Vaikka en muuten ole mikään vuoden jouluihminen, niin pidän yleensä huolen siitä että piparimyynti sujuu puolet vuodesta. Nimittäin mun aamurutiineihini kuuluu kuppi lämmintä teetä ja siihen kastettavat keksit – suunnilleen lokakuusta maaliskuuhun se on pipari, ja muulloin sitten LU:n Bastogne-keksit. Vaikka keskivartalo ja hampaat ovat kiittäneet, kun kumpaakaan ei löydy täältä paikallisten kauppojen valikoimasta, on pipareita iloksemme ollut saatavilla Fuengirolan ”Suomikaupoista”, joskin suolaiseen lähes neljän euron pakettihintaan. Sen lisäksi anoppi lähetti vielä lisää pipareita joulupaketin mukana. Ja sitten luin eräästä blogista, että myös meidän paikallisesta ruokakaupastamme Mercadonasta saa pipareita! Ja melkein kuin kotimaisia!

Tämä piparin kastaminen kuumaan juomaan, joko teehen tai kahviin, on tapa jonka opin isältäni lapsena. Noin vuoteen 2005 asti suosimme Fazerin paksuja peruspipareita, mutta sitten niissä ehkä vaihtui resepti tai aloimme vain 20 vuoden jälkeen kaivata vaihtelua, ja viimeiset kymmenen vuotta olen dippaillut aamuisin niitä klassisia ANNAS Original Pepparkakor-pipareita. Koska kulutan pipareita aika paljon, ei niitä kannata alkaa itse tekemään (tehän olette nähneet, mikä on lopputulos…). Niin paljon, että tällä tahdilla joutuisin käymään Fuengirolassa pipariostoksilla kaiken aikaa ja ruokarahat hupenisivat niihin. Nyt oltiin siis jännän äärellä: Voisivatko Mercadonan piparit korvata vanhat suosikit?

Nämä Galletas de Jengibre-keksit muistuttavat pakkausta myöten aitoa kamaa. Ne myös näyttävät ja lähes tuoksuvat samalta kuin suomalaiset piparit. Koostumus on ulkoisesti tunnustellen liki identtinen, joten luultavasti kovin moni ei sokkotestistä selviäisi. Lapset eivät ainakaan erota kumpia pipareita heille annan. Teehen kastettaessa kosteudensietokyky ja imukyky oli samaa luokkaa kuin näissä Suomessa valmistetuissa. Mutta onko se tärkein ominaisuus, maku, samanlainen?

Ei aivan. Galletas de Jengibret kyllä tunnistaa pipareiksi, ne eivät ole mitään etelän huijareita tai joululeivosten rantarolexeja. Mutta kuten kaikki makeat leivokset täällä, ne ovat astetta liian imeliä makuuni. Muistuttavat hieman enemmän itsetehtyjä pipareita, joissa taikinan joukkoon on lorahtanut vähän liikaa siirappia. Tuntuu, kuin hampaat liimaantuisivat yhteen näitä syödessä.

Lienee hieman puolueellista sanoa, että nämä silti ovat mielestäni paras espanjalainen jouluherkku. Täkäläinen makumaailma eroaa huomattavasti sellaisesta suomalaiskansallisesta kulinarismista. Varsinkin leivokset ovat äkkimakeita ja jopa ällöjä; kauniita kyllä, mutta niistä puuttuu sellainen sielua rauhoittava tuntuma kuin vaikka kunnon korvapuustissa on. Ei sillä, olen löytänyt täältä paljon herkuteltavaa, mutta leivokset eivät vain resonoi makuhermojeni kanssa. Voittaja on siis suomalainen pipari. Kuitenkin Mercadonan versiot ovat oiva korvike, ja ne tosiaan tarjoavat lähes autenttisen piparielämyksen. Vaikka ne jäivät kakkoseksi kotimaisille pipareille, ne eivät ole huono häviäjä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaksi testataan vielä hermoja aatonaaton ruokaostoksilla ja joulusiivouksen parissa. Mietin vaan tuossa kahlatessani legoissa ja kaikenmaailman autoradan osissa, että kyllä sitä on vaan hullu kun osti vielä tätä roinaa lisää. Mutta joulu on lasten juhla ja huomenna juhlitaan. Feliz Navidad !