Okei, eurooppalaisia rantakohteita miettiessä Skotlanti ei varmasti ole ensimmäisenä mielessä. Onhan se tietenkin saarella ja rantaviivaa riittää, mutta myös aika pohjoisessa. Toisaalta tunnustan, että omat mielikuvani Skotlannista olivat muutenkin sitä tasoa, että punatukkaiset karvajalat istuvat kiltit päällä juomassa viskiä nummilla – lopulta matkalla nähtiin vain yksi kilttipukuinen mies, ja sekin taisi olla turisti.

Kun me matkattiin elokuussa Skotlantiin, oli Suomessa ollut siihen saakka ihan surkea kesä, säämielessä ainakin, ja hellepäivät pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Ei kauheasti naurattanut, kun siitä päivästä asti kun saavuimme sateiselle saarelle oli Suomessa oikea intiaanikesä, joka tietty päättyi meidän kotiinpaluuseemme. Voin siis jo valmiiksi ennustaa, että talvesta tulee idyllisen luminen mutta sopivan lämmin, ja maaliskuussa sitten iskee jäätävä takatalvi. No, en kuitenkaan aio pelkästään valittaa huonosta mäihästäni säiden suhteen.

Meidänkin kohdalle osui onneksi pari hellepäivää. Yhden sellaisen sain kuluttaa Skotlannin länsirannikolla, alle tunnin junamatkan päässä Glasgow’sta. En ollut lukenut Troonista tai Barassiesta mitään etukäteen, kunhan olin katsonut Google Mapsista että siellä päin on rantaa ja sinne kulki paikallisjuna kohtuullisella 13 punnan meno-paluulla. Hyppäsin junasta pois Troonin rantakaupunkia ennen keskelle Barassien nukkumalähiötä, ja yllätyin.

Aivan huikean hieno ranta Arranin saarta vastapäätä. Mereen sai kahlata sata metriä ennen kuin vesi ylettyi polviin, oli erittäin lapsiystävällinen ranta. Simpukoita keräiltäväksi ja ainakin miljardi ällöttävältä kuulostavien hiekkamatojen synnyttämää kakkakikkareen näköistä hiekkakasaa rikottavaksi. Kun tein myöhemmin samaisen retken lasten kanssa, oli rantaan ajautunut myös melkoinen määrä meduusoita, jotka sekä kiinnostivat poikia että herättivät kauhua.

Barassiessa ei ole juuri muuta kuin upea ranta ja hieman kälyinen leikkipuisto, mutta rantaviivaa seuraamalla päätyy hyvin nopeasti Troonin kylään, joka ainakin kesäisin on skottilaisten suosima retkikohde. Sieltä löydettiin niin paikallinen luomuherkkuja tarjoava perhekahvila, jäätelöbaari kuin monta kivaa kahvilaa, joissa oli tarjolla muutakin kuin uppopaistettua pubiruokaa. Troonin rantabulevardin  varrella oli myös matkan vaikuttavin leikkipuisto, jossa äidit saattoivat nauttia meren tuoksusta samalla kun lapset putoilivat kiipeilytelineistä.

Tämä retki rannalle oli ehdottomasti yksi matkan kohokohtia. Lapset pääsivät ensimmäistä kertaa hyppimään valtameren aaltoihin, oli päivä jolloin poikkeuksellisesti ei satanut vaan aurinko paistoi ja saimme nauttia palasen kesää, ja sulauduimme lomailevien skottiperheiden joukkoon hyvin. Ihmiset olivat hyväntuulisia, koirat juoksivat vapaina vesirajassa ja me rakentelimme hiekkakakkuja hienoilla linnaämpäreillä tai vaihtoehtoisesti yritin vakuutella Ompulle, että ne limaläjämeduusat eivät yhtäkkiä hyökkäsi kimppuun ja polttaisi lasta niin, että pikkuveljen pitäisi pissata päälle.

Käsittääkseni lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseva Isle of Arran on vieläkin vaikuttavampi paikka, ja jos kesällä tahtoo tutustua paikkoihin vähän kauemmin, kannattaa hotellihuone varata hyvissä ajoin. Me oltiin liikkeellä kuukautta ennen matkaa, mutta kaikki huoneet olivat jo buukattuja, muutamaa parin tonnin kartanoa lukuunottamatta. Troon tuntui täydelliseltä rantakohteelta noille leveysasteille – rento rantakylä, ei muuta tekemistä kuin istua hiekalla ja syödä jäätelöä. Jos siis joskus käytte Glasgow’ssa kesällä, kannattaa varata päivä aikaa hiekkamadoille ja meduusoille.