KIRPPUTORI CÁDIZISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En pidä kirpputoreista. Ahneena muijana käyn kyllä niillä myymässä (joskin viimeisen myyntikerta pari kesää sitten tuotti tappiota, joten kovin innoissani en siitäkään lajista enää ole) mutta olen todella huono ostamaan kirppikseltä. Tai käytettynä. Nyt olen yrittänyt tsempata, sekä niukan budjetin että ympäristöahdistuksen vuoksi, ja muuton yhteydessä haalinut kotiin muiden hylkäämiä huonekaluja ja lapsille muiden vanhoja luistimia. Oikeasti siis kirpputoreja pitäisi ylistää, vaikka sielläkin myydään paljon kaikkea turhaa ja tarpeetonta. Mutta ottaen huomioon että omistan varmaan noin 40 mekkoa, joita ei voi Suomen sääolosuhteissa edes käyttää, mitäpä minä olen sanomaan muiden hankintoja tarpeettomiksi tai turhiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin pari viikkoa sitten (joka tällä hetkellä tuntuu ikuisuudelta) Cádizissa. Eksyin siellä ensin kauppahallille, ja siitä sattuman kautta kauppahallin kupeeseen sunnuntai aamupäivän kirpputorille. Ja tämä oli kyllä aika kiehtova kokemus. Eteläisen Espanjan köyhyys konkretisoitui siellä hyvin: totta kai kirpputoreja on kaikkialla maailmassa, ja monelle hipsterille ne ovatkin tiedostavan kuluttamisen alttari, mutta tämä kokemus oli silti sellainen, josta päällimmäiseksi jäi hämmennys. Olen aiemminkin puhunut siitä, että meidän ”kotikulmillamme” Andalusian eteläkärjessä aika on tietyllä tapaa hieman pysähtynyt – vaatteiden suhteen ei olla kovin trendikkäitä vaan varsempi vanhempi väki luottaa leikkauksiin jotka ovat Francon ajoilta, toisaalta voidaan toki puhua ajattomuudesta. Sama päti tämän kirpputorin valikoimaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa tavarasta oli tietenkin tyylikästä vintagea, etenkin marokkolaiset astiastot ja vanhat korut. Itseäni kiehtoivat espanjalaiset 60-luvun eroottiset lehdet, joiden kuvat olivat nopealla vilkaisulla kuin taidekuvia – puhtaasti siis esteettinen juttu, vaikka lehtien kunnosta päätellen niitä oli luettu muidenkin kuin taide-elämysten takia. Mutta sitten pöytätolkulla sellaista tavaraa, jota ei Suomessa koskaan  myytäisi missään kirpputorilla. Sellaista, joka ehkä pääsisi Paskoihin Kirppislöytöihin, mutta koomisuuden sijaan se tuntui hieman surulliselta. Käyttötavaroita, jotka olivat luultavasti vanhempia kuin minä. Lankapuhelimia, muutaman sukupolven läpikäyneitä leluja 90-luvulta, kenkiä, joissa pohja oli puhki. Ei ehkä edes niiden myyminen, mutta ostiko joku niitä? Kävikö kauppa oikeasti vai oliko se vain sunnuntainen tapa sosialisoida, kokoontua kiertelemään pöytiä kertakäyttömukista joudun kaljan kanssa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiehtova tämä kirpputori jokatapauksessa oli. Olen ennenkin eksynyt tällaiselle sunnuntaiselle kirpputorille Espanjassa, ja se on aina jotenkin erilainen kokemus vaikka suomalaisiin kirpputoreihin verrattuna. Andalusia on tilastollisestikin Espanjan köyhintä aluetta, eikä kierrätys ole mikään synonyymi alhaiselle elintasolle, mutta väistämättä mietin että onko jollekin lapselle se tukkansa taaperoparturille menettänyt, punaisella tussilla piirrelty nukke jonain päivänä uusi? En siis ostanut mitään, edes niitä eroottisia lehtiä, mutta mietin kyllä että moni varsinkin 1960-70-lukujen tavaroista diggaileva olisi saattanut mennä aika sekaisin. Myös ne, jotka mahdollisesti ovat etsineet faksilaitteita viime aikoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

