TÄRKEIMMÄT TAVARAT

Kun olen tässä nyt useamman postauksen verran meuhkannut, miten paljon tavaraa karsitaan ja kierrätetään ja mitä ei ainakaan oteta mukaan, niin todettakoon, että kyllä meillä silti lähtee matkaan se viisi kuutiota kamaa plus muutama matkalaukullinenkin varmaan. Mikä sitten on se crème de la crème meidän maallisessa omaisuudessa, joka saa kunnian muuttaa mukana 4000 kilometriä etelämmäksi?

No, palataan nyt vielä niihin tavaroihin, jotka eivät ainakaan tule messiin: huonekalut. Meillä on Espanjassa se sama, ihan kamalilla kasarihuonekaluilla sisustettu koti,  ja sinne eivät mahdu meidän mööpelit. Häälahjaksi hankittu pöytäryhmä on löytänyt uuden kodin ja kauppaamme kaappeja ja hyllyjä kaiken aikaa eteen päin – olisiko juuri sinulla tarve kauniille täyspuiselle liinavaatekaapille? Saman kohtalon ovat kokeneet astiat, sillä haaveilen pääseväni pian Marokkoon ostamaan itselleni ihanan värikkäitä kuppeja ja kippoja, se on sitten hyvästit näille tylsille ikealaisille. Vaatteista mukaan otetaan taas vaan harvat ja valitut, eli kaikki vähänkään villaisempi saa jäädä näille leveyksille. Mutta nyt sitten siihen listaan, johon on yritetty tiivistää koko kotimme henki ja hyvä fiilis ja se, millä keinoin yritämme tehdä siitä La Línean neliöstä oman näköisen, niistä kammottavista huonekaluista huolimatta.

P6072696.JPG

BANAANI

Me emme ole vielä ratkaisseet banaanipuun kuljetusdilemmaa, mutta tämä oikeastaan alkuperäisen, yli 20 vuotta sitten hankitun banaanipuun lapsenlapsi, tuore pistokaspoikanen, lähtee varmasti mukaan – onhan se oikeastaan jo perheenjäsen. Luultavasti pakkaamme sen käsimatkavaroihin, joten kaikki vinkit viherkasvien maastamuutosta otetaan kiitollisina vastaan.

TAIDE

Jos mulla olisi sikana rahaa, niin tuhlaisin ihan hulluna taiteeseen. Sitä olisi mun iholla ja mun seinillä. Nyt kuplamuoviin on kiedottu ystävältäni Raimolta keväällä ostettu ja kehystetty vesivärityö, Dekologiasta aikoinaan tilatut mäyräkoirataulut, kehystetty kartta sekä muutama muu taulu, jotka kuuluvat kotiin. Kaikista arvokkaimmat teokset säilötään hetkeksi varastoon ennen kuin olemme edes vähän varmempia siitä, mihin asetumme.

P5103136.jpg

LELUT

Lelujen suhteen olen yrittänyt antaa lapsille mahdollisimman vapaat kädet. Junarataa ja Duploja on myyty (ja rahoilla ostettu tilalle legoja Ruotsista) koska niillä ei enää aikoihin ole leikitty, mutta muuten olen psyykannut itseäni, että jos nyt se on ihan elämän ja kuoleman kysymys niin ottakoot mukaan pari Happy Meal-muovileluakin. Kyyneleitä ehtii vuodattaa tärkeämmistäkin asioista.

Noh, tässä oikeastaan oli keskeiset elementit mukaan lähtevistä asioista. Mutta aion hamstrata laukkuun muutamia muitakin asioita, joita tiedän Suomesta tarvitsevani. Nämä tosin ovat naurettavuuteen asti apteekin käsikauppakamaa – kuinka keski-ikäinen sitä voikaan olla…

print_AF0MTUMKs1

VITANALLET

Tämä ei ole maksettu mainos! Nuo d-vitamiinilla marinoidut hedelmäkarkit nyt vaan ovat a.) tosi hyviä (en tunnusta syöneeni puolta purkkia makeanhimossa…) ja b.) tapa, jolla lapset hoitavat itse oman vitamiinintarpeensa täyttämisen. Tietenkin Espanjassa d-vitamiinin tarve tuskin on ihan samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta otetaan nyt pari purkkia mukaan kuitenkin, vaikka ovatkin kalliita. Mun makeanhimolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa!

SEANIK-SHAMPOO

Ihan ilmaiseksi ylistän myös Lushin palashampoota. Seanik tuoksuu ihanalle ja jättää hiuksiin rantafiiliksen. Kohta sitäkin saa ihan muuten vaan, ja Lushilla on myymälä myös Sevillassa, mutta muutamalla palashampoolla pärjään komeasti puolikin vuotta. Tätä saavat myös Espanjaan saapuvat vieraat tuoda mukanaan, vinkki vinkki!

02164.jpg

LIPOLAN

No nyt. Olenkin täällä tilittänyt aiemminkin iho-ongelmista, jotka alkoivat aika tasan tarkkaan vuosi sitten. Sittemmin olen käynyt läpi noin 90 eri rasvaa, myös esimerkiksi ihotautilääkärin määräämän Protopicin, joka paitsi poltti naamaa niin paljon että teki mieli kaataa naamalle jäähdytysnestettä ja aiheuttaa muuten sivuvaikutuksena jopa kasvaimia, niin synnytti mulle maksaläiskiä. Joten olen sittemmin pitäytynyt vähän miedommissa aineissa, ja lukijan vinkkaama Lipolan on toiminut parhaiten. Ja saahan niitä rasvoja Espanjastakin, mutta alkuun yritän varjella hipiääni suurilta muutoksilta ja otan varuiksi pari purkkia tätä riittoisaa mummomömmöä mukaan.

Olen yrittänyt miettiä asioita, joita tarvitsisin ehdottomasti Suomesta mukaan (kuksa? Löylykauha? Aalto-maljakko?) mutta keksin lähinnä ruokia. Olen myös optimisti ja haluan uskoa, että kaikki kaverit, jotka ovat uhanneet tulla kylään, myös vierailevat ja tuovat mukanaan sitten sitä ruisleipää ja irtokarkkia. Siihen asti me ehkä selviämme taulujen, lelujen ja banaanipuun voimalla.