KOHTI KAKSIKIELISYYTTÄ

Minulta on kyselty miten poikien kielitaito on kehittynyt ja ajattelin, että nyt kun olemme olleet puoli vuotta pysyvästi Espanjassa uskallan sitä jo vähän arvioida. Paitsi että kun pojat eivät mun kuullen juuri espanjaa puhu, mitä nyt saattavat moikata koulukavereitaan tai kiittää kaupassa! Lähtötilanne oli tietenkin se, että 3-, 5- ja 7-vuotiaat puhuivat jokainen muutaman sanan verran espanjaa (hola, gracias, abuela, churro) ja saman verran englantia (bye bye, thank you, Paw Patrol). Eli melko kylmiltään tänne tultiin ja ilman mitään kielikylpyä tai edes -suihkua isommat pojat pistettiin paikalliseen kouluun, jossa kuulemma vahtimestari osaa sanoa suomeksi ”hei hei Suomi-poika” ja sen lisäksi osa oppilaista ja muutama opettajakin osaa sanan sieltä, toisen täältä englantia.

Pojilla menee kuitenkin ilmeisesti aika hyvin. Olin eilen P:n kanssa hänen luokkatoverinsa syntymäpäivillä, missä Pampula viipotti vauhdikkaasti tarvitsematta äitiä tulkkaamaan. Ei hän selvästikään kaikkea ympärillä pälätettävää ymmärtänyt, mutta kommunikoi sujuvasti kaveriensa kanssa. Hänet otettiin hyvin leikkeihin ja kun opastin miten voi espanjaksi pyytää lusikkaa, hän kävi sitä sen kummemmin panikoimatta pyytämässä. Ihanasta eskarista kerrottiin, kuinka lapsen spontaani ”vale!”-huudahdus (hänen hermostuttuaan opettajan paasaamiseen) oli kirvoittanut aplodit luokkatovereissa, ja ilmeisesti hän ymmärtää ohjeet oikein hyvin. En tiedä, vaikuttaako tähän sopeutuvaisuuteen Pampulan tausta kielellisen kehityshäiriön kanssa. Hän on, valitettavasti, tottunut siihen ettei tule aina ymmärretyksi, ainakaan ensimmäisestä kerrasta. Hän on myös tottunut jankkaamaan tavuja ja kertaamaan asioita ja onkin siinä kärsivällinen ja kiltti. Hänen muistinsa on kyllä sellainen, että asiat yleensä unohtuvat noin kolmessa sekunnissa (paitsi lupaukset, ne hän kyllä muistaa, ulos saattaa lähteä alasti koska unohti pukea, mutta kyllä muistaa jos on ulkona luvattu käydä jäätelöllä!).

Ja vanhin, tuo täkäläinen tokaluokkalainen. No, kouluikäiselle on ollut tietenkin vaikeampaa sopeutua uuteen kieliympäristöön, etenkin kun on sellaista puheliasta sorttia joka tykkää analysoida ja vitsailla paljon. Tämä on näkynyt taukoamattomana puheripulina viiden tunnin koulupäivien jälkeen. Olen kuullut luokkatovereiden äideiltä, että esikoinen kuulemma ilmaisee itseään espanjaksi. Ihan en tarkkaan tiedä, kuinka hyvin, mutta ainakin kehitystä on nähtävissä. Hän myös lukee espanjaa hyvin, vaikkei tietenkään ymmärrä kaikkea lukemaansa. Koulun tarjoama yksityisopetus (neljä tuntia viikossa!) on tuottanut tulosta ja kertaamme päivittäin aakkosia ja kirjainten ääntämisen eroja suomen ja espanjan välillä. Hän viihtyy myös ihan yksin kahden tunnin piirustuskerhossa kerran viikossa ja haikailee enemmästäkin vapaudesta, surkuttelematta lainkaan mahdollista kielimuuria.

Kotihoidossa päivänsä viettävä kuopus on tietenkin kaikista vähiten kontaktissa natiivien kanssa, mutta kyllä hänelläkin alkaa tuo kielitaito kasvaa. Ja noin yleensä, tyyppihän alkoi puhuakin vasta alle vuosi sitten, joten emme edes odottaisi että hän hablaisi españolia tuosta noin. Hän laskee iloisesti espanjaksi hyppiessään portaita alas, toistaa nätisti sanoja ja selvästi ymmärtää jo jotain lastenohjelmista. Ensi vuonna hänkin aloittaa infantilin, ja varmasti ikäisensä seura auttaa. Hän on kuitenkin sen verran itsepäinen tomera tapaus, että saanee tahtonsa läpi vaikka mandariinikiinaksi jos on pakko.

Se, mikä kolmikon espanjankielen kehittymisen lisäksi on ollut hauskaa, on heidän parantunut englanninkielen taitonsa! Toki isoimmat myös opiskelevat sitä nyt koulussa (joskin opetuksen taso ei juuri tässä aineessa ole nostanut odotuksia järin korkealle) mutta jonkin verran varmasti myös vahvasti kaksikielinen (siis englanti-espanja) ympäristö on vaikuttanut. Englanti on aina ollut meillä se aikuisten salakieli, jolla on riidelty lasten kuullen tai supatettu salaisuuksia, mutta nyt esikoinen bongaa heti keskustelun sisällön ja toteaa viekas ilme kasvoillaan ”ai te suunnittelette jotain joululahjoja vai!”. Pitää varmaan vaihtaa ruotsiin, siinä olisi motivaatiota lapselle laajentaa repertuaariaan entisestään. Ylipäänsä siis kehitystä on nähtävissä monella rintamalla, ja suloisen luontevasti se näyttää lapsille tulevan. Eläköön kielitaito!