Tarhalla ei ole tekemistä

Iho-ongelmien takia hylätty?

Olisi ihana sanoa, että radiohiljaisuus olisi johtunut siitä, että olen ollut rapsuttelemassa Los Barriosin koiratarhan satoja asukkaita, mutta ei. Tämä koiratarha sijaitsee keskellä ei mitään, ja sinne pääseminen on ollut melkoinen seikkailu ja sisältänyt esimerkiksi moottoritiellä hengailua. Onneksi kohta mekin saadaan auto, jota on odotettu vasta kaksi kuukautta. Kun muita harrastuksia ei vielä ole, tuo koiratarhalla käyminen on monella tapaa henkireikä. Siellä keskityn koirien paijjaamiseen ja valokuvaamiseen, osa näistä kavereista on adoptoitavissa myös Espanjan katukoirat ry:n kautta.

Mitään uutta tarhalle ei tietenkään kuulu. Pentuja löytyy lannoitesäkeistä, tarpeettomia metsästyskoiria jahdataan teiden varsilla, koiria jätetään porteille, elämäntilanteet muuttuu ja perheenjäsenistä tulee ongelmia. Monen kohdalla kyse voi olla resursseista: Yhä enemmän hylätään koiria, jotka vaatisivat lääketieteellistä hoitoa. Tarha sitten hoidattaa välillä omasta mielestäni ihan toivottomiakin tapauksia. Noin yleensä, ihan samanlaista kuin aina ennenkin, olen täsä möyhännyt ainakin täällä ja täällä.

Meille ei ole vielä tullut uusia fosterkoiria edellisen jälkeen, sen verran on ollut hektistä arki. Toiveissa kyllä olisi, ehkä joskus joku omakin. Eilen illalla vietin pari tuntia naapurien kanssa ottamassa kiinni noin neliviikkoista kissanpentua, jolta puuttui puolet hännästä, yksi jalka sekä toinenkin jalka oli muussina. Pentu piileskeli auton alla ja lopulta auton sisällä. Ohikulkijoiden avulla se saatiin kiinni ja sitten odoteltiin, että juuri tuolta Los Barriosin koiratarhalta tullaan hakemaan se hoitoon. Sisukas pikku kissa oli, ja vaikka en erityisemmin kissaihmisiä olekaan niin jos tämä selviää niin ehkä yritän löytää sille kivan kodin Suomesta – joko kaksi- tai kolmijalkaisena, saa nähdä. Täällä keskustassa on yksi kulkukoira, mutta sen kiinniottamiseen en ole vielä ryhtynyt.

Tällaista täällä. Koiratarha on täynnä toivoa ja turhautumista. Vapaaehtoisia ja ammattilaisia, jotka todella omistautuvat työlleen ja sitten paikallisia, joille koira on lelu, käyttöesine tai turhake. Ja paljon tietenkin ihmisiä, jotka pitävät myös hyvää huolta lemmikeistään. Se unohtuu helposti, kun on enemmän tekemisissä niiden kanssa, jotka heittävät portin yli koiranpentuja yön pimeydessä. Ylipäänsä välillä vaati paljon, ettei ala aivan kyynikoksi sillä juuri täällä meidän alueella tuntuu roskaaminen olevan suorastaan kansanhuvi ja sellainen yleinen välinpitämättömyys omaa ympäristöä, maailmantilasta ja tulevaisuudesta puhumattakaan, on vahvasti läsnä. Yritä siinä sitten pelastaa maapallo.

Tarhalla on virikkeet vähissä

Suihku