KUHERRUSKUUKAUSI KAUPUNGISSA

Ennen kuin lähdettiin juhannuksena Espanjaan, vietettiin varsin kiireinen kuherruskuukausi tuon entisen kotikaupungin kanssa. Meillä oli ainakin kilometrin mittainen to do-lista, mutta ei ehditty toteuttaa edes puolia. Onpahan tekemistä tuleville Suomen-lomille! Sen verran saatiin kuitenkin muuttojärjestelyiden ohessa aikaiseksi, että Vintin lisäksi käytiin Korkeessa, Päivälehden museossa sekä saaristoristeilyllä.

Mustikkamaalla sijaitseva Korkee on ollut meidän perheen kestosuosikki jo kauan. Se toimi jälleen erinomaisesti, vaikka 2-vuotias tarvitsi melko paljon apua kolmannella, eli vaikkeimmalla näille alle 100-senttisille suunnatuista radoista. Se ei silti menoa hidastanut, tyypit jaksoivat juosta kolmea rataa läpi niin monta kertaa että sekosin laskuista. Jälleen kerran ei voi kuin kiitellä henkilökunnan hyvää asennetta ja ihan kohtuuhintaista, liikunnallista ajanvietettä. Korkee, jossa riittää aikuisillekin kiivettävää, on auki lokakuun loppuun asti – lämmin (tai ei ehkä enää niin lämmin, mutta suuri!) suositus!

pampula-korkeessa.jpg

päivälehden-museo.jpg

Yksi meidän perheen luottokohteista Helsingissä on ollut Päivälehden museo, jossa on vielä viikon verran käynnissä näyttely Viisi ihmeellistä aarretta – seikkailu oppikirjojen kuviin. Museon pysyvien näyttelyiden rinnalla on ollut aina nämä vaihtuvat lastennäyttelyt, jotka ovat aina toiminnallisia ja huolella rakennettuja. Tällä kertaa meidän pojat pitivät kuitenkin näyttelyä tylsänä ja se tuntui olleen pettymys (odotukset olivat korkealla aikaisempien kokemusten perusteella), mutta menisiköhän se sen piikkiin että olivat vähän kohderyhmää nuorempaa? Aikuinen kyllä arvosti näyttelyn visuaalisuutta, mutta toisaalta siellä saattoi tulla yliannostus tekstiä, kuvaa ja tekemistä. Tällä kertaa lapset juoksivat jutut läpi ja halusivat jäätelölle.

päivälehden-museo-helsinki.jpg

museo-lapsille-helsinki.jpg

Meidän Suomen kotimme maisemaan kuului erottamattomasti oman uimarannan ohitse lipuvat turistilaivat, ja joka kesä puhuimme sellaiselle menevän ja asettuvamme turistien rooliin. No, nyt kun alkoi olla viimeinen tilaisuus sille niin suuntasimme Herttoniemenrannasta Kauppatorille ja valitsimme kahdesta isoimmasta saaristoristeilyjä tarjoavasta laivasta sen, joka olisi ohittamassa meidän kotikulmamme. Ei yhtään menovinkkipostausta ilman valitusta hinnasta, mutta kyllä taas kirpaisi kaksi aikuista ja kolme 2-7-vuotiasta laste…65 euroa, 1,5 tunnin risteily! Auts! Hinnasta kitisemisen lisäksi täytyy valittaa, että sekä Royal Linen että IHA-Linesin verkkosivuilta saatava informaatio risteilyistä on ihan onnetonta. Noh, löydettiin laivaan ja risteiltiin. Kesäkuun alussa kannella kävi liian kylmäksi, mutta tunnin saaristossa kiertelyn jälkeen saavutettiin vihdoin Herttoniemenranta ja päästiin vilkuttamaan (melko tyhjälle) uimarannalle, aivan kuten meillekin aina vilkutetaan.

herttoniemenranta-mereltä-käsin.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä ensi kerralla pojat jaksavat paremmin vain istua ja ihailla maisemia. Aika nostalginen olo laivalla tuli. Ja nyt näitä kuvia katsellessa: ei ole kovin montaa parempaa asiaa kuin kesäinen Helsinki. Kotiseuturakkaus, olkootkin että olen syntyperäinen tamperelainen, sykkii juuri kesä-Stadiin, jossa tuntuu olevan rajattomat mahdollisuudet elää ikimuistoinen kesä. Kaikkia näitä aktiviteetteja ehtinee tehdä vielä hetken ennen kuin vuosi vaihtuu virallisesti ehtoopuolelleen, tai sitten laittaa korvan taakse ensi kesää varten. Sehän on jo, öhm, 9 kuukauden päästä!

