VIITOSEN TYTTÖ

Olen tässä vääntänyt koulutöitä. Katsonut verkkoluentoja kun lapset ovat vihdoin nukahtaneet, tutustunut päästökauppajärjestelmään, Maon talouspoliittisiin linjauksiin sekä pimeän työn erilaisiin muotoihin. Kirjoittanut esseitä, analyyseja, luentopäiväkirjoja ja ensi viikolla teen elämäni ensimmäisen Onnibussi-matkan, menen sillä tenttiin Jyväskylään. Saan viisi opintopistettä, saan viitosen arvosanan. Keskiarvo on komea ja opintopisteitä paljon, mutta tällä hetkellä näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että valmistun, mikäli lähiaikoina ei keksitä toimivaa teleportteria. Edes kandiksi.

Jään ikuiseksi yhteiskuntatieteiden ylioppilaaksi. Toki silläkin voi päteä, että on ainakin kerran tullut hyväksytyksi yliopistoon. Sillä koulutusnimikkeellä on muuten päästy kulttuuriministeriksi asti, mutta eihän se ole tutkinto. Multa uupuu naurettavan vähän kursseja, mutta kun ne kaikki vaativat läsnäoloa. Ja venyn kyllä monenlaisiin suorituksiin, mutta 300 kilometrin päähän en pysty itseäni monistamaan tilastotieteiden, virkamiesruotsin, kandisemman tai kvantikurssin ajaksi. Olen saanut monta moraalisaarnaa siitä, miten älytöntä on jättää opinnot kesken kun kyse on enää muutamista opintopisteistä. Olen samaa mieltä.

Aion kyllä roikkua kirjoilla yliopistolla niin kauan kuin ne antavat. Viime aikoina olen todennut elämän olevan aika yllätyksellistä, joten en voi vannoa ettenkö ensi vuonna voisi löytää itseäni Ylistönrinteeltä tuskailemassa tutkielmieni kanssa. En kyllä tiedä, olisivatko ne paperit sitten avain onneen tai edes toiveideni työpaikkaan tai edes työpaikkaan. Nykyisessä työpaikassani, ihan perus asiakaspalvelutyössä, on meitä akateemisia ihan tohtorikoulutettaviakin, monta maisteria, toisaalta ihmisiä jotka eivät ole päässeet läpi edes peruskoulua. Näinä aikoina maisterinpaperit eivät ole varsinaisesti lupaus varmasta toimeentulosta, ja se vaikuttaa myös opiskelumotivaatioon. Toisaalta voisin olla ikuisesti yliopistolla ihan vain itseni sivistämisen ilosta, sillä kaikesta työteliäisyydestä huolimatta saan masokistista nautintoa itseni haastamisesta, deadlineistä ja uuden asian ymmärtämisestä. Toivon, ettei se uteliaisuus ja into lopu siihen kun akateeminen urani päättyy joskus lähivuosina.

Tällaiset pohdinnat ovat rehellisesti sanoen lohdullisten sanojen kerjäämistä. Että en ole juuri riistänyt valtiolta kymmeniä tuhansia euroja keskeneräiseen koulutukseen. Että netistä saa tilattua varsin uskottavia väärennöksiä ja voin alkaa ulkomailla esittää vaikka liettualaista hammaslääkäriä. Että hyville tyypeille riittää aina töitä ja mähän olen ehdottomasti niin hyvä tyyppi, että ei tulisi mieleen kysellä onko mulla mitään todisteita osaamisestani. Että jos muutan mieleni niin vielä nelikymppisenäkin voi alkaa opiskella ja silloin ehkä jo haluaa valmistua ennen eläkeikää. Että vaikka olisin idiootti niin selviän ehkä silti?

8 kommenttia artikkeliin ”VIITOSEN TYTTÖ

  1. Hei meillä on tilalla töissä yksi liettualainen hammaslääkäri.
    Tuli työharjoitteluun kielikeskuksen kautta, nyt on töissä 50 tuntia kuukaudessa (kun isompi palkka tiputtaisi tuet minimiin – hurraa vaan Suomi tästä töihin kannustavasta systeemistä!). Että sillä todistuksella voi päästä melkein mihin tahansa!

    Sori. Mä lupaan seuraavalla kerralla kommentoida jotain asiallista.

    Liked by 1 henkilö

  2. Mulla meni valmistumiseen kymmenen vuotta (eikun 11 – kato heti yritin huijata), ja siinä välissä sain vasta yhden lapsen – eli hyvin sulla on vielä aikaa. Melkein sanoisin, että kandinpaperit kannattaisi yrittää sieltä ulos (jos ei sulla vielä ole), koska siitä on sitten helpompi jatkaa jos joskus haluaa kuin jos on vain kasa erinäköisiä pisteitä. Mutta ei se tutkinto kyllä tee ihmisitä onnelliseksi.

    Tykkää

    1. No siis eiks me eilen todettu että kaikki on ihan huttua? En muista, liikaa Lansonia! 😀 Ei se tosiaan mikään oikotie onneen ole, varsinkin kun oma on silleen hyvin sidonnainen Suomeen ja suomalaiseen järjestelmään… Seliseli…

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: AGRADECIDA | Periaatteen Nainen

  4. inkivaeaeri

    Ootko kattonut, voiko puuttuvia kurssejasi tehdä esim. muiden yliopistojen avointen opintojen kautta, jos ei omassa opinahjossa sitä mahista oo? Ainakin Treen yliopiston yhteiskuntatieteissä saa kvantit ja kvalit vetää nettikursseina. Terkuin nimimerkki Ei teleporttia mullakaan mutta ”vaan” pari sataa kilsaa välimatkaa oppilaitokseen

    Tykkää

    1. Joo, kaikki mahdollinen on suoritettu muihin yliopistoihin ja omassa käytetty viimeiseen asti se ”kolme lasta Helsingissä!”-kortti.. 😀 Mutta otan nyt kynän kauniisti käteen ja istun Onnibussissa niin, että toivottavasti olisin vuoden päästä edes kandi. Tää on kyllä oikein ennätystutkinto jos sen saan joskus tehtyä…

      Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: KIITOS JYVÄSKYLÄ 2009-2017 – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s