Kiitos vaan sinne muutama kilometri johonkin ilmansuuntaan Valeäidille, joka lähetti vanhan kunnon blogihaasteen. Sen verran aion nyt muistella, että kun me aloitettiin nämä bloggausbisnekset (joista siis toiselle tästä tuli bisnes, toinen kirjoittelee saunanlauteilla ihan ilmaiseksi, voitta arvata kumpi on kumpi) samaan aikaan siinä 2012 niin näitä kiersi joka blogissa. En nyt ala sen enempää nostalgisoimaan, ollaanhan me saatu tällä uudella vuosikymmenellä haastetta ihan blogien ulkopuolelle – joten hetki hömppää, eli ”Äitiyden aakkoset” (täytyy kyllä tunnustaa että nauroin hetken haasteelle kun mietin että eihän mulla ole mitään sanottavaa äitiydestä kunnes tajusin että okei, mulla on kolme lasta, varmasti keksin jotain).

A – ANTEEKSI: No, sitähän on saanut pyydellä. Ehkä tärkeimpinä saavutuksina sillä rintamalla pidän sitä, että osaan pyytää rehellisesti ja suoraan anteeksi lapsilta kun olen mokannut, ja olen opetellut myös antamaan anteeksi. Myös itselleni.

B – BROMANCE: Kun on ainoa lapsi (ja juuri siksi halunnut ison perheen ympärilleen) niin huh huh, tätä kolmen sisaruksen dynamiikkaa on välillä vaikea tulkita. Mutta niin paljon kuin meillä päät kolisevatkin ja äänet kohoavat, niin päivän päätteeksi on myös erittäin liikuttavaa kuinka paljon voi kolme tyyppiä toisiaan rakastaa (ja sitten viiden minuutin päästä vihata, mutta sellaista se on).

C – COKIS, CAPPUCCINO, CAVA: Mitä näitä nyt on. Juomia, joita joskus tarvitsee jokapäiväiseen selviytymiseen. Itse asiassa colajuomista luovuin kokonaan kaksi vuotta sitten, kun huomasin jääneeni pahemman kerran koukkuun, mutta aloin vastapainoksi hörppiä kahvia.

D – DYSPRAKSIA: Kolmen lapsen kanssa lienee kai jo ihan tilastollisesti todennäköistä, että vastaan tulee haasteita. Meillä ehkä se merkittävin on ollut yhden lapsen motorinen dyspraksia, jonka ansiosta alan olla itseoppinut puheterapeutti (hänen kanssaan), lähes ammattimainen Kelan hakemusten täyttäjä ja ehkä vähän suhteellisuudentajuisempi sen kanssa milloin lapsi oppii täydellisen ärrän (jos multa kysytään niin ei haittaa vaikkei oppisi ikinä).

E – ESPANJA: Tämä voisi olla myös ”Expat-elämä”, koska molemmilla on ollut vaikutusta siihen millainen äiti olen. Kaikkitietävälle besserwisser-luonteelleni toisessa kulttuurissa äitinä eläminen on ollut opettavaisin mahdollinen kokemus, jonka lopputuloksena aloin suhtautua ymmärtäväisemmin paitsi toisten tapaan olla vanhempia myös itseeni.

F – FOORUMI: Nyt tulee taas muisteluita. Nimittäin voi vauvafoorumi, jolle kirjauduin itse asiassa siinä vaiheessa kun mun maaniselle vauvasuunnitelmalle näytettiin vihreää valoa. Silloin nettimeininki oli paljon viattomampaa, mutta osuinkin kerralla kultasuoneen: ”Kevätkesän odottajat 2010”-ryhmästä muodostui tähän päivään asti kiinteästi mukana kulkenut mammajengi. Sieltä ovat esikoisen pitkäaikaisimmat kaverisuhteet, sieltä alkoi brunssiperinne, siellä on voitu puida kasvatuskysymyksiä, tarjottu apua ja naurettu epätoivoisesti elämäntilanteille.

G – GÄNGI: Eli mun jengi; minä, kolme poikaa ja yks rescuekoira.

H – HUOLEHTIMINEN: Ehdin olla aika laissez-faire muija 23 vuotta, maailman murheet eivät painaneet. Ja sitten kun halusin lapsia, alkoi se loputon huolehtimisen kierre: ensin tuleeko raskaaksi, sitten pelkäsi keskenmenoa, kohtukuolemaa, kamalaa synnytystä ja sen jälkeen se vasta yhtä huolta ja murhetta on ollutkin. No, toki muutama hyvä hetki on mahtunut kaiken stressin keskelle.

I – ISÄ: Vaikka emme jaa enää pariskuntana elämää lasten isän kanssa, on hänellä ollut hiton suuri rooli (ei, vitsit sikseen, en nyt puhu siitä lastentekoprosessista) siitä millainen äiti mustakin on tullut. Ja vaikkei ollakaan yleensä samassa maassa niin on mahtavaa, että maailmassa on yksi ihminen jolle voin vain heittää lapset ja sanoa sayonara ja häipyä sitten itse auringonlaskuun.

J – JOHDONMUKAISUUS: Tämä on siis ihan vitsi, sillä mulla on vain yksi kasvatusperiaate jota olen johdonmukaisesti noudattanut: pick your battles eli valitse taistelusi. Vaikka primitiivireaktiona on usein kieltää niin olen opetellut kyseenalaistamaan itse omat käskyni, ja tarvittaessa tekemään uudelleenarvioinnin anteeksipyynnöillä. Jos lapsen valitsema aktiviteetti ei aiheuta vahinkoa ulkopuolisille eikä mitään peruuttamatonta lapselle itselleen, niin aika usein annan tyypeille tilaisuuden ns. oppia kantapään kautta (kas, niin olen itse oppinut lähes kaiken).

K – KOTI: Kämpät muuttuivat kodeiksi oikeastaan vasta sen jälkeen kun sinne tuli nämä kolme uutta asukasta.

L – LEMPEYS: Äidiksi tulo kaivoi mun sisältä esiin tosi paljon piirteitä, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut tietoinen. Osa niistä on tietenkin sellaisia kamalia ominaisuuksia jotka haluaisin piilottaa kaappiin, mutta sitten olen yllättänyt itseni olemalla kärsivällinen ja etenkin lempeä. Lempeys on levinnyt omien lasten myötätuntoisesta kohtelusta laajemmallekin: ehkä olisin oppinut laajentamaan näkökulmaani iän myötä muutenkin, mutta kyllä äidiksi tulo on siinä prosessissa auttanut kummasti.

M – MUMMI: Poikasilla on käynyt mieletön munkki sillä heidän elämäänsä mahtuu runsaasti rakastavia aikuisia, mutta jos nyt ajattelen oman äitiyteni kautta niin varmasti tärkeimpiä henkilöitä on mun oma äitini. Häneltä on herunut hulluna apua ja tukea, ja nyt olen todennut että olen äitinä aikalailla kopio hänestä – komennamme lapsia stereona ja toistelemme samoja fraaseja. Näin siinä käy.

N – NUTTURA: Tähän kategoriaan kuuluu kaikki äitikarderoobin kama: leggingsit, mutsinutturat ja Uggsit, joissa laahustan ympäri vuoden.

O – OPETTAMINEN: Olen äitinä ollut onneton leikkijä, en vaan jaksa, enkä osaa, olen mielikuvitukseton, tylsä aikuinen. Mutta sitten on vahvuuteni: jaksan kuljettaa kolmikkoa kulttuurin pariin, kirjastoihin, museoihin, ja joskus nautin itsekin siitä aika paljon. On ihanaa saada aivopestä omat lapsensa, ja todistaa sitä uuden oivaltamisen iloa.

P – PIZZAPERJANTAI: Perinteet on tärkeitä. Vaikka ne tulisivat sitten pakastepizzamainoksesta, mutta silti. Olisin tietty voinut kirjoittaa suoraan ”perinteet”, mutta se kuulosti liian perinteiseltä – meillä perinteitä on esimerkiksi feriaan annettavat shoppailuvitoset ja köyhät ritarit sunnuntaiaamuna, edes kerran kuussa.

Q – QUARANTINE: Pakollinen lainasana joukkoon. Korona ja karanteeni (eli siis vapaaehtoinen sosiaalinen eristäytyminen) ovat muuttaneet muutamassa viikossa paitsi suunnitelmia myös omaa suhtautumista perheaikaan (sitäkin voi olla liikaa), opettajiin (eivät saa tarpeeksi palkkaa, ikinä) ja muistuttaneet myös omista etuoikeuksista: meillä on hyvä, toimiva, turvallinen perhe ja kiva koti, meillä on asiat hyvin.

R – RAKKAUS: Miten paljon rakkautta voikaan saada ja antaa – ikuinen ihmetyksen aihe.

S – SAUNA: Kansallisromanttisesti voin kertoa, että lasten saamisen myötä saunasta on tullut meille pyhättö. Mulle se on usein arkisin piilopaikka, jossa on asunnon paras äänieristys, ja perjantaisin saunomme lasten kanssa yhdessä, toivottavasti vielä pitkään, juomme pillimehuja ja puhumme läpi kaikki mieltäpainavat asia.

T – TIME TRAVEL: Vanhemmuus on aikakone. Se on kauhea klisee mutta niin totta: tämä aika vain vilahtaa ohi. Lasten kasvua ja kehitystä on maailman mahtavinta seurata, mutta siihen liittyy myös katkeransuloinen ymmärrys kaiken väliaikaisuudesta.

U – URHEILU: Äitiys muutti entisen liikunnanvihaajan jumppapirkoksi. Fyysinen jaksaminen nousi arvoon arvaamattomaan, ja tarjosi myös pakopaikan lapsiperhearjesta. Rakastan bodypump-tunteja, joissa joku muu kuin minä komentaa!

V – VAUVAKUPLA: Okei, tämän voi kokea vain kerran (ja ehkä kai uudestaan jos sattuu saamaan vielä vanhoilla päivillään iltatähden, mutta vauvakuplan taika puhkeaa välittömästi jos vauva syntyy perheeseen jossa on taaperoita tai muuten vain tarvitsevia tyyppejä entuudestaan). Rakastin vauvakuplaa. Se esikoisen ensimmäinen vuosi, olkootkin että refluksi valvotti enkä ymmärtänyt rauhoittaa arkea riittävästi, oli niin maaginen. Vauvan rytmissä eläminen, päiväunet, lattemammailu, pelkästään se ensimmäisen ihmeen loputon hämmästely – mitä aikaa!

W – WHATSAPP: Kun lapsista 2/3 on saanut oman kännykät, olen saanut ihan uusia viestittelijäkavereita. Tätä epämääräisten 42 minuuttia kestävien ääniviestien ja emojien tulvaa, jonka kruunaa se että he raportoivat suunnilleen kaiken tekemänsä tunnollisesti, esimerkiksi kun olen koiran kanssa ulkona saan silti tiedon jos joku aikoo kuunnella äänikirjaa tai toinen käydä vessassa. Vois siis olla myös ”K – KOMMUNIKOINTI”.

X – Se epämääräinen tekijä, jonka takia on aina vähintään toinen hanska hukassa, olemme kroonisesti viisi minuuttia myöhässä, lapsi tekee kuudet niskakakat kun mukana on vain viidet vaihtovaatteet ja elämä muuttuu vähän kaaokseksi. Koska vikahan ei ole omassa arjenhallinnassani.

Y – YKSINHUOLTAJUUS: Viimeisen 1,5 vuoden ajan mun äitiyttä on määritellyt tosi paljon se, että olen pääasiassa ainoa vanhempi lasten elämässä. Se on tehnyt meistä vielä entistäkin tiiviimmän porukan, ja antanut mulle tilaisuuden toteuttaa vanhemmuutta yksinvaltiaana (ei välttämättä aina hyvä asia), mutta ei se aina helppoa ole.

Z – ZZZ: Jumalauta nukkumista ei osannut arvostaa tarpeeksi ennen äitiyttä.

Å – ”ÅHÅ”: Eli ”oho”. Ei ikinä hyvä merkki.

Ä – ÄLÄMÖLÖ: Kun on ihan omatoimisesti hankkinut kolme lasta, ei tästä vallitsevasta äänimaailmasta voi syyttää kai kuin itseään. Että sai sitä ”elämää ympärilleen” eikä ainakaan ”aika käy pitkäksi”, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Ö – ÖÖÖ…: Jos saisin euron joka kerta kun mun ajatus katkeaa niin…öö, mitä mun pitikään sanoa?