väsyneet-veneilijät.jpg

purjeveneet-itämerellä.jpg

VAPAUS (JA SKUMPPA) MAISTUU HYVÄLLE

Joskus se on rauhassa katsottu jakso Hakekaa kätilöä ja pussi irtokarkkeja. Joskus se on vuorokausi hemmoteltavana hotellissa kolmen kaverin kanssa vapaana velvollisuuksista (ja niistä kolmesta maailman ihanimmasta lapsesta). Kun lähtee yksin reissuun, on kassi kevyt niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Vaikka nuorempanakin nautin irtiotoista arkikuvioista sekä matkustamisesta, on näihin pieniin pakomatkoihin tullut ihan oma arvonsa sen jälkeen kun kotiin ilmestyi kolme varsin täysipainoista palvelua vaativaa tyyppiä.

Vähänkö rentouduin jo pelkästä ajatuksesta, kun ihana Lähiömutsi laittoi kutsun mukaansa Långvikin kylpylähotelliin aktiivilomalle. Parin päivän varoitusajalla järjestyi lastenhoito ja hyväksi seuraksi mukaan myös Turun kuningatar Laura sekä Maiju, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut – ja nyt harmittaa, että vasta lähtömetreillä tutustuin tähän todella sympaattiseen tamperelaiseen! Kun Hanne kertoi, että luvassa olisi maistelumenuja, SUPpailua, suolahuonetta ja omaa saunaosastoa niin meinasin pissata housuuni. Luksukseksi lasken myös sen, että saa käydä vessassa rauhassa ilman että kukaan huutaa äitiä, nukkua ilman että koon 31 jalat potkivat naamaan sekä syödä kun ruoka on vielä lämmintä – eikä tämä ole mitään mammamartyrointia vaan ihan vaan toteamus siitä, että lapsiperhearjessa pitää priorisoida, ja joskus on tosi ihana olla itse oman tärkeysjärjestyksensä kärjessä.

Torstaina treffattiin rautatieasemalla paitsi jo valmiiksi vähän hysteerinen seurueemme, myös kertakaikkisen suloinen oma autonkuljettajamme mustine Audeineen. Me saimme kyydin Kirkkonummelle ja kuljettaja noin puolen tunnin esitelmän kuukupeista, kuukautiskierrosta ja ehkäisystä. Kun olimme majoittuneet kahteen sviittiimme – toinen muuten vain hulvattoman kokoinen, minun ja Mamman huoneessa oma olohuoneemme kokoinen sauna merinäköalalla – korkattiin skumpat, Maijun tuomat goodie bagit ja otettiin ehkä turhan reteet pohjat kun pelättiin  pihalla ropisevaa raekuuroa ja lähestyvää suppaustuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAporeallas-bileetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hannen blogista voi lukea tarkemman matkaohjelman: siihen sisältyi rakastuminen SUP-lautailuun, kiitos vaan TwentyKnots (ja lyhyt opetus: lievässä laskuhumalassa vastatuuleen melominen on tosi epätoivoista!), suolahuoneessa kikattamista ja sellainen epäuskoinen ”voiko mulla olla näin kivaa?”-huokaus lämpimässä porealtaassa, skumppalasi kädessä, seurassa, jossa ei tarvinnut esittää, jännittää eikä pelätä, että ne pissaa altaaseen. Mikä fiilis oli syödä kolme ruokalajia takkatulen ääressä ilman keskeytyksiä (tai oli keskeytyksiä, mutta tarjoilija kysymässä halutaanko lisää viiniä tai jälkiruokaa on ihan okei). Mikä fiilis nauraa vatsalihakset kipeäksi. Mikä fiilis vaan olla.

Ja 24 tunnin hermoloman jälkeen oli yhtä ihanaa palata kotiin, olkootkin että vastaanotto vaihteli välinpitämättömästä ”voinko lähtee ulos pyöräilee”-mutinasta kuopuksen lievään loukkaantumiseen. Mutta jokainen äiti, nainen, ihminen, ansaitsisi tämän. Pientä hemmottelua. Tiedän, että Espanjassa sitten odottavat taas vaahtokylvyt, mutta kyllä tuollaisissa puitteissa on helpompi karata kotitöitä tai sitä sisäistä to do-listaa. Minullehan tämä rilluttelu oli ilmaista ja pääsin mukaan siitä ansiosta, että olen niin hirveän hauska tyyppi (ja mulla on kamera), mutta erityiskiitoksen haluan kuitenkin lähettää Långvikiin todella ystävällisestä, ammattimaisesta mutta samalla rennosta palvelusta. Myös itsekirnuttu voinne oli taivaallista.

Vaikka olen palannut keskeneräisten muuttolaatikoiden, kiukuttelevan kolmikon ja kiireen keskelle, saan vieläkin virtaa vuorokauden vapaudesta. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Vähän useamminkin vaikka.

PS. Hannelle kiitos nyt vielä kerran matkasta (se on se kiittelysyndrooma!) sekä osasta näitä kuvia!

#MINILOMA MANSESSA

img_9127

DCIM100MEDIA

Syksy on ollut vähän pitkä. Meidät on ilmeisesti hemmoteltu piloille kun heti ilman viiletessä ja iltojen pimetessä kaikki alkavat kiukutella – ja kelle sitä muulle kiukuttelisi kuin perheenjäsenille. Jokaisella pojalla tuntuu olevan meneillään vähän vaikea vaihe, yksi puree, yksi viisastelee ja yksi ulvoo. Tuntui, että tarvitaan pieni pako arjesta. Mieluiten oltaisiin tietty lähdetty Espanjaan, mutta kalenterissa ei ollut tilaa kuin vuorokauden irtiotolle, eikä rahatkaan riittäneet kovin kauas. Onneksi on Onnibus, jolla menopaluu tällä kokoonpanolla maksoi 21 euroa (pojat olisivat halunneet junalla koska leikkivaunu, äiti kielsi koska 59 euroa meno-paluu – pitäkää säästölippunne, me halutaan perhelippu takaisin!). Cumulus oli lähettänyt kesällä kutsun viettää yö hotellissa, joten nyt tartuimme siihen tyytyväisinä.

img_9008img_9055

Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei ollut suunniteltuna. Liikuimme oikeastaan koko ajan alle kahden kilometrin säteellä, Koskipuistossa sijaitsevan hotellin ja linja-autoaseman lähellä. Olimme kyllä suunnitelleet retken ihanaan Rullaan, mutta siellä olikin ovet kiinni – onneksi tarkastin tämän ennen kuin raahasin joukkueen Finlaysonille. Mähän olen täysverinen tamperelainen, joten Tampereen-visiitteihin kuuluu aina oleellisena osana perhetuttujen ja muiden tärkeiden ihmisten tapaaminen, ja nytkin sain nauttia itseäni vähän vanhempien ja paljon viisaampien naisten seurasta, ja avusta poikien kanssa.

img_9076img_9083

Lapsiperheen kannalta hotellin sijainti oli täydellinen, sillä suoraan ovesta ulos astuessa edessä oli kaikkien alle kouluikäisten eldorado, Pikku Kakkosen puisto. Lapset olivat innoissaan kuin eivät olisi ennen kiipeilytelineitä nähneetkään ja 21 Tampereen tunnista Pikku Kakkosen puistossa vietettiin neljä. Tampereella on tietysti paljon muutakin tehtävää ja nähtävää, mutta tämä riitti kyllä tälle reissulle loistavasti. Tampereen ravintolatarjonta näytti ihan älyttömän houkuttelevalta, mutta tällä jengillä en kehdannut mennä kuin Vohvelikahvilaan, joka on aina yhtä ihana. Keskimmäinen julisti ennen lähtöä lounaaksi nautitun hillovohvelin uudeksi lempiruoaksi, joka oli kuulemma parempaa kuin kakku. Siitä ei juuri kohteliaisuudet parane.

img_9093img_9074

Pojista parasta oli juosta pitkin käytäviä (onneksi oltiin hiljaisena arki-iltana) ja hotelli aamupala. Kasvissyöjän lapset söivät pekonia meetvurstilla ja fiilistelivät pullaa, nakkeja ja frozen yoghurtia…aamiaisella! Mä tarjosin liikemiehille aamiaisviihdykettä juoksemalla pöydän ja buffetin väliä, onneksi ehdin lopuksi hakea itselleni lautasen kevätkääryleitä ja hedelmäsalaattia. Mä olin tosi kiitollinen siitä, että huoneessa näkyi lastenohjelmat ympäri vuorokauden, paitsi sitten kun luotin liikaa piirrettyjen lumoavaan voimaan niin kuopus näppäränä poikana avasi lukitun oven, kipitti hissille ja ajoi yksikseen aulaan istuskelemaan samalla kun autoin keskimmäistä kenkien kanssa.

img_9119img_9113

Kotimatkalla bussi hajosi sopivasti keskelle Mannerheimintietä kilometri ennen Kamppia, mutta pojille täytyy antaa kiitosta suuresta seikkailuhengestä. Ihan samalla tavalla sitä kiukuteltiin ja komennettiin vaikka oltiinkin leppoisassa Hämeessä, mutta onneksi tyypit eivät jääneet märehtimään sitä vaan olivat fiiliksissä bussimatkoista (keskimmäinen on varsin kätevä mainos kun huutaa aina tavalliseen joukkoliikenteeseen joutuessaan että TAHDON ONNIBUSSIIN!), eksoottisesta hotelliyöstä, ihanilta täti-ihmisiltä saadusta huomiosta sekä suolatikuista. Ens kerralla vähän pidemmällä kaavalla, vanha kotikaupunki.

PORVOO, PARATIISI IDÄSSÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P5130470.jpg

P5130512.jpg

Pääsin henkisesti aika raskaan viikon jälkeen erittäin tervetulleelle minilomalle. Olimme suunnitelleet päiväretkeä Porvooseen jo varmaan vuoden ajan, yrittäen sovitella yhteen useamman samassa paikassa joskus työskennelleen ihmisen aikataulut ja yleensä silloin kun kalenterista sattui löytymään sopiva rako treffeille, sairastui joku lapsista, tai aikuisista. Mutta perjantaina olivat kaikki tähdet kohdallaan ja me itähelsinkiläiset hyppäsimme bussin kyytiin ja suuntasimme vieläkin idemmäksi – lapsillehan eksotiikkaa riitti pelkästään siinä, että bussissa oli vessa.

Perillä meitä odotti porvoolaistunut ystävä, joka oli perheineen muuttanut ydinkeskustan sykkeestä keskelle omakotitaloidylliä. Ja vaikka hän lopulta keskeytti maanisen kuvaussessioni todeten, että ”nämä eivät ole mitkään asuntomessut” niin huokaisen nyt vielä kerran: Miksi kaikki eivät asu Porvoossa? Okei, ystäväni oli ehtinyt ostaa luultavasti planeetan ihanimman puutalon pihasaunoineen, kasvitarhoineen, leikkimökkeineen ja tietenkin kodinhoitohuoneineen, mutta en silti ymmärrä mikseivät ihmiset tee kansanvaellusta Porvooseen. Siellä on suklaatehdas, kaunis vanha kaupunki, Helsinkiin tulee bussilla tunnissa ja halvemmat tontit! Ja okei, tiedän, monet viihtyvät kerrostalossa, etenkin tällaiset uusavuttomat ja mukavuudenhaluiset lähiömutsit, mutta Porvoo tuntuu silti varsin aliarvostetulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P5130561.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Okei, olen täysin remontointitaidoton ja meidän perheen vahinkoalttiudella tuollainen upea, vanha puutalo palaisi varmaan viikossa maan tasalle, mutta saahan sitä aina unelmoida. Lottovoitosta ja omakotitalosta Porvoossa! En ole myöskään mikään suuri sisustusintoilija, jonka kaikki meillä kyläilleet ovat varmasti huomanneet, mutta tämä majapaikka oli yhtä aikaa tyylikäs mutta kodikas, persoonallinen ja toimiva. Hullut olivat vielä tilanneet ssustussuunnittelijan, vaikka mun mielestä talo oli jo nyt täydellinen! Ystävät varmaan epäilivät hieman mun mielenterveyttä kun kuljin ympäriinsä kamera räpsien ja hihkuin kun löysin jonkun hienon tapetin, kätevän kuivaustelineen tai löysin pienen puuliiterin. Hullu mikä hullu, nyt on ainakin talokuume kasvoi vaarallisiin mittasuhteisiin!

Mahtavan miljöön lisäksi päivä oli muutenkin kuin lifestyle-bloggaajan märästä unesta. Emäntä korkkasi kuohuvat heti kun oltiin asetuttu aurinkoterassille nauttimaan toukokuun kuumuudesta, seura oli yhtä iloisen kuplivaa kuin juomakin. Urbaanit citylapset eivät olisi koskaan halunneet lähteä kesäparatiisista ja leikit uusien, entuudestaan tuntemattomien pienten kaverien kanssa sujui saumattomasti niin, että aikuiset saivat keskittyä grillaamaan ja nauramaan. Emäntä oli valmistanut sellaisen aterian että kuolaan vieläkin päälleni sitä ajatellessa, ja yksinkertaisesti päivä oli ihana. Hauska, rentouttava, täydellinen vastaisku vaikealle viikolle. Syötyämme jääkaapin tyhjäksi, levitettyämme lelut pitkin pihamaata ja käkätettyämme huonoja juttuja niin kovalla äänellä että naapurit paheksuivat pakkasimme lapset ja lähdimme takaisin kohti kaupunkia, joka oli päiväretken aikana menettänyt hiukan hohtoaan. Sovimme, että tästä tehdään perinne ja aionkin heti ensi viikolla mennä kuokkimaan tuohon kotiin, joka on yhtä upea kuin asukkaansa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA