SE KIVEMPI COSTA

conil-palmar.jpg
Palmarin rannalla

Mua on itse asiassa hieman hävettänyt se, miten vähän me ollaan harrastettu Espanjassa ns.kotimaanmatkailua. Meillä on parin tunnin ajomatkan päässä niin upeita kohteita, ettei meinaa uskoa, eikä siltikään olla vieläkään vierailtu Cádizissa, Vejer de la Fronterassa, oikeastaan koko Andalusian länsirannikko on näkemättä ja sisämaastakin moni kiehtova paikka. Ensimmäinen oikaisuliike tehtiin kuitenkin viime viikonloppuna, kun esikoinen oli isänsä kanssa Suomessa ja me muut vuokrattiin talo läheltä Conilia, joka on yksi maakunnan rantakaupungeista, Costa de la Luzin Atlantin rannalla nouseva valkoinen kylä.

Ajoimme perjantairuuhkassa kohti Cádizia ja matka itsessään kesti noin 1,5 tuntia. Päätieltä poikettuamme ajoimme vain keskellä käsittämättömän kaunista maalaismaisemaa, jossa olimme tuhansien kukkien ympäröimänä. Vehreä luonto teki vaikutuksen, eikä perille päästyä tarvinnut myöskään pettyä. Taloltamme ajoi nopeasti ties kuinka monelle rannalle, ja ne olivat kaikki aivan huikeita. Muistuttivat sopivasti niitä ihania Portugalin rantoja, joita lasten kanssa jatkuvasti ikävöimme. Oli ”caloja”, kallioiden sisään syntyneitä pieniä poukamia, ja kilometrien pituisia hiekkarantoja joilla turistit, kalastajat ja surffarit jakoivat tilansa sopuisasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Emme malttaneet pysähtyä vain yhdellä rannalla, vaan ajelimme läpi useamman. Faro de Roche-majakalta, joka on melko pian Conilin kaupungin jälkeen, alkoi kaunis kävelyreitti jylhien kallioiden päällä, jossa oli mahdollisuus poiketa juuri pienille kalliorannoille. Niistä kävimme yhdellä, jossa lapset onnellisena kiipeilivät itsensä naarmuille simpukoiden ja korallien peittämillä kivillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monta erilaista lapsiystävällistä rantaa, joita olisi voinut käydä rauhassa läpi ties kuinka kauan. Ja me suhasimme vain muutaman kymmenen kilometrin pätkää, kun oikeastaan koko rannikko on täynnä kiehtovia kohteita – paluumatkalla ajoimme tarkoituksella Barbaten ja Zahara de los Atunesin läpi, päätyen myös keskelle upeita luonnonpuistoja josta löytyisi retkikohteita koko vuodeksi. Henkilökohtaisesti sydämeni sykki näille maisemille paljon enemmän kuin itään päin Aurinkorannikolle mentäessä, vaikka ymmärrän toki Costa del Solinkin viehätyksen. Mutta jos haluaisin seikkailla Andalusiassa, en malttaisi jättää näitä rantakohteita väliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Emme tutustuneet Conil de la Fronteraan kaupunkiin kuin Mercadonassa vierailun ja läpiajon verran, mutta me tietysti olimme innoissamme surffiskenestä, ”eurooppalaisista” ravintoloista (=hippien kasvisruokaa ja muutakin kuin tapasta, kaikille rakkaudella espanjalaiselle ruokakulttuurille). Lapset olisivat halunneet kartingiin ja minä ratsastamaan rannalle, sillä alueella järjestetään surffauskurssien lisäksi myös runsaasti pidempiä ratsastusleirejä. Kaupungeista varmasti löytyisi erilaisia kulttuurikohteita ja viehättäviä kyliä oli pitkin Atlantin rantaa, tällä kertaa menimme tarpeeksi sekaisin noista rannoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rochen lomakylästä alkava ikuinen rantaviiva

SELLAINEN SEMANA SANTA

semana-santa-valdevaqueros.jpg

Niin kuin jo kerroin, olin vähän yllättynyt viikon pääsiäislomasta, vaikka eihän sen mikään yllätys olisi pitänyt olla. Tämä on ilmeisesti niin vakiintunut käytäntö, etten löytänyt sitä lähes orjallisesti seuraamastani año escolar-osasta Andalusian kunnanhallinnon kotisivuilta. Mutta pojille se tuli tarpeeseen – itsehän kaipasin lomaa lasten loman jälkeen, vaikka ihanaa olikin.

Nimittäin juuri sopivasti Semana Santaksi meille saapui kesä. Tai ehkä se on hieman liioittelua. Mutta kovasti odotettu kevät tuli. Kuukausien (noh, melkein kahden kuukauden) tauoton vesisade loppui ja lämpötilat nousivat yli 20 asteen. Ensi viikoksi on luvattu taas jatkoa surkeille säille mutta jo tämä hetki täyttä auringonpaistetta (eli myös aurinkorasvan puutteessa palanut otsa allekirjoittaneella) teki niin hyvää, helli sielua, lämmitti mieltä, mitä näitä kliseitä nyt onkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti kun huomasimme, että lasten vapaapäiville osui näin komeat ilmat, syöksyimme ulos. Tai syöksyminenkin on liioittelua, koska kolmen lapsen kanssa se uloslähtö on nopeimmillaankin puolen päivän projekti. Ensimmäiseksi menimme omalle kotirannalle, joka oli juuri sopivasti saanut uudet hiekat; haluaisin sanoa, että se on siivottu mutta oikeasti kaiken rannalle huuhtoutuneen ja jätetyn moskan päälle on vain tuotu rekkalasteittain uutta hiekkaa. En siis antanut poikien kaivaa ”Kiinaan asti”. Muita ulkoilijoita ei rannalla ollutkaan vaan saimme yksin pitää urheilukilpailun, katsoa lentokoneiden laskuja ja nousuja, kerätä simpukoita ja rakentaa linnan, joka lopulta katosi laineiden mukaan. Tämän jälkeen tietenkin mentiin jäätelölle, sillä kesän varmin merkki, lempijäätelöbaarimme, avattiin maaliskuun alussa ja me olemme saaneet jo leimakortin melkein täyteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helleaallon jatkuessa pakkasimme tavarat ja suuntasimme lempipaikkaamme Espanjassa. Valdevaqueros on kilometrejä pitkä rantakaistale Tarifan vieressä, täynnä turisteja, leijasurffaajia, ratsastajia, mutta tietenkin myös tilaa nauttia Välimerestä ja melkein kosketusetäisyydellä olevasta Atlantista, upeista näkymistä suoraan Marokkoon ja ylipäänsä yhdessäolosta pelkän oman perheen, hiekan ja kivien kesken. Suosittelen ehdottomasti tätä paikkaa, jos saapuu Aurinkorannikolle ja kaipaa vaihtelua ruuhkaisiin rantoihin, sillä täällä riittää tilaa, urheilullisia aaltoja ja surffifiilistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäissunnuntaina teimme kuten monet muutkin espanjalaisperheet ja menimme Pinar del Rey- mäntymetsään, jonne paikalliset saapuivat autolasteittain pitämään piknikkejä, grillaamaan, pelaamaan jalkapalloa, polttamaan pilveä, huudattamaan reggaetonia ja nauttimaan leirielämästä. Suomalaisen eränkävijän silmään tapa ajaa autolla aivan leiripaikan kylkeen, perustaa oikea mustalaisleiri huonekaluineen ja sitten vain istua keskellä metsää juoden kaljaa tuntuu hassulta, vaikka ehkä se oikeasti eroa niin kauheasti suomalaisesta mökkielämästä.

Ystäväperheemme oli järjestänyt lapsille munajahdin, mikä toimi täydellisesti pojille, jotka juoksivat pitkin metsää ja voittivat ystäväperheen lapset mennen tullen paitsi ylivoimansa myös sokerinnälkäisen kilpailuviettinsä ansiosta. Vähän nolotti poikien rohmuaminen. Lapset nauttivat siitä, että saivat syödä takakontissa eväät, heittää käpyjä nuotioon ja pissata metsässä. Pienet ilot!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KIITOLLISUUSHARJOITUKSEN ALKEET

Viikko sitten oli sellainen aamu, jolloin kaikki kiitollisuusharjoitukset piti aloittaa siitä, että on ylipäänsä elossa.

Tämä nyt kuulostaa hieman dramaattisemmalta kuin mistä oikeasti on kyse, mutta silloin – sen täydellisen rantapäivän jälkeen – tuntui, että karma kostaa nyt eilisen ”voiko enää olla parempi päivä”-päivittelyt oikein kunnolla. Alkoi hävettää kaikki se fiilistely sosiaalisessa mediassa, kun oikeasti rantakin näytti tältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, torstaiaamuna joskus kahdeksan jälkeen ovikello soi. Espanjassa tämä on melkoinen spektaakkeli, koska paikalliset tuntuvat heräävän poikkeuksetta vasta yhdeksän jälkeen. Oven takana oli alakerran naapuri, joka hieman kuivakkaalla äänensävyllä kysyi, onko meillä ongelmia keittiömme kanssa. Että kun heidän katostaan vuotaa vettä.

Ja keittiön lattia tosiaan lainehti vettä. Pahoittelin naapurille ja lupasin hoitaa asian. Tässä vaiheessa täytyy kyllä todeta, että espanjalainen naapuri suhtautui asiaan hyvin epäsuomalaisesti: Sanoi että OK ja lähti pois. Meni ilmeisesti töihinkin, koska ei ollut enää parin tunnin päästä kotona. Jotenkin kuvittelen, että Suomessa samassa tilanteessa olisi soitettu ainakin palokunta, isännöitsijä, kaikki mahdolliset vakuutustarkastajat ja luultavasti keskusteluun olisi sisältynyt kirosanoja. Ei täällä, ihan oltiin että no problemo.

Siinä vaiheessa tilanne vaikutti varsin masentavalta, kun seinästä pulppusi vettä kahdesta reiästä. Pian paikalle saapui kuitenkin putkimies sekä vuokraisäntä. Minä piilottelin hoitokoiraa makuuhuoneessa, koska vuokraisännän eläinrakkaudesta ei ollut tietoa, ja se mokoma alkoi oksennella. Siihen meni muutama tunti, mutta vuoto saatiin tukittua. Naapurin kiinakaupasta löytyi rullatolkulla talouspaperia – siis sellaisia isoja teollisuusrullia, mikä fantastinen keksintö! – ja kuivausoperaation jälkeen keittiö näytti aika lailla entiseltään, lattia taisi olla vähän puhtaampi.

Tulvan syy oli joku ilmeisesti säästösyistä väärin asennettu korkki, tai korkkimateriaali. Asia hoidettiin hyvin pikaisesti, täällä ei mitään rakenteita lähdetty purkamaan tai tilaamaan kuivaajia kotiin, talouspaperi riitti hyvin. Isommat vauriot taisivat tulla alakertaan, mutta niistäkään me emme tiedä: Annoimme vuokraisännän puhelinnumeron ja he olivat ihan tyytyväisiä.

P1051108.jpg

Espanjalaisten asenteessa olisi vähän opittavaa itsellenikin. Kävimme parin tunnin putkirikkoepisodin aikana kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi: Joudutaanko palaamaan Suomeen, joudutaanko maksamaan kaikki kulut, suunnilleen mietimme sitä hukummeko kotiin. Vähän sama kuin joulukuisen kaatumisen yhteydessä, kun taksissa matkalla hammaslääkäriin nyyhkin jo valmiiksi sitä, että matka peruuntuu murtuneiden hampaiden takia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsimme kuitenkin vielä rannallekin. Edellisen päivän ensivisiitin taika oli vähän haihtunut, tosin tällä kertaa olimme varustautuneet vaihtovaatteilla, shortseilla ja pusseilla, joihin kerätä rannalle huuhtoutuneita aarteita. Kuitenkin aikuisten stressi, espanjalaisen elämäntyylin sotkema vuorokausirytmi ja kuun asento tekivät sen, että meren äärellä vietettyjä tunteja lukuunottamatta lapset olivat varsin levottomia.

Illalla lähdimme vielä kaupungin kaduille, kuten kaikki muutkin paikalliset, katsomaan loppiaisaaton kulkuetta, cabalgataa. Viime vuodesta viisastuneina olimme varautuneet karkkien keräilyyn pussein ja eturivin paikoin, mutta kun paraati saavutti meidät noin 40 minuuttia jäljessä aikataulusta – olisihan se tietenkin pitänyt arvata – niin lapset olivat jo aika valmiita nukkumaan. Ja niin oltiin me aikuisetkin.

Illalla olin kiitollinen jo muustakin kuin siitä, että ollaan terveitä ja hengissä. Vaikka totta kai yhä kiitollinen niistäkin. Kävelyä oli kertynyt yhden päivän aikana yli 14 kilometriä – hoitokoiraa on ikävä ainakin siksi, että päivittäinen 10 000 askelta täyttyi helposti, tuplastikin. Se oli lopulta ihan hyvä päivä, mutta hitto miten onnellinen sitä joskus myös on siitä, että päivä päättyy.

NO ONKOS TULLUT KESÄ…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

P1040975.jpg

Tasan vuosi sitten oltiin retkellä Rondassa, ja vuorilla tie oli jäässä ja satoi jotain lumen tapaista ja olin aika varma, että emme selviä kapeilla vuoristoteiltä hengissä siinä myrskyssä. No, tänä vuonna tammikuun 4. oli vähemmän jännittävä ja paljon aurinkoisempi. Vaikka sääennusteet ovat luvanneet melkein joka päivälle sadetta, emme ole vielä kertaakaan kastuneet tällä reissulla. Ja tänään sitten saimme aurinkoa enemmän kuin uskalsimme toivoa tammikuussa, ja menimme sille samalle rannalle, jossa vietimme oikeastaan koko viime kesän.

Nyt sieltä tietty puuttuivat rantaravintolat, Enrique Iglesiasin tuotantoon perustuva soittolista, espanjalaiset aurinkovarjoineen, jäätelöauto ja vähän lämpimämmät vedet. Sen lisäksi ranta oli täynnä niiden tulvien ja sateiden takia ajopuuta, muovipusseja ja muuta roskaa, paitsi ihan rantaviivalla oli yhtä idyllistä kuin kesälläkin. Lapsia ei pieni tuuli tai viileä vesi häirinneet, ensin heitettiin pois kengät ja käärittiin lahkeet ja pian he olivat enemmän tai vähemmän vahingossa kaatuilleet itsensä läpikastuneiksi ja keskimmäinen juoksi pitkin rantaa Baywatchin punaisissa kalsareissaan. Ne muutamat paikalliset, jotka olivat tulleet rannalle, pyörittelivät meille silmiään. Hulluja nuo suomalaiset!

Jos huomenna tämä valo ja lämpö hellii meitä vielä, menemme uudestaan tankkaamaan d-vitamiinia tuolle isolle hiekkalaatikolle. Vielä jos meidän suosikkijäätelöbaarimme olisi auki, tämä olisi täydellistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA