O ou. Vajaa vuosi sitten hajoilin yksinäisyyteen tässä samassa paikassa, nyt ajattelin, että tästä selvitään – etenkin kun eristystä Espanjassa on jäljellä alle kaksi viikkoa ja sydäntä särkee jo valmiiksi jättää kaikki tärkeät jutut täällä. Sitten aamulla, siinä pyjamassani Facebookkia plärätessä, tuli vastaan tämä artikkeli, jossa kerrotaan varmat merkit yksinäisyydestä.

Pysyt koko päivän yöasussa : Aina kun vain voin. Kovin usein sellaista päivää ei osu kohdalle, mutta jos se vain on mahdollista niin voi kyllä. Etenkin täällä, missä sisälämpötila on about seitsemän astetta, niin juuri parempaa asua ei ole kuin mun velourinen onepiece, jonne testatusti mahtuu sisään myös kaksi lastakin!

Nukut jatkuvasti huonosti: Joka yö. En kyllä tiedä voiko sitä sanoa yksinäisyydestä johtuvaksi, kun syy on yleensä kolme vessassa ramppaavaa, viereen haluavaa kääpiötä jotka varastavat tyynyt ja potkivat unissaan naamaan. Ja kuuden vuoden katkonaisten yöunien seurauksena en kyllä osaa enää nukkua kunnolla, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.

Mieli on maassa: No ei nyt varsinaisesti. Tämä kyllä on täysin riippuvaista kuun kierrosta, verensokerista, niistä yöunista, pankkitilin saldosta, tekemättömien töiden listasta, maailmanpolitiikan tilasta ja monesta muusta tekijästä.

Terveys reistailee: No, sairastelen varmasti enemmän flunssia ja vatsatauteja kuin lapseton ikätoveri. Sen lisäksi mystiset iho-ongelmat jatkuvat ja hampaisiinkin sattuu.

Muisti pätkii: Kyllä. Joka toinen lause on ”mitä mun pitikään sanoa” tai ”mitä mä olinkaan tekemässä”. Raskaus- tai imetysdementiaa ei ole voinut syyttää enää vuosiin, mutta täytyy kyllä lieventävänä asianhaarana todeta, että kovalevy on aika täynnä kaikkea tieteellistä teoriaa, lasten aikatauluja ja ilmoittautumisia eri juttuihin, ostoslistaa ja muuta sellaista kunnollista puhdistusta kaipaavaa.

Perut tapaamisia: Jep. Joskus ihan oikeasta syystä, joskus vaan ihan siitä ilosta että haluan mieluummin mököttää ja katsoa koko tuotantokauden Girlsiä tai Peaky Blindersia putkeen.

Shoppailet paljon: Niin paljon, että jouduin aloittamaan julkisen, vuoden mittaisen ostolakon päästäkseni tästä tapashoppailusta eroon.

Suurentelet asiat ulos mittasuhteistaan: Minäkö liioittelisin? Märehtisin? Muahahahhaa… No ehkä joskus.

Lempifarkkusi eivät  enää mahdu päälle: Eivät ole mahtuneet viiteen vuoteen, jos tarkkoja ollaan.

Ahmit tv-sarjoja: Kts. kohta ”Perut tapaamisia”.

Käyt usein pitkissä ja kuumissa kylvyissä tai suihkuissa: Nyt hälytyskellot soivat tosi lujaa. Eilen kökötin kuumassa (joka siis vaihtelee, lämmönsäätöön koskematta, palovammakuuman ja elävältäkeittävänkuuman välillä, boilerin tuulesta riippuen) suihkussa ainakin puoli tuntia, maanantaina lilluin drinksun kanssa vaahtokylvyssä varmaan tunnin. Uimahallikäynneilläkin seison puolet ajasta kuumassa suihkussa.

Sinulla on ystäviä, jotka valittavat yksinäisyydestä: Lasketaanko yksinäisyydestä valittamiseksi se, että valitetaan Tinderin huonoa tarjontaa, treffiohareita, sitä että on niin kiireinen töissä ettei ehdi näkemään tai sitä, että sellainen ”kerran kvartaalissa”-tapaamistahti on kaikista ruuhkavuosien aikaan ihan sopiva?

Yksinolo ei tunnu hyvältä – vaan yksinäiseltä: Tähän en osaa sanoa mitään, sillä olen tänä vuonna ollut yksin puoli tuntia. Taisin senkin ajan olla suihkussa.

Olet jatkuvasti Facebookissa: Kyllä. Jos en olisi, saattaisi mennä tällaiset testit ihan ohi.

No niin, pahalta näyttää. Kuka tulisi kylään?