ASUMINEN ESPANJASSA, OSA 4

Yksi yleisimmistä kysymyksistä, mitä kuulen, on mitä eläminen Espanjassa maksaa. No, kysymyshän on vähän ympäripyöreä, koska samalla tavalla kuin Suomessa niin elämiseen – siis juokseviin menoihin niin kuin ruokakauppaan ja pakollisiin kuluihin kuten sähkö- ja vesimaksuihin – saa menemään varsin erilaisia summia kulutustottumuksista riippuen. Nämä kulut oikeastaan kertovat siis vain meidän perheemme kulutuksesta. Ja mehän olemme aika suuripiirteisiä rahankäyttäjiä. Loppukuusta joudun usein käymään kaupassa laskimen kanssa, kun taas niinä päivinä kun tilille tupsahtaa rahaa olen kuin Euroopan omistaja. Tai ainakin paikallisen Mercadonan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lokakuu näyttää kovin kalliilta, jos katson sitä ihan puhtaasti pankkitilin kautta. Menoja oli, vuokran jälkeen, varmaan 1500 euron edestä. Ei ehkä edes riitä; en lopulta pitänyt kaikista käteisostoista kirjaa joten ohi menivät churrot, patongit (joita haemme noin neljästi viikossa, kaksi kappaletta eurolla), vedet (viiden litran pullo euron) ja mahdolliset bussimatkat, karkit ja satunnaiset lahjontaherkut kaupungilla, ja lasten keskiaikamarkkinoille saamat muutaman euron shoppailurahat. Siihen ei ole myöskään laskettu noin 20 euroa, jotka olen maksanut koululle tarvikemaksuja (taas…) sekä osallistunut joululottoon. Puhtaasti ruokakauppaan meni 931,57 euroa, joskin siinä on mukana muutama isompi kauppareissu jollon ostettiin astioita, lisää koulutarvikkeita ja aika paljon hygieniatuotteita, joita ei joka kuukausi hankita. Sen lisäksi varmaan parilla kympillä Halloweenkrääsää, kuten keskimmäisen vampyyriasu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokakaupassa selviäisi Espanjassa myös paljon edullisemmin. Meillä lapset syövät aivan hulluna hedelmiä ja kasviksia, mikä on tietenkin hyvä, mutta pelkällä leivällä pääsisi toki halvemmalla. Sen lisäksi eväät vievät osansa viikkobudjetista; kaikki ruokailut tulevat kotoa (listalla on noin 1/3 Käytännön Miehen lounaista, sillä hän toisinaan tekee eväät, joskus hakee ravintolasta). Hintataso on alhaisempi, mutta kyllä nuo kolme kasvavaa poikaa pitävät huolen siitä että kaupassa on käytävä vähintään joka toinen päivä. Käymme myös jonkin verran, ainakin kerran viikossa, syömässä ulkona. Käymme yleensä kantakahvilassa, jossa syömme tuhdit bocadillot, pojat juovat pillikaakaot ja minä nautin kahvin. Tästä tulee aina noin 22 euroa. Ei ilmaista, mutta mielenterveydelle tekee hyvää ihmetellä maailmanmenoa ja nauttia muiden laittamasta ruoasta. Kävimme myös kerran McDonald’sissa lokakuussa ja haimme pari kertaa jäätelöt. Kokonaisuudessa söimme siis varmaan noin 1200 eurolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä missä ruokakaupassa on helppo pihistellä (etenkin jos olisi hieman suunnitelmallisempi), ovat meidän kuukausittaiset ”kiinteät” kulumme aivan absurdeja toisinaan. Kesällä sähkölasku on noin 50€/kk ja vesi n. 60€/kk (meidän kaupungissamme on virallisesti Espanjan kalleimmat vesilaskut, jossa verot ja kiinteä korvaus ovat n.90% laskun summasta), ja kaasulasku 30€/kk kun taas talvella sähkölasku saattaa olla kuussa lähemmäs 200 euroa ja vesilaskukin pahimpina aikoina tuplaantua. Jos kyseessä olisi pitkäaikainen vuokra-asunto tai jopa oma asunto, ilmalämpöpumpulla ja muilla patteria paremmilla ratkaisuilla voisi  näitä kuluja pienentää, mutta rehellisyyden nimissä talvisin ei kovin halvalla pääse jos ei halua että sisälämpötila laskee sinne 12 asteen pintaan. Myös netti on Suomen hintoihin tottuneena naurettavan kallis: 63 euroa kuussa. Tässä pitäisi varmaan käydä neuvottelemassa Vodafonen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harrastukset ovat täällä suhteellisen halpoja; maksan omasta baletti- ja joogatunneista kuussa 48 euroa, esikoisen taidekerho on 25 euroa ja satunnaisesti materiaalikuluja. Synttärilahjoihin meillä menee yleensä noin 50 euroa kuussa. Bensoihin ja tietulleihin kuluu noin 150 euroa, kun käymme kahdesti kuussa Fuengirolassa ja silloin tällöin retkillä lähialueilla. Kun katson lokakuun laskuja, on helppo nähdä että säästäisimme helposti pari sataa euroa luopumalla kahvilakeikoista, noutopizzasta silloin tällöin ja churroaamiaisista. Kuitenkin itselleni tämä arjen luksus on todella tärkeää paikassa, jossa ei ole hirveästi mitään mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Olemme kaikki paljon pirteämpiä kun vietämme tunnin yhdessä kahvilassa, ja satsaan siihen mielelläni. Meillä toisinaan rahaa kuluu turhaan siihen, että teemme minulle kasvisruokaa ja pojille laitan vielä toistaiseksi lihaa. Korvaavia kasvisproteiineja on tarjolla täällä meillä päin vähemmän kuin esim. Suomessa, ja olen niin mielikuvitukseton kokki että helposti valitsen lapsille pihvin paistettavaksi kun itse syön ylihintaisia soijanakkeja. Todettakoon siis, että täällä voi selvitä todella halvalla varsinkin ruokaostosten osalta, mutta talvikuukausina kannattaa varautua isoihin sähkö- ja kaasulaskuihin. Se, mikä on ehdottomasti Espanjassa asumisessa etu on se, että pääsen muutaman kymmenen euron bussilipuilla moniin upeisiin kohteisiin, kuten Sevillaan ja Granadaan. Nyt vähän nolottaa, miten vähän tätä on tullut hyödynnettyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AURINKORANNIKON SUOMIKAUPAT

Ennen kuin muutin ulkomaille, en edes tiennyt että on olemassa Suomi-kauppoja (vai Suomikauppoja… ei ainakaan Suomi kauppoja!). Luulisi että olisin ymmärtänyt, onhan sille kysyntää ja Yhdysvalloissa vastaan on tullut vaikka minkä kansojen omia kauppoja, jopa kaupunginosia. Ensimmäisellä Espanjan-pätkällä muutenkin yllätti omituisten ruokien ja asioiden ikävä, ja vaikka tiskaamiseen ei löydy ratkaisua Suomi-kaupasta (josta kyllä ostamme suomalaisia tiskiharjoja ja vaihtopäitä!), niin Oivariiniä sieltä saa. Tietenkin triplahinnalla siihen mitä paikallisessa S-Marketissa Itä-Helsingissä, mutta nykyään olen oppinut laittamaan nostalgiallekin hinnan. Sanon tämän samalla kun syön Fazerin suklaata, joka maksoi 4,40€ levy.

Fuengirolahan on tietenkin Suomi-ikävää kärsivän paratiisi, koska suomalaiskolonnian ansiosta sieltä saa lähes kaiken mitä ikävää lievittääkseen voi tarvita. Kielikylvynkin ja kulttuuria, koska noin joka neljäs vastaantulija on suomalainen. Meille ”Fugen” viehätys ei oikein ole auennut, mutta pakollisten menojen takia käymme siellä noin kerran kuussa ja usein silloin palkitsemme itsemme tuosta reilu tunnin ajomatkasta piipahduksella johonkin Aurinkorannikon useista Suomi-kaupoista, nykyään yhä useammin Ewald’sille, jonka lähellä on parhaiten parkkitilaa ja valikoima omasta mielestäni oikein hyvä. Myös tämän postauksen kuvat ja hinnat ovat Ewald’sin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki näitä samoja asioita saisi netistäkin, ja aika säännöllisin väliajoin saammekin paketin Suomesta. Tämä on yleensä edullisempaa, kun tuotteet haetaan paikallisesta ruokakaupasta ja työn puolesta saan kuljetuksen hieman halvemmalla – ja yleensä mukaan mahtuu silloin mummon kutomia villasukkia, väärään osoitteeseen toimitettua postia ja pieniä yllätyksiä, sekä tietenkin lukemista lapsille. Mutta akuuttiin makeanhimoon Fugen Suomi-kaupat toimivat hyvin. Sieltä löytyy nykyään myös hyvä valikoima kasviskorvikkeita kuten Härkistä, mutta sitä ei tällä reissulla tarvittu koska roudasin Suomesta pakettitolkulla soijarouhetta mukanani. Enkä kyllä olisi uskaltanut kurkkia Härkiksen hintaa täällä, kun ei se Suomessakaan erityisen edullista ole.

Me suosimme Ewald’sia, vaikka se on  – Fuengirolan asiantuntijaystäviemme mukaan – kallein näistä suomalaisia elintarvikkeita tarjoavista kaupoista. Eilisen loppulasku oli 36,50€ ja ostoslistalla oli suklaalevyn lisäksi pakettia pipareita (4,30€), 500g paketti nokkosvarrasleipää (6,40€), pussi Dumleja (4,40€), kaksi pussia Kettukarkkeja (4,30€ per pussi) ja erinäisiä pikkukarkkeja lapsille. Jos innostun ostamaan sitä Oivariiniä ja Oltermannia sekä tarjolla on tuoreita leipomuksia kuten korvapuustia tai karjalanpiirakkaa, lasku kohoaa helposti lähemmäksi satasta. Hyväksi olemme todenneet myös Centron puodin, Centro Finlandia yhteydessä. Sieltä on saatu muumipastilleja ja -hammastahnaa ja usein enemmän ”käytännön tavaraa”, kuin Ewald’silta. Surkea kokemus oli pohjoismaalaisia tuotteita myyvä Casa Nordica, joka oli aivan liian ruotsalainen. Liikaa karkkeja Maraboulta ja omituisia ruotsalaisten kalahapatuksia.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että suomalaiset karkit, etenkin irtokarkit, ovat vertaansa vailla, ei Suomi-kaupassa tule kovin usein käytyä. Ikävä tuntuu olevan usein lopulta enemmän ihmisiin ja paikkoihin kuin ruokaan kohdistuvaa tätä nykyä. Meillä eivät karkit säily kauan ja usein siitä tulee vaan paha olo fyysisesti ja henkisesti, kun vetää viitosen karkkipussin puolessa tunnissa. Olemme opetelleet voitelemaan leipämme brittiläisten tuotteilla – täällä tasoitusta antaa hieman ”kahden kulttuurin” ruokakaupat, kun heti vieressä rajan takana ovat Morrison’s ja Eroski. Paikallisesta karkkikaupasta saa myös Pepe-lakua ja näkkileipääkin saa tavallisesta ruokakaupasta. Saunaa, kirjastoa ja tärkeimpien kavereiden seuraa ei kuitenkaan Suomi-kaupasta saa. Tosin nämäkin ylevät ajatukset kirjoitin kolme Kettukarkkia suussa, joten myönnetään: on ne lapsuudesta asti tutut herkut aika hyvä korvike…

MORRISONS

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdellä osalla ylipitkäksi venynyt ruokakauppatrilogiani on tullut päätökseen. On aika esitellä Morrisons, tuo brittituotteiden keidas Gibraltarin puolella. Tämä ”musta hevonen” löytyi kunnolla vasta nyt keväällä, sitä ennen yhden epäonnisen jouluaatonaaton ostoskierroksen takia pidin paikkaa ihan surkeana. Mutta sittemmin olen rakastunut tähän kalliiseen mutta ah-niin-ihanaan kauppaan, joka saa erityisesti laiskan kokin sydämen sykkimään. Kaikkea mahtavaa – ja valmiina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonin valmisruokavalikoima on ilahduttava. Löytyy runsaasti valmiita annoksia intialaista ruokaa ja peribrittiläisiä aterioita, mahtavia paistovalmiita pizzoja – erityisesti 90 pennyn arvoiset ”pikkupizzat” ovat yksi lasten lempivälipaloista. Kasvissyöjälle löytyy ainakin kuutta erilaista hummusta, vegaanista Wiener schnitzeliä ja ihania intialaisia kasvisherkkuja. Ja jos haluaa leikkiä itse ruoanlaittoa, löytyy supermaukkaita valmiita kastikkeita ja marinadeja ja sellaisia ”lisää vain vesi”-vaihtoehtoja. Koska en voi tarpeeksi korostaa miten vähän motivaatiota mulla on ruoanlaittoon (paitsi tietenkin pitää perhe hengissä), niin yhtä paljon rakastan Morrisonin valikoimaa näissä aika monipuolisissa valmisaterioissa. Ei todellakaan mitään mikroruokia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta löytyy usein myös hyviä marjoja (ironista kyllä, Espanjasta ei tunnu saavan ikinä hyviä mansikoita!) ja yrttejä. Morrisons kuitenkin kärsii eniten eristäytyneestä maantieteellisestä sijainnistaan, sillä tavarat tuntuvat loppuvan heti. Hyllyt ovatkin usein tyhjiä useammasta tuoteryhmästä, jonka takia arkiostokset tehdään usein esim. Carrefourissa sen sijaan, että mentäisiin kokeilemaan onnea Morrisonille – se kun tarkoittaa usein uutta kauppareissua esimerkiksi toiseen Gibraltarin vakiokaupoistamme, Eroskille. Todettakoon, että Gibraltarin ruokakaupat ovat aika pitkälti näissä kahdessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta haenkin ns. guilty pleasure-herkkuja. Kuten Rice Crispie Treatseja, noita vaahtokarkin ja riisimurojen ällömakeita yhdistelmiä. Ja Crumpetseja, paksuja paahdettavia leipäsiä jotka vaativat kaverikseen aitoa voita, näihin ihastuimme talvella Lontoossa. Smirnoff Iceä; tiedän, tiedän, ihan teinien juttu nämä limuviinat mutta minkäs teet. Ja Finders Keepers-valkosuklaakeksejä, joihin niin ikään rakastuimme Englannin-matkalla. Näitä ei tietenkään kuvauspäivänä ollut. Sen lisäksi kosmetiikan kuten shampoiden ja hoitoaineiden suhteen Morrisonilta löytyy harvinaisempia herkkuja, ja kaupassa on myös pieni, kätevä apteekki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lihansyöjälapsille Morrisonin pihvit ovat lempiruokaa, ja lihatiskin kinkku on kuulemma vertaansa vaille. Itse olen koukussa Morrisonin suolattuihin cashewpähkinöihin ja lohelle tarkoitetulle teriyaki-kastikkeelle. Mutta usein kun menemme Morrisonille, kaikki on loppu. Sitten harmittaa. Mutta Morrisonille onkin kiva usein mennä vain ihmettelemään ja tekemään kalliita heräteostoksia. Kaupan yhteydessä on myös harvinainen pieni kukkapiste, lastenvaatekauppa, apteekki sekä kahvila, jossa tarjoillaan epäterveellisiä annoksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt olen tehnyt osuuteni esitellessäni kaikki oleellisimmat ruokakaupat 10 kilometrin säteellä La Líneasta. Toki meillä on myös Lidl, Día ja muutama muu halpaketju,  kauppahalli ja…äh, ehkä sitä pitää vielä kirjoittaa lisää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA