Kirjoitan tämän postauksen oikeastaan kolmesta syystä:
- Kehuskellakseni sillä, että meillä on kerrankin kaikki joululahjat hankittu (jos ei lasketa sukulaisia ja kummityttöä, jolla on kaikenlaisia elämyksiä lunastamatta noin kuuden vuoden edestä – isovanhemmilleen lapset halusivat käytännöllisinä ostaa ”vessapaperia ja ehkä sanomalehden”, joskin saatamme pyrkiä vähän juhlallisempaan ratkaisuun esimerkiksi ässäarvoilla).
- Koska en ehtinyt etsiä valokuvia suureen vuosikymmenkatsauspostaukseen, joka tulee sitten kun joulun pyhinä ehdin plärätä kuluneen kymmenen vuoden kuvat läpi ja etsiä teille parhaat 204 kappaletta… not. Tämä postaus on kuvitettu tämän vuotisen piparkakkutalon leivontaprosessin kuvilla. Aavikkokirkko on jo ehtinyt romahtaa ja suurin osa siitä on syötykin.
- Totesin tänään, että itse saan joulumielen päälle parhaiten kun a.) kuuntelen joululauluja (näin umpipakanana vähän ahdistaa kun omat suosikit on sellaisia kuin Oi jouluyö ja Tulkoon joulu) ja b.) syön niin paljon konvehteja että meinaan oksentaa ja c.) annan joululahjoja. Viimeisin on vaan vähän vaikeaa kun kukaan ei nykyään halua mitään! Niinpä sitten listasin tietysti omat aineettomat suosikkini. Niissä parasta ei suinkaan ole pieni hiilijalanjälki tai monipuolinen tarjonta vaan se, että ne voi hankkia vaikka siinä vaiheessa kun pukki patsastelee eteisessä.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa rahaa syytää tietenkin sinne, missä sitä eniten tarvitaan: hyväntekeväisyyteen. Keksin tosi monta tosi hyvää kohdetta, mutta ehkä eniten tässä joulun alla mua puhutteli Asikaisen koskettava kuvaus siitä, millainen ”juhla” joulu joillekin on. Jos siis en olisi käyttänyt kaikkia rahojani kakka-aiheiseen muovailuvahaan ja legoihin, joita meillä on vain noin 98 litraa entuudestaan, antaisin rahaa tähän tarkoitukseen. Tänä vuonna olen lahjoittanut Diakonissalaitoksen kautta romanialaisille naiskerjäläisille, sekä säännöllisenä kuukausilahjoittajana Unicefille. Mähän en pysty edes katsomaan noita Unicefin sivuja ja kaikkea sitä, mitä pienellä summalla saisi aikaan, alkamatta itkeä joten tiedätte millä saa mulle kyyneleet silmään jos haluatte yllättää jouluna! Ensi vuoden tavoite voisi olla lahjoittaa enemmän ympäristönsuojeluun. Jaa paras vinkkisi kommenttiboksissa!
Maailmanparantamisen lisäksi myös kulttuuriin panostaminen kannattaa aina. Jos on oikein tehokas, ehtii vielä viedä sukulaislapset katsomaan Talvisirkus Bauta tai Koiramäen Suomen historiaa. Itse haaveilen, että joku vie mut keväällä Kansallisteatteriin katsomaan Sinivalaan kantaesitystä. Oman äitini vien syyskuussa katsomaan Elton Johnia, ja sitä ennen varmaan pitää fiilistellä Rocket Manin ja kohta ilmestyvän Eltonin Johnin vastailmestyneen omaelämänkerran verran (okei, kirjat ovat materiaa eikä niitä tälle listalle hyväksytä, paitsi että nekin saa kirjastosta ja sitä ei lasketa, ja toisaalta voit antaa lahjaksi vaikka äänikirjallisuusaikaa BookBeatiin tai Storyteliin). Ehkä paras lahjavinkki, josta on iloa pitkäksi aikaa, on Museokortti. Se on osoittautunut tänä vuonna myös treffailun kannalta erinomaiseksi hankinnaksi – jos siis lähipiiristä löytyy joku, joka joulupöydässä salamyhkäisesti swaippailee Tinderissä niin anna sille Museokortti. Huonotkaan treffit ei mene hukkaan jos niihin yhdistää vähän taide-elämyksiä. Jos olette yhtä persaukisia kuin allekirjoittanut, mutta pidätte kuitenkin klassisesta musiikista ja suuren maailman tunnelmasta ja hyvästä akustiikasta niin tässä ilmainen (tai tarkalleen viiden euron ja käsittelymaksun arvoinen) vinkki: HKO:n kenraaliharjoitukset. Nähdään siellä keväällä, aion ostaa itselleni muutamat liput lahjaksi!
Kuten ehkä arvaattekin, kolmas intohimoni on kulttuurin ja maailman pelastamisen lisäksi ruoka. Sitähän voisi tehdä itsekin – Lähiömutsi on kätevänä emäntänä leipaissut saaristolaisleipiä lahjaksi (missä on meidän, saanko kysyä?!) kun taas itse hieman anteeksipyydellen kiikutin opettajien pöydälle tänään Blossaa – mutta omat lempilahjat ovat sellaisia, joissa mut viedään syömään niin että voin nauttia samalla lahjanantajan loistavasta seurasta sekä hyvästä ruoasta ilman, että kumpikaan meistä joutuu tekemään aterian eteen muuta kuin heiluttelemaan visaansa. Itse vein yhden vegaanin juuri viime kuussa syömään kolmen ruokalajin menyyn Yes Yes Yesiin. Tai itse asiassa tämän vain kasvisruokaa tarjoavan paikan konseptiin kuuluu pienemmät, jaettavat annokset: niitä söimme satasella yhteensä seitsemän, siihen päälle parit limut, lasi huippuluokan Rieslingiä ja kahvit. Ihan täydellinen suoritus ilta ei ollut ravintolan puolesta (paikka on kiireiseen aikaan ahdas ja meluisa silleen työmaaruokalatavalla, ja henkilökunta oli ihan kirjaimellisesti hukassa välillä) mutta parsley root tempura ja whole roasted sweet potato lisukkeineen saavat mulle veden kielelle vieläkin. Muita ravintoloita, joihin mut voi viedä syömään: Kuurna, Boulevard Social ja oikeastaan kaikki muut paitsi Viikinkiravintola Harald. Siihen vedän rajani.
Tämä lienee viimeinen postaus ennen joulua. Koti näyttää vähän siltä, että olen ollut tosi kiireinen koko syksyn… eikun niinhän mä olenkin ollut. Ja jos jotain inhoan niin sitä kiireen ja jaksamisen glorifiointia. Oma joululahjani onkin vähän enemmän lepoa ja neljän päivän ruhtinaallinen loma työjutuista: se lahja hyödyttää lapsiakin, jotka saavat sitten toivottavasti vähän rennomman äidin ja monta erää Labyrinttiä ja Aliasta. Joululomalla aion myös vinguttaa sitä ainoaa korttiani, jolla on pitoa, eli Museokorttia, syödä brunssin Ruplassa esimerkiksi Anun kanssa ja kirjoittaa teille eeppisen yksityiskohtauksen postauksen kaikista elämäni tapahtumista kuluneen kymmenen vuoden ajalta.
Periaatteen Nainen 
Nyt kuulostaa suoraan minun ajatuksilta.. ha ha! Minä tykkään myös ostaa aineettomia lahjoja ja etenkin kulttuuria tai erilaisia hoitoja ihmisille. Se idea on vain vahvistunut kun olen ollut täällä kaukana Suomesta, sillä täältä on helpompi antaa lahjakortteja kuin tavaraa. Muutenkin tuntuu, että ihmisillä on niin paljon kaikkea. Viime vuonna ostin teatterilippuja ja ravintola käyntejä perheelleni, tänä vuonna jalkahoitoja. Samoin ruoka on ollut aina listallani. Nytkin meillä on miehen puolen suvulle ruokalahjoja. Sitten kun ostetaan tavaraa niin suositaan usein pieniä, paikallisia yrittäjiä. Nytkin on useita lahjoja jotka on käsityönä tehtyjä.Lapsille tosin tulee ostettua jotain krääsääkin. Mutta Museokortti on muuten tosi kätsä idea! Meillä on tapana myös tehdä lahjoitus jouluna tai osallistua johonkin lahjakeräykseen.
Hyvää Joulua!
TykkääTykkää
Ooh, mullekin kelpais jalkahoidot! 🙂 Hyviä lahjoja, ilahtuisin jokaisesta. Tänä vuonna sain ex-mieheltä lahjakortin Float-kelluntakuplaan ja olen siitä jo valmiiksi superinnoissani 🙂
TykkääTykkää
Ongelmana on todellakin etteivät ihmiset halua lahjoja (paitsi nuoriso). Parhaat lahjat ovatkin sellaisia mitkä voi syödä tai muuten kuluttaa, kukaan ei enää halua tavaraa kotiinsa. Museokortti on aivan erinomainen lahja, vahinko vaan että meilläpäin on niin vähän museoita.
