PARHAAT LOMAMATKAT TOP 5

Vuonna 2017 olen matkustanut Espanjassa, Suomessa, kahdesti Marokossa ja kerran Ruotsissa. Jo pelkkä Andalusian maakunta tuntuu tarjoavan loputtomasti kohteita, joihin pitäisi tutustua ja ehkä ensi vuonna laajennetaan reviiriä: Nyt on alla useampi vierailu Rondaan, Sevillaan ja Tarifaan, mutta näkemättä ovat ainakin Granada, Cadíz, Vejer… Ensi vuodelle on jo buukattu muutama matka: tammikuussa piipahdan Barcelonassa ja helmikuussa käydään pikavisiitillä Lontoossa esikoisen kanssa, kun hänen paras ystävänsä perheineen, entiset naapurimme, ovat siellä mummoloimassa. Samainen perhe suuntaa meille päin kesäkuussa, ja jotain hauskaa keksitään varmasti sille vierailulle. Sen lisäksi eräät lempi-ihmiseni varailevat jo lentoja keväälle, ja luvassa on toivottavasti kulttuuria, viiniä, hamam-kylpylöitä ja hyvää seuraa Granadassa.

Innostuin myös muistelemaan menneitä matkoja, ihan vuodelta 1996 alkaen. Tahdoin tehdä listan lempireissuista. Kolme merkittävintä ”matkaa”, vaihto-oppilasvuosi Dominikaanisessa tasavallassa, interrail 17-vuotiaana ja lukion jälkeinen seikkailu Väli-Amerikassa, jäivät listalta pois ihan siitä syystä että ne olivat kasvuprosesseja ja siirtymäriittejä enemmän kuin lomamatkoja. Tietenkin lista olisi oikeasti paljon pidempi kuin viiden matkan mittainen, mutta säästän teidät nyt nostalgialta. Tässä kuitenkin parhaiden lomamatkojen TOP 5; ensi vuonna ehkä sinne nousee yllättäjiä? Lista on kronologisessa järjestyksessä, koska oikeasti näitä kokemuksia on mahdotonta laittaa järjestykseen.

1. YHDYSVALTOJEN ITÄRANNIKKO 90-LUVULLA

Olen onnellinen siitä, että ollessani lapsi vanhemmillani oli mahdollisuus viedä minua paljon ympäri maailmaa. Olin tietenkin ainoa lapsi ja yleensä ottaen olen ymmärtänyt olleeni myös hyvä matkakumppani jo nuorena: Eurooppaa kiersimme autolla kun olin alle kouluikäinen ja ilmeisesti pysyin hyvin tyytyväisenä juustohampurilaisilla, patongilla ja cokiksella. Pääsin Yhdysvaltoihin ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, ja aloitimme lempikaupungistani New Yorkista. Isälläni oli jokin musiikkialan tapahtuma ja me äitini kanssa nautimme kaupungista. Työvelvollisuuksien jälkeen lensimme Floridaan, pääsin Disney Worldiin joka oli vielä siinäkin iässä taianomainen ja mahtava kokemus. Ajoimme Key Westiin ja löhöilimme Islamoradassa (olen varma, että The Moorings Village on yhä yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten!). Matka oli aurinkoinen, onnellinen ja täynnä hienoja muistoja delfiinien ruokkimisesta auringonlaskuihin pilvenpiirtäjällä. Söin matkalla 17 juustohampurilaista – seuraavana vuonna aloin kasvissyöjäksi. Koska tuolta matkalta on vain paperikuvia (sekä 1,5 tuntia videota Empire State Buildingin huipulta missä äitini selostaa hyvin tarkkaan auringonlaskun eri vaiheet), lainaan muutaman kuvan Pixabaysta.

2. UUDESTAAN AMERIKKA JA RIPAUS KANADAA

2007 keväällä, maksettuamme vihdoin Väli-Amerikan luottokorttivelat pois oli aika lähteä uudestaan samalla kokoonpanolla matkalle. Mukaan lähti ex tempore-hengessä myös yksi työkaverini, ja trion kolmannenkin jäsenen liittyminen matkaan varmistui vasta kun hän voitti raaputusarvasta rahat lentolippuun. Kaikki eivät tunteneet toisiaan ennestään, mutta silti oli hauskaa. Suuntasimme viikoksi New Yorkiin ja päätimme yhdistää matkaan myös vierailun Kanadaan, jossa yhteinen kaverimme oli vaihdossa Torontossa. Vaikka olin vasta hetki sitten täyttänyt 21, en jaksanut bailata yhtään vaan söimme – ja paljon söimmekin. Matkustimme yöbussilla Kanadaan (ja takaisin) ja se oli melkoinen elämys. Kevättalvella Niagaran putous oli melkoinen pettymys ja sitä ympäröivä kaupunki Twin Peaks-henkinen kummituskylä. Toronto oli positiivinen yllätys ja kaksi suurkaupunkia sopi yhteen reissuun oikein hyvin. Parhaiten on jäänyt mieleen pitkät illalliset, etenkin eräs herkullinen italialainen joka tuntui olevan tavan turisteilta piilotettu (me löysimme sen Not For Tourists Guide to New York City– kirjasta). Pitkät keskustelut, kävelyt, kanadalainen Alko josta pystyi tilaamaan viiniä kotiinkuljetuksella ja torontolaisen yliopiston kampuksella yllättävän hyödyllisiksi osoittautuneet espanjantaidot, kun piti puhua ulkopuoliset sisään college-bileisiin. (Ja jälleen kerran reissussa ilman digikameraa, kuvat siis Pixabayn.)

3. ETELÄ-AFRIKKA ISÄN KANSSA

Kapkaupunkin, Hyväntoivonniemen ja ylipäänsä uuden mantereen kokeminen oli mun isälleni iso haave, ja kun sitten se toteutui kevättalvella 2009 en olisi arvannut, että vuoden päästä isääni ei enää ole. Myytyäni elämäni ensimmäisen ja todennäköisesti myös viimeisen omistusasunnon sain sen verran voittoa, että pystyin viemään molemmat vanhempani matkoille ja isäni halusin viedä Etelä-Afrikkaan. Reilu viikon matka olikin täydellinen reissu: kiersimme Kapkaupunkia, kävimme Hyväntoivonniemellä ja katsomassa merellä hylkeitä sekä pingviinejä, vietimme päivän kiertäen Stellenboschin viinitiloja ja söimme hyvin. Vaikka meitä oli etukäteen peloteltu turvattomuudella, meillä ei ollut mitään ongelmia koko matkalla, vaikka luonnollisesti alueen järkyttävät erot toimeentulossa ja ihmisten välillä olivatkin shokki. Tämä matka oli kuitenkin juuri se, mitä haluan muistella kun ajattelen isääni enkä siitä puolen vuoden päästä alkanutta surullisesti päättynyttä sairastelua.

4. PERHEMATKA PORTUGALIIN

Kaikista upeista matkoista tämä vajaa kolmen viikon kierros Portugalissa on ehkä elämäni onnellisin loma. Olimme liikkeellä koko perheen voimin; minä, pojat ja mummi sekä myös Käytännön Mies liittyi viikoksi mukaan (ja kävi siinä välissä autolla työhaastattelussa Gibraltarilla, jonka seurauksena olemme täällä nyt!). Etelä-Portugali ja sen ihanat rannat, ihanat AirBnB-majoitukset ja perheen kanssa vietetty rauhallinen aika loppusyksyn auringossa hellivät mieltä. Matkaan saatiin mahtumaan vuorokauden miniloma luksushotellissa, pari päivää Lissabonissa ja tietenkin hyvää (ja myös huonoa) ruokaa. Jonkinlainen onnellisuusmaksimi taisi tulla koettua tällä matkalla.

5. PIKAVISIITTI BRIGHTONISSA

Joskus matkat tulevat juuri tarpeeseen. Sellainen matka oli viime syksyn neljän yön pakomatka ystävien nurkkiin Brightoniin. Uusi, juuri sopivan kokoinen matkakohde, ihanat paikallisoppaat ja toisaalta mahdollisuus myös viettää yksin kolme tuntia kirjakauppaa kierrellen. Paljon, paljon hyvää ruokaa, muutama lasi viiniä, vähän töitä ja yhtenäisiä yöunia aina aamuyhdeksään. Tällaisia reissuja toivon paljon lisää tulevaisuudessa!

Olen aina pitänyt itseäni ”yksinmatkustajana”, sillä viihdyn kovin hyvin omassa ylhäisessä seurassani ja nautin omaan tahtiin kulkemisesta. Kuitenkin näitä suosikkimuistoja katsoessa tulee mieleen, että parasta matkoilla on ollut oikea seura, hyvän ruoan syöminen hyvässä seurassa sekä sopiva määrä pieniä sattumuksia, joille voi jälkikäteen nauraa. Ehkä siis jatkossa suunnittelen enemmän seikkailuja ystävien ja perheen kanssa sen sijaan että lähtisin erakkona Yksinäisille Vuorille. Olkoot vuosi 2018 täynnä mahtavia matkamuistoja!

ETELÄISEN PORTUGALIN PARHAAT RANNAT

Vaikka kesän matkasuunnitelmat on jo lyöty lukkoon, haaveilen silti paluusta Portugaliin, elämään uudelleen yhden elämäni parhaista lomista. Matkakuvien selailu ei varsinaisesti auta tähän ikävään, mutta ajattelin vinkata omat suosikkini Etelä-Portugalin alueelta. Jos reissaisin alueella ilman lapsia, pysyisin varmasti Sagresissa ja siitä ylöspäin vievällä jylhällä rannikolla, mutta perheen pienempien kanssa Algarven hiekkarannat ovat astetta turvallisempia ja helpompia. Tässä siis meidän perheen biitsien Top 3:

1. PRAIA MARINHA

Jos olette matkaoppaissa ja -esitteissä nähneet korkeiden kallioiden peittämän laguunin, jossa on valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, se on suurella todennäköisyydellä Praia Marinha. Albufeiran lähellä sijaitseva ranta on epätodellisen kaunis, ja kallioiden suojissa tuli loppusyksystäkin kuuma. Vesi on kirkasta, ja vaikkei pienimpiä lapsia voi päästää yksin aaltoihin on ranta muuten toimiva kaiken ikäisille: Kivillä voi kiipeillä, luolissa seikkailla ja hiekka on loistava rakennusaine linnoille. Kun olet laskeutunut rannalle pitkiä portaita (älä siis ota mukaan rattaita…) ja toipunut siitä shokista, minkä Praia Marinhan ensi kertaa näkeminen saattaa aiheuttaa, löydät myös ravintolan, josta saa jäätelöä ja jonka pihalla on kissanpentuja. Rannalta pääsee myös lisämaksusta kalastajaveneen kyydillä lähellä sijaitseville salaisille rannoille, joille pääsee vain vesireittejä.

IMG_1148IMG_1156IMG_1179IMG_1185IMG_1195IMG_1210IMG_1238

 

2. PRAIA DO AMADO

Amadon ranta Atlantin rannikolla on surffarien paratiisi, mutta kyllä siellä myös lapsiperheen kelpaa. Aallot ovat hurjat, joten varsinaisia vesileikkejä ei voi harrastaa, mutta surffauskursseja löytyy jo 6-vuotiaasta ylöspäin! Kallioilta voi ihailla kuinka surffarit melovat ulapalle ja vesihöyry nousee korkealle. Rannan yläpuolella on ihana kioski, josta myydään jäätelöä, olutta ja hodareita. Ranta sijaitsee lähellä Carrapateiran kylää ja kaikki opasteet ovat piilotettu, sillä suuria turistimassoja ei sinne kaivata. Mutta kun löydät Amadon, et halua lähteä sieltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_7315IMG_7344

 

3. MEIA PRAIA

Meia Praian ranta sijaitsee Lagosin kaupungin vieressä. Sillä on oma juna-asemansa ja aivan rantahietikon takana kulkee junarata – junia kulkee niin harvoin, että mikään turvallisuusriski se ei ole, mutta lapsille jännittävä lisäelementti. Meia Praia on alueen suurin ranta, ja siellä on varmasti tilaa sesonkiaikoinakin. Täällä on lasten hyvä hyppiä mereen, hiekka on pehmeää ja aallot lempeitä. Ravintoloissa riittää valikoimaa ja aikuisetkin voivat vähän rentoutua, koska kaikista kolmesta rannasta tämä on lapsiystävällisin.

IMG_1313IMG_1328

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SILVES

IMG_1417

IMG_1421

IMG_1424

Oih, paluu Portugaliin, ainakin lomakuvien kautta. Tässä on Silves, noin 10 000 asukkaan pittoreski pikkukaupunki puolen tunnin ajomatkan päässä Algarven hiekkarannoilta. Silvesillä on komeita maisemia ja mielenkiintoista historiaa jakaa vaikka koko Etelä-Portugalille ja mekin käytiin siellä muutaman kerran lähellä sijaitsevasta majoituksestamme käsin. Jo kauempaa saavuttaessa kukkulan päälle rakennetun kylän oranssit katot, kaunis valkoinen kirkko ja kaiken huipulla kohoava linnoitus houkuttelevat poikkeamaan, ja tämä onkin erinomainen kohde päiväretkelle jos satutte olemaan Portugalin etelärannikolla hermolomalla. Tosin jos saavutte paikalle autolla, varautukaa väliaikaiseen verenpaineen nousuun: Liikenne on sekavaa ja tukalaa ahtailla kaduilla ja vain todellinen taskuparkkeerauksen kuningas löytää paikan autolleen.

IMG_1639
IMG_1623

IMG_1622

IMG_1618

Vaikka Silvesin suurin anti on upeat näkyvät ympäröivään laaksoon, viiniviljelmille ja appelsiinipuiden peittämille rinteille, vierellä virtaavalle joelle ja aina merelle saakka, sekä eksoottinen, maurilaisten valloittajien ajoille ulottuva arkkitehtuuri. Me pyörittiin jonkin verran itse kaupungin keskustassa sekä tehtiin visiitti Silvesin linnaan, joka muistaakseni maksoi noin 3 euroa per naama. Muurilla kävely (ja taiteilu) oli lapsista tosi hauskaa ja äidistä aivan hysteerisen kuumottavaa, vaikkei pudotus linnan sisäpihalle ollut mitenkään, noh, tappava. Aurinkoisena päivänä oli täydellistä nauttia kohtuuhintainen lounas (joka tietysti vastasi alueen ruokakulttuuria eli voileipiä ja lettuja) ja tuoretta appelsiinimehua linnoituksen keskeltä löytyvästä modernista kahvilasta. Linnan kellarissa oli myös jonkinlainen näyttely, jossa esiteltiin paikallista eläimistöä, esim. ilveksiä. Suhteellisen lapsiystävällinen paikka kunhan köyttää lapset itseensä kiinni kun menee ihailemaan maisemia, ja keskustassa liikkuessa pitää huolen että koko porukka kulkee seiniin liimautuneena ettei ohiajava auto törmää. Tässä siis meikäläisen vinkki sellaiselle päivälle kun kaipaatte vaihtelua Algarven aalloille.

IMG_1636

IMG_1656

IMG_1657

IMG_1629

IHAN PARAS AIRBNB

En ole mikään high maintenance-muija, ainakaan matkoillani. Olen silloin tällöin saanut tilaisuuden nukkua viiden tähden hotellissa tai jossain ylellisessä all inclusivessa, mutta yleensä reissut on tehty sellaisella budjetilla, että öitä on vietetty lentokenttien lattialla, yöbusseissa ja -junissa, halvoissa hostelleissa, puolituttujen sohvilla ja ties missä koirankopeissa. Se on ihan okei, koska en lähde matkoille nukkumaan – paitsi tietysti nykyään se kuulostaa jo ihan hyvältä vaihtoehdolta. Nyt kuitenkin meidän kokoonpano alkaa tuottaa haastetta majoituksen löytämisessä: Kolmella lapsella ylittää standardiperheen koon, ja usein mukana kulkee vielä mummikin.

Portugalissa nukuttiin muutama yö Lissabonin Radisson SAS:ssa, joka joustavasti majoitti viisi henkeä isoon huoneeseen, tarjosi herkulliset aamupalat ja hienot näkymät lentokentälle. Pääasiassa kuitenkin buukattiin majapaikat AirBnB:n kautta, vähän uhkarohkeasti kun kyseessä oli pitkä reissu lasten kanssa eikä oltu aiemmin kokeiltu kyseistä palvelua. Ja se oli ihan parasta! Kaikki kodit vastasivat enemmän tai vähemmän sitä mitä esittelyssä oli luvattu, homma toimi joustavasti joka suuntaan, pääsimme vähän lähemmäksi paikallisten arkea ja ennen kaikkea majoituimme isolla porukalla todella kohtuullisin kustannuksin. Tämä muuten ei ole maksettu mainos, ihan ilmaiseksi hehkutan ensirakkauden huumassa.

Lasten kanssa tämä oli erityisen kätevää: Kahdessa talossa kolmesta oli pyynnöstämme vauvalle matkasänky valmiina, ja oma keittiö sekä kodinomainen ilmapiiri varmasti auttoivat siinä, että kolmikko matkusti tyytyväisenä paikasta toiseen. Nyt tavallinen hotelliyö tuntuu tosi tylsältä, vaikka se toki tarjoaa erilaista luksusta ja irtioton arjesta. Haaveilemme paluusta Portugaliin, ja selailemme viime kertaisia ”kotejamme” haikeana. Valitsimme kodit fiilispohjalta: Joitain vaatimuksia toki oli koon ja varustelun suhteen, mutta tuijotimme ennen kaikkea kodin tunnelmaa. Aika moni edullinen vaihtoehto jäi varaamatta koska siellä oli sitä tyypillistä eteläeurooppalaista sisustusta, muovikalusteita ja krääsää. Kaikki yösijamme olivatkin persoonallisia ja sellaisia, joihin olisi voinut jäädä asumaan pysyvästi.

Airbnb aukeaa välillä silloinkin, kun ei ole vielä edes lentolippuja varattu. Muiden koteihin kurkkiminen ja houkuttelevimpien majapaikkojen valitseminen on omanlaistaan eskapismia. Jotkut asunnot ovat niin kamalia että naurattaa, mutta yleensä sitä vain huokailee kuinka kauniita koteja upeissa paikoissa ihmisillä onkaan – ja miten monta matkakohdetta meilläkin on vielä kokematta. Mulle tämä on tässä tilanteessa oikein sopiva tapa löytää kiintopiste matkoilla, ja toistaiseksi meillä on ollut hyvä tuuri: Kämpät ovat olleet, pienistä puutteistaan huolimatta, juuri sopivia meidän mustalaisleirillemme ja myös meidän matkabudjetillemme. Lopuksi hieman kuvia Silvesin vuokratalolta (lokakuussa oli 114 euroa per yö), joka löytyy Airbnb:stä täältä. Voitte sitten vertailla vastaavatko mainoskuvat ja totuus toisiaan.

IMG_1029

IMG_1115

IMG_1387

IMG_1403

IMG_0995