KUN POIKA PUHELIMEN SAI

Voisin kirjoittaa sellaisen 2000 sanan nostalgisen alustuksen siitä, kuinka meidän perheen ensimmäinen yhteinen Siemensin matkapuhelin saatiin herran vuonna 1998 isäni vastustuksesta huolimatta ja oli Radiolinjan liittymä, koko perhe luki tekstiviestejä yhteen ääneen, soittoääni tilattiin tekstarilla ja ihan taajamissakin oli vielä paikkoja, joissa ei ollut kunnolla kuuluvuutta. Koska ei ollut mitään kännykkäkulttuuria, siihen sai kasvaa ja oikeastaan elää koko matkapuhelinskenen kehityksen läpi. Ei sillä, että se tekniikka olisi teini-iässä kauheasti kiinnostanut, mutta nyt olen ihan tyytyväinen että omat humalaiset avautumiset on pitäneet mahduttaa 160 merkkiin, mistään reaaliaikaisista medioista puhumattakaan. Ne olivat hyviä aikoja ne.

Pari viikkoa sitten hieman ex tempore mummi vei kuukausi sitten seitsemän vuotta täyttäneen esikoisen Itikseen ja yllätti tämän kännykällä. Siitä oltiin puhuttu aina silloin tällöin nyt keväällä, kun eskarilainen sai kotiavaimen ja luvan liikkua oman kotipihan ulkopuolellakin ilman aikuisia. Oli kuitenkin jäänyt – olen vähän silleen teknologiavastainen, kun itse vietän liikaa aikaa puhelimella ja pelkään tämän olevan periytyvää. Lopulta kuitenkin lapsi sai hartaasti toivomansa puhelimen (halvimman mahdollisen Huawein, koska Nokian älytön versio oli loppu. Ei tehty mitään vertailua mutta se ei ole vielä rikki, mikä on ihan hyvä merkki), oli siitä liikuttavan onnellinen ja koska tämä tuli kaikille yllätyksenä, emme ehtineet myöskään etukäteen paljoa keskustella kännykkäkäytöksestä ja yhteisistä pelisäännöistä.

Tavallaan puhelimesta tuli lohdutuspalkinto lähtöä surreelle lapselle. Se toimi myös pahimmat pakkauspäivät lapsenvahtina, kaikki mahdollinen ruutuaika paukkui päivässä. Koska emme ehtineet treenaamaan yhdessä kaikkea ihmeellistä puhelimeen liittyvää kuten pelejen lataamista ja siihen liittyviä sääntöjä, oman numeron ulkoa opettelua, sivistynyttä soittelua ja muita perusasioita, kuten että sen akun ei kuulukaan koko ajan olla 100 % latautunut, on meillä vähän tekemistä kesälomalle. Olkootkin, että Espanjassa hän näyttää olevan harvinaisuus kännykkänsä kanssa eikä puhelinta  tarvita koulumatkoille tai itsenäiseen ulkoiluun, sitä ei meinaa enää ole. Facebookissa näitä asioita on pohdittu paljon viime aikoina: huomaa, että omassa tuttavapiirissä on todella paljon meitä 2010-syntyneiden ekaluokkalaisten äitejä ja isiä.

Kun kännykkä on niin itsestäänselvä asia itselle, on jopa hieman huvittavaa seurata miten uusi kommunikaatioväline avartaa lapsen maailmaa. Ollaan selitetty, että vaikka elokuvissa puhelinta pidetään puolen metrin päässä korvasta, on helpompi jutella jos pitää kännykkää vanhanaikaisesti korvalla. On etsitty tasapainoa sille välille, että soitetaan 25 sekunnin välein äidille raportoidakseen missä juuri sillä hetkellä liikkuu ja sen kanssa, että lyödään kuulumisia kyselleelle kaverille tylysti luuri korvaan kun tällä ”ei ollut mitään tärkeää asiaa”. On muistutettu, ettei ole kohteliasta jättää epämääräisiä ääniviestejä kavereiden äitien vastaajiin. Kymmenittäin. Minä joudun arvioimaan, kuinka paljon kännykälle ylipäänsä on nyt käyttöä: koska paikallisilla ikätovereilla ei ole juuri omia puhelimia, kuinka paljon kannattaa pitää kiinni Suomeen jääneiden kavereiden kanssa kirjoittelusta ja kuinka paljon se pahentaa mahdollista koti-ikävää. Seuraavaksi pitäisi perehtyä peleihin ja sovelluksiin, siitä riittää varmaan kirjoitettavaa ihan oman postauksensa verran.