TykkääTykkää
Ihana postaus!😁 Hyviä vinkkejä ja voin yhtyä niihin, mm. Museokortin sain aviomieheltä joululahjaksi (mulla on nyt se ekaa kertaa!) ja nyt hän haluaa ostaa sen itselleen, joten monia treffejä tiedossa😊 Hänelle ostin lahjakortin äänikirjakauppaan 😉
Kulttuuria tulee harrastettua etenkin täällä Helsingissä. Tosi hyvä vinkki nuo HKO:n kenraaliharjoitukset, meni heti omalle listalle. Siskolle ostin lahjaksi liput We will rock you -musikaaliin.
Maailmanparannusrahat menee tällä hetkellä kummilapsille ja heidän yhteisöilleen sekä WWF:lle, voin suositella! Myös Solidaarisuuden silpomisen vastainen työ Keniassa on lähellä omaa sydäntä. Kehyjärjestöillä on nyt aika paljon ympäristönsuojeluun liittyviä eettisiä lahjoja, joten varmasti vaihtoehtoja löytyy, esim. https://www.worldvision.fi/lahjoita/eettiset-lahjat/metsahehtaari
Harmi, että Yes Yes Yes ei tarjonnut parastaan tarjoilun osalta. Mulla on senkin osalta hyviä kokemuksia, mutta eihän se saisi päivästä riippua. Kuurnassa haluan käydä ensi vuonna pitkästä aikaa!
TykkääTykkää
Äh pahoittelut, tämä tuli väärään kohtaan🙈
TykkääTykkää
Kyllä, aika moni taitaa olla turtunut tavaraan… Itse tosin pyysin omalta isoäidiltäni osaa perintöpyyhkeistä jo etukäteen (niitä on niin paljon, että jaettavaa riittää 😀 ) . Ruoka kelpaa myös aina!
TykkääTykkää
On minulla yksi tavaravinkki, josta lahjan saajat eivät anna minun luopua. Teen vuoden kuvista valokuvakirjat sisaruksilleni, äidilleni ja lasteni perheille. Yhteensä yhdeksän yksilöllistä kirjaa. Ne eivät ole ihan halpoja ja niistä on niin paljon vaivaa, että tänä jouluna varovasti kyselin, haluavatko he tällaiset vielä ensi vuonnakin (olen jo tehnyt 12 vuotta) ja kaikki, aivan erityisesti lapset vastasivat ihan varauksetta, että haluavat. Ja jokaista kirjaani katseltiin innokkaasti jouluaattona. Muuten nuo aineettomat lahjat ovat kyllä hyviä. Ja tykkäsin tuosta ajatuksesta, jossa lahjoitat samalla myös seuraa. Emme me noiden kuvakirjojen lisäksi mitään tavaraa hankikaan. Liput Linnanmäelle, Korkeen tai Huipun puistoihin, konsertteihin tai leffoihin ovat toimineet meillä hyvin ja nimenomaan niin, että olemme itse mukana. Hyväntekeväisyyttä harrastan enemmän muuten kuin lahjoina. Tavaralahjoina hankinmme tänä jouluna ihan poikkeuksena nuorimmille lapsille (toivotut!) pyjamat ja tein yhdelle teineistäni yhdet hänen suunnittelemansa villasukat, mutta ei mitään muuta kenellekään.
TykkääTykkää
Ah, toi on totta! Harrastin valokuvakirjoja kun lapset olivat ihan pieniä ja oli enemmän aikaa, nyt – kuten sanoit – se on aika työmaa koota parhaat kuvat ja tehdä niistä kirja. Siksi ne ovatkin kyllä ihan omaa luokkaansa lahjoina! Ihanaa, kun olet jaksanut noin kauan niihin panostaa, vitsit mikä muisto.
TykkääTykkää
Oon myös samaa mieltä, että aineettomat lahjat on parhaita, jos jotain ”pitää” antaa. Myös kaikki syötävät, kuten aiemmissa kommenteissakin lukee. Esimerkiksi siskollani on hyvin tarkkaan konmaritettu koti, joten siellä olisi kauhistus saada jotain uutta tavaraa kotiin. Monesti matkoiltakin tuon jotain paikallisia syömisiä ja juomisia läheisille.
TykkääTykkää
Onneksi yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat yhä paremmin ymmärtävän sen, että erityisesti kotiin halutaan harvoin jotain mikä on muiden maun mukaan ostettu. Se on aika taitolaji – siksi tosiaan itsekin luotan asioihin, jotka voi syödä tai käyttää kodin ulkopuolella.
TykkääTykkää
Museokortti on viime vuosien parhaimmista keksinnöistä ja kun palaan Suomeen reissultani helmikuussa, ostan siihen itselleni jatkoa myöhäiseksi joululahjaksi. Keltaisen kortin vinguttaminen on parasta kortin vinguttamista!
TykkääTykkää
Museokortti best, pitää ens kuussa kirjoittaa tarkemmin millaiset lukemat tuli ekalta käyttövuodelta 🙂
TykkääTykkää