ASUMINEN ESPANJASSA, OSA 4

Yksi yleisimmistä kysymyksistä, mitä kuulen, on mitä eläminen Espanjassa maksaa. No, kysymyshän on vähän ympäripyöreä, koska samalla tavalla kuin Suomessa niin elämiseen – siis juokseviin menoihin niin kuin ruokakauppaan ja pakollisiin kuluihin kuten sähkö- ja vesimaksuihin – saa menemään varsin erilaisia summia kulutustottumuksista riippuen. Nämä kulut oikeastaan kertovat siis vain meidän perheemme kulutuksesta. Ja mehän olemme aika suuripiirteisiä rahankäyttäjiä. Loppukuusta joudun usein käymään kaupassa laskimen kanssa, kun taas niinä päivinä kun tilille tupsahtaa rahaa olen kuin Euroopan omistaja. Tai ainakin paikallisen Mercadonan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lokakuu näyttää kovin kalliilta, jos katson sitä ihan puhtaasti pankkitilin kautta. Menoja oli, vuokran jälkeen, varmaan 1500 euron edestä. Ei ehkä edes riitä; en lopulta pitänyt kaikista käteisostoista kirjaa joten ohi menivät churrot, patongit (joita haemme noin neljästi viikossa, kaksi kappaletta eurolla), vedet (viiden litran pullo euron) ja mahdolliset bussimatkat, karkit ja satunnaiset lahjontaherkut kaupungilla, ja lasten keskiaikamarkkinoille saamat muutaman euron shoppailurahat. Siihen ei ole myöskään laskettu noin 20 euroa, jotka olen maksanut koululle tarvikemaksuja (taas…) sekä osallistunut joululottoon. Puhtaasti ruokakauppaan meni 931,57 euroa, joskin siinä on mukana muutama isompi kauppareissu jollon ostettiin astioita, lisää koulutarvikkeita ja aika paljon hygieniatuotteita, joita ei joka kuukausi hankita. Sen lisäksi varmaan parilla kympillä Halloweenkrääsää, kuten keskimmäisen vampyyriasu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokakaupassa selviäisi Espanjassa myös paljon edullisemmin. Meillä lapset syövät aivan hulluna hedelmiä ja kasviksia, mikä on tietenkin hyvä, mutta pelkällä leivällä pääsisi toki halvemmalla. Sen lisäksi eväät vievät osansa viikkobudjetista; kaikki ruokailut tulevat kotoa (listalla on noin 1/3 Käytännön Miehen lounaista, sillä hän toisinaan tekee eväät, joskus hakee ravintolasta). Hintataso on alhaisempi, mutta kyllä nuo kolme kasvavaa poikaa pitävät huolen siitä että kaupassa on käytävä vähintään joka toinen päivä. Käymme myös jonkin verran, ainakin kerran viikossa, syömässä ulkona. Käymme yleensä kantakahvilassa, jossa syömme tuhdit bocadillot, pojat juovat pillikaakaot ja minä nautin kahvin. Tästä tulee aina noin 22 euroa. Ei ilmaista, mutta mielenterveydelle tekee hyvää ihmetellä maailmanmenoa ja nauttia muiden laittamasta ruoasta. Kävimme myös kerran McDonald’sissa lokakuussa ja haimme pari kertaa jäätelöt. Kokonaisuudessa söimme siis varmaan noin 1200 eurolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä missä ruokakaupassa on helppo pihistellä (etenkin jos olisi hieman suunnitelmallisempi), ovat meidän kuukausittaiset ”kiinteät” kulumme aivan absurdeja toisinaan. Kesällä sähkölasku on noin 50€/kk ja vesi n. 60€/kk (meidän kaupungissamme on virallisesti Espanjan kalleimmat vesilaskut, jossa verot ja kiinteä korvaus ovat n.90% laskun summasta), ja kaasulasku 30€/kk kun taas talvella sähkölasku saattaa olla kuussa lähemmäs 200 euroa ja vesilaskukin pahimpina aikoina tuplaantua. Jos kyseessä olisi pitkäaikainen vuokra-asunto tai jopa oma asunto, ilmalämpöpumpulla ja muilla patteria paremmilla ratkaisuilla voisi  näitä kuluja pienentää, mutta rehellisyyden nimissä talvisin ei kovin halvalla pääse jos ei halua että sisälämpötila laskee sinne 12 asteen pintaan. Myös netti on Suomen hintoihin tottuneena naurettavan kallis: 63 euroa kuussa. Tässä pitäisi varmaan käydä neuvottelemassa Vodafonen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harrastukset ovat täällä suhteellisen halpoja; maksan