AURINKORANNIKON VIHATUIN NAINEN

Olemme etsineet matkamme ajaksi asuntoa Espanjasta. Voin sanoa, että jo pelkästään vuokralle tarjottavien asuntojen kuvia selatessa on tullut ikävä skandinaavisen pelkistettyä sisustusta sekä vaaleita värejä. Noh, espanjalaisten omaperäisestä sisustustyylistä ja heidän vielä omaperäisemmästä tavastaan valokuvata vuokrattavat kohteet saa vielä oman postauksensa, joten palataan siihen myöhemmin.

Olen yrittänyt googlata tulevaa kotikaupunkiamme, heikoin tuloksin. Google vie lähinnä keskustelupalstoille, joilta käy ilmi että ainakin vielä kymmenen vuotta sitten ko. kaupungissa ei kukaan viihtynyt pidempään kuin oli aivan pakko. Rikollisuus- ja huumetilastot ovat korkeammat kuin alueella yleensä, kaupunki on kuulemma rakennettu vanhan öljyjalostamon päälle sillä seurauksella, että maaperästä saa ainakin syövän, astman ja ihottuman. Että ainakin internetmarkkinointi on onnistunut.

Liityin sitten Espanjassa asuville ulkomaalaisille tarkoitettuun Facebook-ryhmään – melkein 30 000 ihmisen kollektiivistä varmasti joku osaisi neuvoa lapsiystävällisimmät alueet ja lohduttaa, että emme ole muuttamassa mihinkään Aurinkorannikon Jakomäkeen. Yritin olla hauska ja naamioida orastavan paniikin huumoriksi, ja kysyin englanniksi ryhmässä suunnilleen näin: Osaisiko joku neuvoa alueen, jossa meitä ei joka päivä ryöstettäisi kolmesti eikä vaarantaisi terveyttämme? En muistanut hymynaamoja, mutta ajattelin sarkasmin olevan universaalia.

No, ei ollut. Vaikka julkaisin kysymykseni perjantai-iltana, sain viidessä minuutissa kymmenisen vastausta, jossa minua kehoitettiin pysymään Suomessa, olemaan ikinä matkustamatta Espanjaan – joka kuulemma on sivistysvaltio toisin kuin Suomi – ja tekemään jotain kamalalle asenteelleni. Yritin pehmitellä raivostuneita brittieläkeläisiä, että tämä oli vähän niin kuin vitsi, mutta jos olisitte joskus googlettaneet tätä kaupunkia niin ymmärtäisitte myös huoleni. Ei auttanut. Kymmenen minuutin ns. paskamyrskyn jälkeen poistin, periaatteideni vastaisesti, koko viestin ja nyt vaan toivon, että löydämme hyvän kodin ilman muiden expattien apua.