohien välissä (okei, tämä juttu taitaa saada aina lisää dramaattisia piirteitä joka kierroksella – mutta se oikeasti oli pelottava kokemus!) ja sitten kotiin kiertotietä viiden tunnin verran kaikkien mahdollisten pikkukylien läpi, vain 45 minuutin visiitin takia. Että olipahan reissu!

Jotenkin jäi sellainen fiilis, että se vajaa tunti, josta osa käytettiin pipokaupoilla ja loput ajasta jännitettiin, putoavatko lapset pari sataa metriä solaan sillalta, ei ihan ollut paras mahdollinen Rondan elämys. Olinkin aika innoissani kun meille tuli Käytännön Miehen kanssa tilaisuus karata yhdeksi yöksi Rondaan, jonne päästiin melko kätevästi ja kohtuullisen edullisesti junalla. Junamatkustamisen eduksi lasketaan myös se, että puolet ajasta ei menisi matkan aiheuttamasta shokista toipumiseen.

Ronda on siitä kiva matkakohde, että siellä ei tullut ikävä lapsia. Päin vastoin, tiedän, että meidän 2-6-vuotiaat seikkailijat olisivat kyllästyneet kuoliaaksi kun tarjolla oli vain vanhaa arkkitehtuuria, kauniita maisemia ja kirkkoja – asioita, joita he toivottavasti sitten vähän isompina osaavat arvostaa. Kyllä Rondaan voi myös lasten kanssa mennä, mutta itse olin kiitollinen supermummille jonka ansiosta sain rauhassa huokailla näköalapaikoilla eikä tarvinnut jatkuvasti sitoa lapsia itseeni erilaisilla viritelmillä ja laskea päälukua. Rondalla onkin maine romanttisena matkakohteena, ja itselleni se jää sellaiseksi. Pojat menkööt isoina omien kumppaniensa kanssa.

Serranía de Rondan vuoristossa sijaitseva reilu 30 000 asukkaan kylä on jotenkin järjenvastainen kokonaisuus: Kuka ihme on keksinyt rakentaa kaupungin tällaiseen paikkaan joskus ennen ajanlaskun alkua? Rondan keskeisimmät turistiaktiviteetit ovat siltojen, erityisesti uudemman yli satametrisen Puente Nuevon, ihailua, kirkkoja kuten Santa Maria la Mayor kiertelyä, Espanjan vanhimman härkätaisteluareenan Plaza de Toros de Rondan tutkimista ja maisemille huokailua Alameda del Tajo-puiston näköalapaikoilla. Kaupungissa on myös muutama museo, pitkän kadunpätkän verran perusshoppailumahdollisuuksia ja hieman Rondan ulkopuolella lisää näitä vuoriston valkoisia kyliä sekä Baños Arabes, arabialaiset kylpylät muistona kylän ajasta maurilaisten vallassa, jotka jäivät multa nyt ikuisiksi ajoiksi näkemättä.

Parasta Rondassa oli mun mielestä pelkkä ympäriinsä käveleminen ja upeiden, laaksoon laskeutuvien näkymien ihailu. Mukaan kannattaa pakata hyvät lenkkarit ja vesipullo, ja nyt kahden tammikuun varsin viileän visiitin jälkeen voin todeta, ettei pipon ja hanskojen mukaan ottaminen ole yhtään hullumpi idea. Kesällä on kuulemma tukahduttavan kuuma, joten optimaalisin aika vierailla Rondassa lienee joskus keväällä ja syksyllä. Hyvä muistisääntö on – itsellä tämä unohtui pari kertaa – että kun menet alas, joudut myös kiipeämään ylös. Portaita ja mäkisiä polkuja tuli kiivettyä molempina päivinä noin 14 kilometrin verran, mutta oli se toki sen arvoista.

Niin paljon kuin boikotoinkin härkätaisteluja, maksoimme kuitenkin seitsemän euroa per henkilö sisäänpääsystä tälle varsin perinteikkäälle areenalle, jossa nykyään toimii pääasiassa upea ratsastuskoulu. Siellä tuoksuukin tallille ja luultavasti paikka tekee parhaimman vaikutuksen entisiin ja nykyisiin heppatyttöihin. Sisään pääsee muuten vain käteisellä, ja härkätaisteluareenaa vastapäätä löytyy erinomaisen tehokas, hyvin palveleva ja auliisti karttoja ja neuvoja jakeleva turisti-info – suosittelen!

Härkätaisteluareena oli hieno, mutta ei mitenkään sellainen paikka, jota muistelisin vielä kuolinvuoteellani. Tämän lajin kulttuurihistoriaa se esittelee komeasti, areenan sisällä on pieni museo vanhoille aseille, paljon erilaisia hevosten varusteita upeine kultauksineen ja yksityiskohtineen – jos suitset sattuvat kiinnostamaan – ja myös härkätaistelun historiaa. Itse pidin eri vuosikymmenten julisteista ja härkätaistelutaiteesta. Areenalla esitellään myös nykyistä ratsastuskoulua, jonka puitteet tekivät vaikutuksen. Kentällä ja katsomossa saa vapaasti kierrellä,  ja siellä erityisenä nähtävyytenä aasialaiset turistit selfietikkujensa kanssa.

Kirjoitan vielä erikseen meidän majoituksesta ja ruokailuista, ne nimittäin olivat koko lyhyen aikuisten reissun keskipiste. Nyt tuntuu, että vaikka arabialainen kylpylä jäikin näkemättä niin Rondaan ei ehkä enää tarvitse palata: Nyt olen imenyt sieluni täyteen sen taianomaista tunnelmaa, ihaillut vuorten päällä lepääviä pilviä, katsellut planeettoja täysin pimeän vuoriston keskellä kuullen vain laaksosta satunnaista koirien haukuntaa ja auton ääniä silloin tällöin.

Jos siis tulette Andalusiaan, menkää ehdottomasti Rondaan. Siellä riittää hyvin päiväretki tai viikonloppu, jos haluaa varata aikaa siihen että katselee auringonlaskua ja juot samalla lasin viiniä. Jopa tällainen korkeanpaikankammoinen nautti täysillä Rondan ainutlaatuisesta ilmapiiristä.