omasta baletti- ja joogatunneista kuussa 48 euroa, esikoisen taidekerho on 25 euroa ja satunnaisesti materiaalikuluja. Synttärilahjoihin meillä menee yleensä noin 50 euroa kuussa. Bensoihin ja tietulleihin kuluu noin 150 euroa, kun käymme kahdesti kuussa Fuengirolassa ja silloin tällöin retkillä lähialueilla. Kun katson lokakuun laskuja, on helppo nähdä että säästäisimme helposti pari sataa euroa luopumalla kahvilakeikoista, noutopizzasta silloin tällöin ja churroaamiaisista. Kuitenkin itselleni tämä arjen luksus on todella tärkeää paikassa, jossa ei ole hirveästi mitään mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Olemme kaikki paljon pirteämpiä kun vietämme tunnin yhdessä kahvilassa, ja satsaan siihen mielelläni. Meillä toisinaan rahaa kuluu turhaan siihen, että teemme minulle kasvisruokaa ja pojille laitan vielä toistaiseksi lihaa. Korvaavia kasvisproteiineja on tarjolla täällä meillä päin vähemmän kuin esim. Suomessa, ja olen niin mielikuvitukseton kokki että helposti valitsen lapsille pihvin paistettavaksi kun itse syön ylihintaisia soijanakkeja. Todettakoon siis, että täällä voi selvitä todella halvalla varsinkin ruokaostosten osalta, mutta talvikuukausina kannattaa varautua isoihin sähkö- ja kaasulaskuihin. Se, mikä on ehdottomasti Espanjassa asumisessa etu on se, että pääsen muutaman kymmenen euron bussilipuilla moniin upeisiin kohteisiin, kuten Sevillaan ja Granadaan. Nyt vähän nolottaa, miten vähän tätä on tullut hyödynnettyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AURINKORANNIKON SUOMIKAUPAT

Ennen kuin muutin ulkomaille, en edes tiennyt että on olemassa Suomi-kauppoja (vai Suomikauppoja… ei ainakaan Suomi kauppoja!). Luulisi että olisin ymmärtänyt, onhan sille kysyntää ja Yhdysvalloissa vastaan on tullut vaikka minkä kansojen omia kauppoja, jopa kaupunginosia. Ensimmäisellä Espanjan-pätkällä muutenkin yllätti omituisten ruokien ja asioiden ikävä, ja vaikka tiskaamiseen ei löydy ratkaisua Suomi-kaupasta (josta kyllä ostamme suomalaisia tiskiharjoja ja vaihtopäitä!), niin Oivariiniä sieltä saa. Tietenkin triplahinnalla siihen mitä paikallisessa S-Marketissa Itä-Helsingissä, mutta nykyään olen oppinut laittamaan nostalgiallekin hinnan. Sanon tämän samalla kun syön Fazerin suklaata, joka maksoi 4,40€ levy.

Fuengirolahan on tietenkin Suomi-ikävää kärsivän paratiisi, koska suomalaiskolonnian ansiosta sieltä saa lähes kaiken mitä ikävää lievittääkseen voi tarvita. Kielikylvynkin ja kulttuuria, koska noin joka neljäs vastaantulija on suomalainen. Meille ”Fugen” viehätys ei oikein ole auennut, mutta pakollisten menojen takia käymme siellä noin kerran kuussa ja usein silloin palkitsemme itsemme tuosta reilu tunnin ajomatkasta piipahduksella johonkin Aurinkorannikon useista Suomi-kaupoista, nykyään yhä useammin Ewald’sille, jonka lähellä on parhaiten parkkitilaa ja valikoima omasta mielestäni oikein hyvä. Myös tämän postauksen kuvat ja hinnat ovat Ewald’sin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki näitä samoja asioita saisi netistäkin, ja aika säännöllisin väliajoin saammekin paketin Suomesta. Tämä on yleensä edullisempaa, kun tuotteet haetaan paikallisesta ruokakaupasta ja työn puolesta saan kuljetuksen hieman halvemmalla – ja yleensä mukaan mahtuu silloin mummon kutomia villasukkia, väärään osoitteeseen toimitettua postia ja pieniä yllätyksiä, sekä tietenkin lukemista lapsille. Mutta akuuttiin makeanhimoon Fugen Suomi-kaupat toimivat hyvin. Sieltä löytyy nykyään myös hyvä valikoima kasviskorvikkeita kuten Härkistä, mutta sitä ei tällä reissulla tarvittu koska roudasin Suomesta pakettitolkulla soijarouhetta mukanani. Enkä kyllä olisi uskaltanut kurkkia Härkiksen hintaa täällä, kun ei se Suomessakaan erityisen edullista ole.

Me suosimme Ewald’sia, vaikka se on  – Fuengirolan asiantuntijaystäviemme mukaan – kallein näistä suomalaisia elintarvikkeita tarjoavista kaupoista. Eilisen loppulasku oli 36,50€ ja ostoslistalla oli suklaalevyn lisäksi pakettia pipareita (4,30€), 500g paketti nokkosvarrasleipää (6,40€), pussi Dumleja (4,40€), kaksi pussia Kettukarkkeja (4,30€ per pussi) ja erinäisiä pikkukarkkeja lapsille. Jos innostun ostamaan sitä Oivariiniä ja Oltermannia sekä tarjolla on tuoreita leipomuksia kuten korvapuustia tai karjalanpiirakkaa, lasku kohoaa helposti lähemmäksi satasta. Hyväksi olemme todenneet myös Centron puodin, Centro Finlandia yhteydessä. Sieltä on saatu muumipastilleja ja -hammastahnaa ja usein enemmän ”käytännön tavaraa”, kuin Ewald’silta. Surkea kokemus oli pohjoismaalaisia tuotteita myyvä Casa Nordica, joka oli aivan liian ruotsalainen. Liikaa karkkeja Maraboulta ja omituisia ruotsalaisten kalahapatuksia.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että suomalaiset karkit, etenkin irtokarkit, ovat vertaansa vailla, ei Suomi-kaupassa tule kovin usein käytyä. Ikävä tuntuu olevan usein lopulta enemmän ihmisiin ja paikkoihin kuin ruokaan kohdistuvaa tätä nykyä. Meillä eivät karkit säily kauan ja usein siitä tulee vaan paha olo fyysisesti ja henkisesti, kun vetää viitosen karkkipussin puolessa tunnissa. Olemme opetelleet voitelemaan leipämme brittiläisten tuotteilla – täällä tasoitusta antaa hieman ”kahden kulttuurin” ruokakaupat, kun heti vieressä rajan takana ovat Morrison’s ja Eroski. Paikallisesta karkkikaupasta saa myös Pepe-lakua ja näkkileipääkin saa tavallisesta ruokakaupasta. Saunaa, kirjastoa ja tärkeimpien kavereiden seuraa ei kuitenkaan Suomi-kaupasta saa. Tosin nämäkin ylevät ajatukset kirjoitin kolme Kettukarkkia suussa, joten myönnetään: on ne lapsuudesta asti tutut herkut aika hyvä korvike…

MORRISONS

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdellä osalla ylipitkäksi venynyt ruokakauppatrilogiani on tullut päätökseen. On aika esitellä Morrisons, tuo brittituotteiden keidas Gibraltarin puolella. Tämä ”musta hevonen” löytyi kunnolla vasta nyt keväällä, sitä ennen yhden epäonnisen jouluaatonaaton ostoskierroksen takia pidin paikkaa ihan surkeana. Mutta sittemmin olen rakastunut tähän kalliiseen mutta ah-niin-ihanaan kauppaan, joka saa erityisesti laiskan kokin sydämen sykkimään. Kaikkea mahtavaa – ja valmiina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonin valmisruokavalikoima on ilahduttava. Löytyy runsaasti valmiita annoksia intialaista ruokaa ja peribrittiläisiä aterioita, mahtavia paistovalmiita pizzoja – erityisesti 90 pennyn arvoiset ”pikkupizzat” ovat yksi lasten lempivälipaloista. Kasvissyöjälle löytyy ainakin kuutta erilaista hummusta, vegaanista Wiener schnitzeliä ja ihania intialaisia kasvisherkkuja. Ja jos haluaa leikkiä itse ruoanlaittoa, löytyy supermaukkaita valmiita kastikkeita ja marinadeja ja sellaisia ”lisää vain vesi”-vaihtoehtoja. Koska en voi tarpeeksi korostaa miten vähän motivaatiota mulla on ruoanlaittoon (paitsi tietenkin pitää perhe hengissä), niin yhtä paljon rakastan Morrisonin valikoimaa näissä aika monipuolisissa valmisaterioissa. Ei todellakaan mitään mikroruokia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta löytyy usein myös hyviä marjoja (ironista kyllä, Espanjasta ei tunnu saavan ikinä hyviä mansikoita!) ja yrttejä. Morrisons kuitenkin kärsii eniten eristäytyneestä maantieteellisestä sijainnistaan, sillä tavarat tuntuvat loppuvan heti. Hyllyt ovatkin usein tyhjiä useammasta tuoteryhmästä, jonka takia arkiostokset tehdään usein esim. Carrefourissa sen sijaan, että mentäisiin kokeilemaan onnea Morrisonille – se kun tarkoittaa usein uutta kauppareissua esimerkiksi toiseen Gibraltarin vakiokaupoistamme, Eroskille. Todettakoon, että Gibraltarin ruokakaupat ovat aika pitkälti näissä kahdessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta haenkin ns. guilty pleasure-herkkuja. Kuten Rice Crispie Treatseja, noita vaahtokarkin ja riisimurojen ällömakeita yhdistelmiä. Ja Crumpetseja, paksuja paahdettavia leipäsiä jotka vaativat kaverikseen aitoa voita, näihin ihastuimme talvella Lontoossa. Smirnoff Iceä; tiedän, tiedän, ihan teinien juttu nämä limuviinat mutta minkäs teet. Ja Finders Keepers-valkosuklaakeksejä, joihin niin ikään rakastuimme Englannin-matkalla. Näitä ei tietenkään kuvauspäivänä ollut. Sen lisäksi kosmetiikan kuten shampoiden ja hoitoaineiden suhteen Morrisonilta löytyy harvinaisempia herkkuja, ja kaupassa on myös pieni, kätevä apteekki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lihansyöjälapsille Morrisonin pihvit ovat lempiruokaa, ja lihatiskin kinkku on kuulemma vertaansa vaille. Itse olen koukussa Morrisonin suolattuihin cashewpähkinöihin ja lohelle tarkoitetulle teriyaki-kastikkeelle. Mutta usein kun menemme Morrisonille, kaikki on loppu. Sitten harmittaa. Mutta Morrisonille onkin kiva usein mennä vain ihmettelemään ja tekemään kalliita heräteostoksia. Kaupan yhteydessä on myös harvinainen pieni kukkapiste, lastenvaatekauppa, apteekki sekä kahvila, jossa tarjoillaan epäterveellisiä annoksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt olen tehnyt osuuteni esitellessäni kaikki oleellisimmat ruokakaupat 10 kilometrin säteellä La Líneasta. Toki meillä on myös Lidl, Día ja muutama muu halpaketju,  kauppahalli ja…äh, ehkä sitä pitää vielä kirjoittaa lisää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

EROSKILLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkästä aikaa rakastetun supermarkettisarjan jatkoa! Viimeksi käytiin Mercadonassa, joka on samalla tavalla ”lähikauppa” meille kuin Eroskikin. Oikeastaan Eroskiin on 400 metriä pidempi matka kuin Mercadonaan ja sinne pitää jopa mennä kahden passintarkastuksen läpi, mutta silti se on ”henkisesti” hieman lähempänä. En tiedä, miksi brittiläinen valikoima puolivalmisteineen puhuttelee minua enemmän kuin espanjalaisten paikalliset herkut. Onhan siinä muutenkin oma eksotiikkansa, että pitää kävellä toiseen valtioon ostoksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroski on hieman kalliimpi kuin Espanjan puolen kaupat. Nyt, kun punnan kurssi on laskenut laskemistaan (mikä on huono asia meille kaikkialla muualla paitsi Gibraltarin puolella olevissa kaupoissa), ei shoppailu kirpaise enää ihan samalla tavalla mutta välillä kurssi on aiheuttanut ikäviä yllätyksiä kassalla. Nykyään Eroskista harvoin tulee tehtyä päivittäisostoksia, vaan sinne mennä hakemaan ”täsmätuotteita”. Esimerkiksi leipää en juuri Eroskista osta, sillä siellä ei ole omaa paistopistettä vaan ”tuoreita leipiä”, jotka ovat olleet ennätyksellisen usein homeessa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroskilla myydään Waitrosen tuotteita, ja Waitrosen purkkitonnikala onkin toistaiseksi ainoa (monista kokeilemistamme merkeistä) joka on syömäkelpoista. Eroskilta saa pakkasesta parasta luomupinaattia pinaattilettuihin. Eroskilta ostetaan myös levite eli spreadable, joka on lähimpänä ikävöityä Oivariiniä mitä täältä päin Eurooppaa löytyy. Eroskilla on myös mahtavia intialaisia eineksiä sekä loistavaa jauhelihaa. Myös Muttin pizzakastike ja soijanakit ja näkkileivät ovat asioita, joita haetaan aina Eroskilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroski onkin vähän hassu ”jokaiselle jotakin”-paikka. Valikoima tuotemerkkien osalta ei ole kovin hyvä, mutta siellä on huomioitu erikoisruokavaliot ja etenkin kasvissyöjät ja vegaanit todella hyvin, toisaalta esimerkiksi Gibraltarilla elävää ortodoksijuutalaisten yhteisöä on muistettu laajalla valikoimalla Kosher-tuotteita. Harvassa paikassa on näin hyvin saatavilla erilaisia luomutuotteita, ja pakasteissa on valmisruokaa juuri vegetaristeja varten monta hyllyä. Ottaen huomioon, että kauppa itsessään ei ole kauhean iso, on monipuolisuus ilahduttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka mä fiilistelen vegevalikoimaa, lienee Eroskin todellinen myyntivaltti kuitenkin viina. Olen pari kertaa suorastaan harmitellut, että kun en oikeasti juo kauheasti alkoholia (puhun paljon enemmän viinistä kuin sitä oikeasti kulutan!) enkä polta tupakkaa, jää tästä Gibraltarin verottomuudesta saatava hyöty kokonaan käyttämättä. Täällä on viina ja rööki halpaa. Eroskilla ei myydä savukkeita vaan ne pitää ostaa kulmalla sijaitsevasta kaupasta tai kioskista (vertailun vuoksi kartonki Marlboroa on n.29 puntaa eli about 32 euroa) mutta viinaa, viina siellä on! Noin kaupan kokonaispinta-alaan suhteutettuna niin nesteet on varsin hyvin edustettuina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvikset ja hedelmät eivät ole Eroskilla kauhean hyvin edustettuina. Se on vähän sekatavarakauppamainen, sillä siellä on pieni ja omituinen leluosasto, pieni osasto kaikelle epämääräiselle kuten mikroille, astioille ja kynille, ja sitten muutama hylly vaihtuville sesonkituotteille. Tällä hetkellä pääsiäiskoristeiden tilalle on tuotu uimakamat, joita varmaan pidetään esillä aina syksyyn asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEroskin oli tarkoitus olla viimeinen osa tätä huikean suosion saavuttanutta postaussarjaa, mutta luultavasti esittelen meidän uuden suosikkikauppamme, joka sekin sijaitsee Gibraltarilla. Valikoiman erot ovat kyllä melkoiset, vaikka konkreettinen etäisyys Espanjaan onkin lähes olematon. Espanjalaisten perussuosikit kuten tortillat ja äyriäiset löytyvät kyllä Eroskiltakin, mutta verrattuna espanjalaisiin kauppoihin on valikoimassa paljon enemmän puolivalmisteita ja erilaisia einesaterioita. Sen sijaan suomalaisia karkkihyllyjä olen kaipaillut joka kaupassa, sillä täällä karkkien suhteen valikoima tuntuu paljon tylsemmältä. Onneksi on erikseen karkkikaupat – pitäisikö nekin käydä vielä läpi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA