Aurinkorannikolla, täällä meidän Costa del Solilla, paistaa aurinko keskimäärin 320 päivää vuodessa. Ja ne päivät kun aurinko ei paista, niin sataa. Sataa ihan helvetisti. Tiedän, ettei marraskuussa Suomessa myötätuntomittarit juuri värise kun joku valittaa 4000 kilometriä etelämpänä siitä miten kerta kaikkisen paska sää täällä juuri nyt on, joten jos olet kovin herkkä sääpuheelle niin kannattaa lopettaa postauksen lukeminen tähän. Aion nimittäin kertoa siitä, millainen tämä ”sadekausi” on käytännössä. Se saattaa kuulostaa, ja jopa olla, hetkittäin vähän samaa kuin valittaminen.
Kuukausi sitten kirjoitinkin jo aiheesta. Silloin sateet olivat vasta lupauksen asteella. Täällä olen ehtinyt tottua siihenkin, että saattaa mennä puoli vuotta ilman, että sataa pisaraakaan. Ihan yhtä huolestuttavaa sekin on; kuivuus, metsäpalot, sietämätön kuumuus, meriveden lämpeneminen ja veden loppuminen on nekin nähty. Siinä mielessä sade on melko pieni murheenaihe, vaikka kaksi vuotta sitten juuri nämä marras-joulukuun sateet aiheuttivat todella pahoja tulvia, maanvyöryjä ja muutaman kuolemantapauksen moottoritiellä. Vuoristojen ja jokien alueella viikkotolkulla putkeen jatkuvat sateet voivat nekin olla vaarallisia, vaikka itseäni tässä nonstop-sateessa ärsyttävät hieman pikkumaisemmat piirteet.
Pyykit eivät kuivu. Meillä on parvekkeella ollut samat pyykit kohta kymmenen päivää; aina kun vähänkään sade lakkaa ja tuuli ehtii niitä kuivatella, nappaan ne uudestaan pesuun etteivät homehdu ja sitten kuivatellaan samoja pyykkejä sisällä. Sisälläkin niitä saa kuivata noin neljä päivää ennen kuin voi pistää uuden koneen pyörimään. Onneksi on niin paljon vaatteita, ettei tästä ihan heti seuraa alasti kulkemista, mutta kosteuprosentti myös sisätiloissa on sen myötä aika korkea. Saamme nauttia brittiläisestä tunnelmasta, kun ulkona ja sisällä on yhtä kylmää ja märkää. Meillä tosin on asiat hyvin, sillä kerrostalon keskellä meillä ei vuoda katto. Ystäväperheen talossa vettä valuu joka huoneesta, ja heillä on jo aikoja sitten ämpärit loppuneet. Ystäväni joutui odottamaan neljä päivää kotoa poistumatta katonkorjaajia, kunnes lopulta vuokraemäntä ilmoitti että he eivät tule… ennen kuin sade on loppunut. Ja sitä, milloin sateet loppuvat, on melko mahdoton ennustaa. Sähköpistokkeiden kohdalle valuva vesi on aiheuttanut heillä jo useamman oikosulun, joten pelkät pyykit ovat melko vaatimaton ongelma.
Ja tietenkin sitten on ne isot ongelmat. Oma sydän on sykkyrällä huolesta kun tiedän, että koiratarhat ovat todella isossa vaarassa näinä aikoina. Paitsi että ulkohäkeissä oleville eläimille tämä on kamalaa aikaa muutenkin, ne ovat kylmissään eivätkä voi juuri liikkua, koska yleensä tarhan alueella on vettä hetkessä vähintään nilkkaan, on esimerkiksi se tarha, jolla yleensä itse käyn, laaksossa ison joen vieressä. Toissavuonna se jouduttiin evakuoimaan, ja tätä menoa koiria joudutaan pian taas siirtämään turvaan. Eläinten lisäksi monien ihmisten kodit ovat vaaravyöhykkeellä.
Samalla tavalla kun talvi joka vuosi yllättää suomalaiset autoilijat, on espanjalaistenkin varustautuminen näihin tasaisin väliajoin toistuviin sateisiin aika huvittavaa. Infra ei todellakaan meinaa kestää tätä vesimäärää, vaan kaupungin viemäröinti (joka on kylläkin kaiken ihmisten oman moskan tukkimaa) pettää yleensä alkumetreillä. Kadut tulvivat. Sadevaatteita harrastavat vain ulkomaiset, paikalliset heiluvat ympäriinsä sateenvarjojen kanssa. Olen hämmentynyt, että olemme nyt selviytyneet joka päivä koulusta lasten noudosta ilman, että kenenkään silmä on puhjennut sillä jo ennestään ruuhkainen piha on täynnä kahdessa tasossa ympäriinsä heiluvia piikkejä, kun sekä aikuiset ja lapset ryysivät ympäriinsä sateenvarjot tanassa. Pahoina päivinä kukaan ei mene kouluun. Jos tuulee tarpeeksi ja vettä tulee paljon, aika moni jättää töiden salliessa lasten koulupäivän väliin. Oikein pahoina päivinä opetus myös virallisesti perutaan. Vaikka Suomessa en usko, että sateen takia lintsaamista katsottaisiin hyvällä, on se meillä ollut muutamana päivänä pakollista sillä en ilman autoa yksinkertaisesti saisi poikia kunnolla kotiin tulvivan kaupungin läpi. Lapsia se ei ole haitannut.
Heitä on kyllä haitannut se, että sateella täällä ei ole mitään tekemistä. Ja niinhän ne kaikki lapset nurisee, ettei oo mitään tekemistä, mutta täällä ei ihan oikeasti ole. Ei sisäleikkipuistoja, yksi museo joka on nähty jo monta kertaa, ei leffateatteria, ei edes kauppoja joissa pyöriä. Olemme siis sisällä, minä erotuomarina ja veljekset valmiina aloittamaan riidan ihan mistä tahansa väärästä katseesta tai siitä, että toinen jollain astraalitasolla ärsyttää. Odotamme siis kovasti kuivempia kausia. Hauskaa on muuten se, että juuri sateella kaupungin kaikki suihkulähteet ovat toiminnassa (yleensä ne ovat päällä ehkä kaksi tuntia viikossa) – harmi vain, että koko kaupunki on autio eikä kukaan pääse nauttimaan niistä.
Periaatteen Nainen 
Kuulostaa niin tutulta. Pyykit, tulvat kaduilla, tekemisen puute. Näin kahden aikuisen porukassa katseltiin parvekkeen roiskeita sisältä. Otin kutimen käteen ja järjestelin koko vuoden valokuvia, tulipa tehtyä samalla joululahjakirjat. En voi kuvitellakaan, mikä tunnelma olisi ollut, jos sohvamme ympärillä olisi pyörinyt pikkupoikia. Tosiaan, onneksi noita sateita ei yleensä kestä kauan.
TykkääTykkää
Ilman lapsia tästä jopa saattaisi…nauttia! Että voi ihan rauhassa lukea, nukkua, tyhjentää Netflixin 😀 Lapset hieman vie tästä kokemuksesta sitä nautintoa. Onneksi tänään paistaa aurinko, ja päästään puistoon!
TykkääTykkää
Terkkuja Madridista! Myös täällä on satanut niin paljon, että asiaa ihmetellään jo ihan ventovieraiden vastaantulijoiden kansaa kadulla sateenvarjojen alla 😅 Ilmeisesti sateisin syksy vuosikymmeniin…
TykkääTykkää
Joo, juuri luin jonkun artikkelin joka käsitteli merivirtoja (ja viime kesän lämpimiä vesiä ja niistä seuranneita meduusainvaasioita) ja ilmeisesti siihen liittyy sitten todella sateiset talvet – ja näitä pitäisi sitten olla ”joka toinen vuosi”. Voi apua. Mutta ainakin on jotain puhuttavaa vieraidenkin kanssa!
TykkääTykkää
Kostea ja kylmä ilma ei myöskään houkuttele täällä! Tsemppiä!
TykkääTykkää
Kiitos – ehkä tämä on vähän ensimmäisen maailman ongelma, kun lopulta voi valittaa sisätiloista nettiyhteyden ääreltä 😀
TykkääTykkää
Kun tulin Etelä-Amerikkaan lentsikalla, niin se lenteli siinä normaalissa kymmenen kilometrin korkeudessa ja Guyanoiden yllä oli sadepilviä ja ne ulottuivat lentokoneesta korkeammalle. Kun niiden pohja laahaa jossain kilometrin tai alle korkeudessa, niin siinä on hyvinkin peninkulma sadetta. Ei ole mikään ihme, että sade sellaisen kohdalle tullessa on rajua.
Minulla on kokemusta vastaavasta sadekaudesta myös Kaliforniassa. Pyykki ei kuivu ja kaikki homehtuu. Kaikkialla on kuraista. Maannos jotenkin ei ime vettä niin kuin suomalainen moreeni.Luonnollisesti, kun on vuoria, niin vesi tulee sieltä alas erittäin rajusti ja laaksoissa vesi kohoaa nopeasti. En tiedä, onko sanalle flash flood mitään suomennusta. Vettä kadulla kuitenkin on helposti virtana.
TykkääTykkää
Mä yritän muistella omia kokemuksia Väli-Amerikan sadekausista (ja hurrikaanikausista), mutta olen silloin nuorempi, reippaampi eikä se sade niin pilannut tunnelmaa. Flash floodeja on täälläkin nähty kun tuossa on tosiaan heti vuoristo vieressä – aika karu on se luonnon voima pahimmillaan/parhaimmillaan!
TykkääTykkää
Aika kurjat olot ihmisillä ja eläimillä sateen ”yllättäessä”. Tuo pyykkien kanssa venkslailu muistutti minua Irlannissa ja Iso-Britanniassa asumisesta. Kiva lopetus tekstille tuo suihkulähteistä huomauttaminen! : ) Toivottavasti sateet helpottavat pian ja lapsillekin löytyy taas tekemistä!
TykkääTykkää
Joo, tässä on jotain perin brittiläistä! 🙂 Ja hah, kiitos – suihkulähteet huvittavat täällä päivittäin.
TykkääTykkää
Voi, täällä samalta rannikolla jaan kyllä fiilikset. Tämä on kuudes syksyni Málagassa ja tuntuu sateisimmalta. Plaah. Onneksi koti sentään näyttää kestävän sateet, eikä ole tuollaista maailmanlopun meininkiä kuin kaverisi kotona. 😦 Kosteus asunnossa on kyllä pahempi kuin koskaan. Nimimerkillä alanko kuivata vaatteita hiustenkuivaajalla?
TykkääTykkää
On ollut sateista – mutta ei ehkä kovin kylmää? Tänäaamuna ei naurattanut kun alkoi taas ankara tihkusade, joka onneksi on jo muuttunut auringonpaisteeksi. Ja tää vaatteiden kuivaus! Ihan hirveää! 😀
TykkääTykkää
Olimme nyt marraskuussa Portugalin Portossa ja siellä huomasi myös kosteuden aiheuttamat ongelma. Kun sataa, sataa, sataa, menevät hyvin ilmastoidut hotellihuoneetkin huuruun ja nihkeiksi. Sateella ei ole kiva ajaa teillä, joidenyli vesi tulee ojista, oli maanvyörymiä, liikenneonnettomuuksia varmaan sateesta osin johtuvia jne. Eli kyllä se vesi kaikissa olomuodoissaan liian suurina määrinä aiheuttaa ongelmia.
TykkääTykkää
Juu, nihkeys ja nämä kylmät kivilattiat… Tuntuu, että ollaan koko ajan flunssassa, vaikka niin varmasti oltiin Suomessakin. Ja tämä on tosiaan pientä valitusta kun miettii että täällä huuhtoutuvat pahimmillaan juuri tiet, eläimet, kodit… 😦
TykkääTykkää
Muutama vuosi sitten vietimme ”Aurinkorannikolla” viikon ystäviemme kanssa, joilla vielä silloin oli asunto Fuengirolassa ja tosiaan, enimmäkseen satoi, ja esimerkiksi Marbellassa käydessämme satoi siinä määrin, että kaduille kertyi monta senttiä vettä. No menihän se viikko ja olivat ne kadut ja rannat välillä kuiviakin, mutta jäi naurattamaan tuo ”Aurinkorannikko”.
TykkääTykkää
Oijjoi, erikoista kuvitella tuo alue sateisena, itse kun olen osunut sinne aina aurinkoiseen aikaan 😁 muutamia kertoja tullut käytyä. Noh, ehkä se on pian ohi!
TykkääTykkää
Liekö ilmastonmuutoksen perhosefektejä nämäkin lisääntyneet sateet.. On kyllä ärsyttävää, kun pyykkiä ei saa kuivaksi. Mulla meinasi mennä hermot jo viikossa, vaikka Gran Canarialla ei satanutkaan joka päivä. Rantaviiva oli kuitenkin niin lähellä, että Atlantilta kallioihin lyövät aallot heittivät ilmaan jatkuvan suolaisen ja kostean sumun. Ja kyllä, kun siellä satoi, sielläkin todella satoi. Pienellä Alfa Romeolla oltiin välillä helisemässä, kun kujien notkoihin kerääntyi vettä kymmeniä senttejä.
TykkääTykkää
En ole koskaan käynyt Autinkorannikolla, mutta useampi ystävä on ja vieläpa sateella. Ovat harmitelleet samaa kuin sinäkin, että lasten kanssa ei oikein löydy tekemistä siellä. Pyykkien kuivuminen on kyllä haaste. Meillä Helsingissä pieni pakkanen ja patterit täysillä, joten se on vain hetki kun pyykit ovat kuivuneet. Keski-ikäistyessäni muistan aina äitini ilon kun lämmitykset menivät päälle kerrostalossa ja pyykki kuivui nopeasti.
TykkääTykkää