3 kommenttia artikkeliin ”KUN POIKA PUHELIMEN SAI

  1. Olen tässä seuraillut keskusteluita lasten kännyköiden käytöstä Suomessa ja oon kyllä hyvin kiitollinen siitä, etteivät ne ole meidän todellisuutta. Ihan hullulta vaikuttaa omasta näkökulmastani se, että jo seitsenvuotiailla on älypuhelimet! Mä teknologiabussin kyydistä tipahtanut olin tähän kesään asti luullut, että lasten ensimmäiset kännykät oisivat ihan vain niitä perusmalleja joilla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä…

    Mulla itselläni on ollut kännykkä syksystä 1996. Täytin niillämain kaksikymmentä ja muutin ensimmäistä kertaa pois Suomesta. Opiskelija-asuntolassa oli joka rapussa yksi yleinen puhelin montaakymmentä opiskelijaa kohti ja kännykkä tuli siinä tilanteessa ihan tarpeeseen. Ajat ovat toki nykyään ihan toiset ja omat lapsemme eivät varmastikaan joudu ekaa kännykkäänsä odottelemaan ihan tuonne parikymppisiksi asti, mutta aika monta vuotta vielä kuitenkin. Meilläkäänhän eivät lapset pääse kotiympyröissä liikkumaan itsenäisesti eli omille kännyköille ei ole juurikaan tarvetta.

    Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että miten tiiviisti on hyvä pitää yhteyttä vanhoihin tuttuihin, ja auttaako se uuteen asettumisessa vai pahentaako vain koti-ikävää entisestään. Jälkikäteen oon miettinyt, että silloin aikoinaan kun ensimmäistä kertaa muutin Suomesta alkoi oma todellinen asettumiseni siitä kun lakkasin pitämästä aktiivisesti yhteyttä vanhoihin kavereihin Suomessa ja aloin ottaa enemmän kontaktia uusiin ihmisiin ympärillä Englannissa. Mutta en tiedä voiko sitä prosessia kiirehtiä tai onko tarviskaan. Ehkä sitä ihan vain luonnostaan ensin nojaa tuttuun ja turvalliseen ja siltä pohjalta vähän kerrallaan lähtee tutustumaan uuteen?

    Liked by 1 henkilö

    1. Mä olin tosi pitkään kännykkää vastaan. Olen itse siitä niin riippuvainen – enemmän kuin olisi tarpeen töiden yms takia – ja tiedän miten helposti se vie mukanaan. Vastustin hankintaa aika pitkään, mutta nyt keväällä se alkoi kostautua: kaikilla eskarikavereilla oli omat puhelimet ja whatsapp-ryhmänsä ja jos ei ollut puhelinta, ei välttämättä tullut pyydetyksi pihalle. Sosiaaliset paineet nujersivat ennemmin mut kuin pojan. Nyt yritän pitää kiinni siitä, että leikkivät. Sitäkin näki keväällä paljon, että isolla porukalla pojat lähtivät ”ulos”, ja sitten jossain kulman takana kaikki pelasivat puhelimilla.

      Mä kanssa uskon että oma vaihtarivuosi oli helppo siinä mielessä, että olin autuaan tietämätön mitä Suomessa tapahtui eikä tullut sitä ”fear of missing out”-efektiä. Nyt katsotaan, miten äidillä ja pojilla homma sujuu syksyllä.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: MINI VAUVASIMULAATTORI – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s