MERCADONA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun julkaisin ensimmäisen kauppareportaasini Carrefourista, vähän hävetti. Ketä nyt kiinnostaa, lukea ruokakaupoista (paitsi siis mua, tietenkin)? No, siitähän tuli yksi suosituimmista postauksista koko syksynä. Nyt on kauheat paineet! Tänään esittelen nimittäin Mercadonan. Tällä kertaa kyseessä on siis paikallinen ketju, jolla on yli 1600 liikettä ympäri Espanjaa. Kyseessä on yksi maailman suurimmista perheyrityksistä, joka on (jos Wikipediaa on uskominen) saanut alunperin nimensä sanoista Mercat de dona, naisten markkinat. Sanoisin, että mummojen markkinat…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän lähin Mercadona eli näin meikäläisten kesken ”Merccis” sijaitsee n. 800 metrin päässä kotoa. Kauppa muistuttaa monella tapaa vanhaa kunnon Herttoniemenrannan S-Markettia, jossa olen asioinut elämäni aikana satoja kertoja. Mutta huolimatta tästä yhteneväisyydestä minun ja Mercadonan suhde ei alkanut kovin hyvin.

Kun saavuimme ensimmäisen kerran Espanjan kotiin yli kaksi vuotta sitten, pöllähdimme paikalle kesken arkipyhien. Kaupat olivat kiinni huikeat kolme päivää putkeen, ja vaikka vain kilometrin päässä rajan toisella puolella olisi ollut Gibraltarin ruokakaupat auki, olivat kaikki La Línean paikalliset ilmeisesti päättäneet paastota siihen asti että pääsevät lähikauppaansa. Kun sitten vierailumme kolmantena päivänä Käytännön Mies palasi töihin, minä jäin yksin kolmikon kanssa vieraaseen kaupunkiin, typötyhjän jääkaapin kanssa.

Niinpä tein sen virheen, että lähdin kolmikon kanssa suunnistamaan Google Mapsin kanssa Mercadonaan lounasaikaan. Paitsi että olimme valmiiksi nälkäisiä ja kiukkuisia, jo tuo alle kilometrin matka oli ihan kauhea. Kadut ovat kapeat eivätkä todellakaan suunniteltu lastenrattailla rullailuun, liikenne kaoottista ja olin ihan varma että joku lapsista jää auton alle ennen kuin ehdimme edes kauppaan saakka, nälkäiset ihmiset tönivät matkalla. Ja kun pääsimme perille, emme mahtuneet liikkumaan kaikkien raivokkaiden mummojen keskellä. Kaupan sisääntulo oli tukittu vedettävillä ”mummokärryillä” ja minä en pystynyt työntämään rattaita ja samalla vetämään ostoskoria ja kaikki lapset karkailivat…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… Ja aloin itkeä pakasteosastolla. Koko kauppa oli täynnä vieraita tuotteita. Kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissa, tuoreena, pakasteena, säilykkeenä. Mutta ei lohta vaan äyriäisiä ja omituisia jostain sadan metrin syvyydestä kaivettuja rumiluksia. Ei yhtään tuttua tuotemerkkiä, ei Dr. Oetkerin pakastepizzoja, ei edes tuttuja karkkilaatuja. Kaikki outoa ja niin kovin espanjalaista! Vaikka sittemmin olen oppinut tekemään ostokseni myös Mercadonassa niin muistan elävästi sen epätoivon kun en löytänyt koko kaupasta yhtään mitään syötävää vaikka hyllyt notkuivatkin ruokatarvikkeita, ja kuinka kulttuurishokki iski avokämmenellä molempiin poskiin.

Nyttemmin suhteeni Mercadonaan on vähemmän dramaattinen. Koska sinne on yhtä toivotonta mennä autolla kuin rattailla, siellä tulee käytyä harvemmin. Kuitenkin on muutama syy, minkä takia Mercadonaan kannattaa aina mennä: Mercadonan kosmetiikkaosasto on pieni, mutta ihana! Kaikki on halpaa, mutta hintaan nähden yllättävän laadukasta. Olen löytänyt sieltä loistavaa kasvorasvaa sekä mahtavia meikkejä. Mercadonassa on appelsiinimehukone! Se ei tosiaan ole halvinta eliksiiriä mutta kukapa ei rakastaisi tuorepuristettua appelsiinimehua? Sen lisäksi Mercadonan oman merkin Crema Catalana on crema catalanoista parasta ja leipäosastolta löytää usein lempileivonnaistani, portugalilaista pasteis de nataa. Poikien lempilihaa ovat juuri Mercadonan ”pikkupihvit” eli mini-hampurilaisiin sopivat jauhelihapihvit, jotka eivät kuulemma ole yhtä hyviä muualta ostettuina. Sen lisäksi vihannesosasto on erinomainen ja hintataso sellainen, että kassalla aina hymyilyttää. Tai yleensä ei hymyilytä, sillä asiakaspalvelu Mercadonassa on sellaista suojatyöpaikkatasoa, mutta enhän mä sinne menekään passattavaksi vaan ostamaan ruokaa.

Ihan vielä en ole sinut sen hyvin paikallisen valikoman kanssa. Ostan vain tiettyjä tuttuja tuotteita, enkä ole lähtenyt soveltamaan. Kalatiski on jäänyt toistaiseksi hyödyntämättä kokonaan ja alati laajentuva vegaanivalmisteidenkin osasto jäänyt vain ihailun asteelle. Koska hienoa, että tällainen koko kansan kauppa on alkanut nostaa esille seitaneita ja muita vegevaihtoehtoja! Muutos tulee myös Espanjaan, Mercadonan kautta ehkä? Jonain päivänä ehkä repäisen ja otan mallia paikallisten ostoskoreista, mutta toistaiseksi pysyn turvallisessa noin 20 tuotteen valikoimassa, joita meille hankitaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

CARREFOUR, VÄHÄN NIINKU CITYMARKET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän, te olette kaikki henkeä pidätellen odottaneet, että julkaisen ensimmäisen osan legendaarisesta ruokakauppaesittelystäni, eikö niin? No, voitte lopettaa jännittämisen, tässä se tulee: tulkaa mukaani kurkistamaan Carrefouriin! Kyseessä on tämä ranskalainen kauppajätti, jolla on useampi automarketti myös meidän kulmilla. Nyt kun meillä vihdoin on auto käytettävissämme, suoritetaan suurin osa ruokaostoksista juuri Carressa – niin kuin tätä rakasta ruokakauppaa tuttavallisesti kutsumme, jopa kuopus osaa reitin Carreen… Kun saavuimme tänne Etelä-Espanjaan ensimmäisen kerran aika lailla tasan kaksi vuotta sitten, oli käynti Carressa usein mulle pieni palkinto kun olin selvinnyt päivästä. Kaunis kävelymatka merenrantaa pitkin, sitten pyörimistä kaupassa ja taksilla kotiin. Nyt ruokaostoksista puuttuu moinen glamour, mutta Carrefour on yhä suosikkikauppani, varsinkin suuren valikoimansa ansiosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten automarketeista yleensä, myös Carrefourissa myydään suunnilleen kaikkea. Yleensä Carrefour-käynnit tulevatkin vähän suunniteltua kalliimmiksi, kun mukaan tarttuu tyynyjä tai kaiuttimia tai astioita. Tässä kuussa sieltä on hankittu mm. tekokuusi, joululahjoja, pyjamia ja joulukortteja, jotka maksoivat niin paljon että meinasin alkaa itkeä kassalla (en kuitenkaan kehdannut enää palauttaa niitä, joten muutamat suomalaiset ystävät ja sukulaiset saavat sitten melkein kymmenen euron arvoiset joulutervehdykset…). Toisaalta hyvää levitettä tai halpoja pähkinöitä sieltä ei saa, joten niiden perässä mennään sitten eri kauppoihin, kuten esimerkiksi Lidliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse arvostan Carrefourissa erityisesti kansainvälisten ruokatarvikkeiden osastoa, jonka Lattari-hyllyistä löytyy frijoles refritos-purkkipapumössöä sekä platanitos-banaanichipsejä. Toistaiseksi ainoa löytämämme suomalainen tuote on Fiskarsin sakset. Muita lempiosastojani ovat, niin epäekologista kuin se onkin, pesuaineet. Usein valitsemme suosikkipesuainetta kuopuksen kanssa erilaisia pulvereita ja nesteitä haistellen ja herätämme ehkä hieman kyseenalaista huomiota. Yhtään vähemmän eivät kyllä ihmetelleet kun hilluin siellä lauantairuuhkassa kameran kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Carrefourista ostan usein tonnikalaa, sillä tonnikalapihvi maksaa noin kolme euroa – Suomessa hinta on ainakin kolminkertainen. Hamstraan nykyään myös pakastealtaasta kasviskevätkääryleitä, joka on ehkä paras (ja täällä myös ainoa) eines mitä vegetaristeille on tarjolla. Vahinkojakin välillä sattuu: kerran ostin vahingossa lapsille kalapuikkojen sijaan friteerattua kalmaria, kun en lukenut tuotetekstiä huolella. Lapset eivät huomanneet eroa, onneksi. PMS-oireita hoidan toisinaan Oreo-juustokakulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt olen jo tottunut täkäläisiin tapoihin, mutta ensimmäisillä kerroilla olin hieman hukassa espanjalaisessa supermarketetiketin kanssa. Sisääntullessa isot laukut ja reput pitää laittaa muovikassiin, joka sinetöidään. Kasviksia ja hedelmiä ei punnita itse, vaan he-vi-osaston keskellä on piste, jossa joku henkilökunnan edustaja sitten punnitsee ja sinetöi pussit. Kunhan ehtii. Kassalle muodostetaan yksi jono, josta sitten kiltisti mennään sille kassalle jonne näyttö käskee. Jos kassa lyö jotain väärin tai tuotteessa on väärä hinta, hän ei sitä korjaa, vaan käskee kassojen ulkopuolella olevalle asiakaspalvelupisteelle, missä sitten saa jonotella 20 minuuttia jonkun kahden euron hinnankorjauksen takia. Arvaatte varmaan, että usein vain nielen tappioni ja annan olla. Ylipäänsä vitsailemme aika paljon paikallisesta asiakaspalvelusta, sillä kassahenkilökunnan työmoraali ei ole järin korkealla vaan välillä he häipyvät juttelemaan keskenään tai unohtuvat tutkailemaan kynsiään. Toisaalta eihän meillä nyt ole mikään kiire.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Carrefourissa on siis kaikki isoa, onneksi myös viiniosasto. Joka kerta kassalla hintataso ilahduttaa, sillä ruoka on Espanjassa kyllä huomattavasti halvempaa. Periaatteessa meillä menee kuussa ruokaan saman verran rahaa kuin Suomessa, mutta käytämme laadukkaampia raaka-aineita ja käymme enemmän ulkona syömässä. Kaipaamme totta kai paljon myös suomalaisia tuotteita enkä ole esimerkiksi vielä uskaltautunut leipomaan täällä, mutta pikku hiljaa laajennamme repertuaaria uusien raaka-aineiden ja tuotteiden puolelle. Tuota kinkkujuttua emme kyllä vielä ole tajunneet ollenkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

RAKKAUDESTA RUOKAKAUPPOIHIN

Jo ihan tavan turistina mun lempiasioita matkoilla on ollut kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa. Pidän kyllä kovasti colmadoista ja muista kulmakioskeista sekä kauppahalleista ja markkinoista, mutta oikein erityisesti rakastan marketteja. Tämä juontaa juurensa varmasti johonkin lapsuudentraumaan: meillä ei ole koskaan ollut autoa, joten jokainen visiitti Prismaan tai Citymarkettiin on ollut täynnä juhlan tuntua. En siis vitsaile nyt. Jo Suomessa voin käyttää helposti koko päivän kierrellen hyllyjen välissä valikoimaa fiilistellen, ja eksoottisilla ulkomailla tämä riemu erilaisista tuotteista on suorastaan satakertainen. Kun pääsin ensimmäistä kertaa eksymään Wal-Martiin Kaliforniassa, oli paikallinen emäntäni suorastaan huolissaan mielenterveydestäni. Ei kai kukaan voi olla oikeasti noin innoissaan ruokakaupasta?

ASDA

Lähes aina tuliaiset maailmalta liittyvät ruokaan. Koska olen onneton kokki, jätän yleensä mausteet kauppaan mutta santsaan öljyjä, herkkuja, kaikenlaista kuivattua ja öhm joskus viinejä. Usein valitsen tuotteet pakkauksen enkä sisällön perusteella, kaikenlainen paikallisuuteen viittaava uppoaa tähän turreen täysillä. Väli-Amerikasta toimme aikoinaan puolen rinkan verran kauniita peltisiä Faros-savukkeiden rasioita – niin kauniita, ja nyt harmittaa ettei enää yhtään ole tallessa. Etelä-Afrikasta toin peltirasioissa kahvia ja teetä, olkootkin että niiden afroteemaa voisi hieman paheksua kulttuurisen omimisen kontekstissa. Toreilta ja markkinoilta mukaan päätyy lähes aina jotain paikallisten tuottajien ja käsityöläisten tekeleitä, ja muuttaessa kotoa löytyikin melkoinen kokoelma erilaisia peltisiä tai savisia koriste-esineitä, Día de los Muertos-krääsää sekä uskonnollisia ikoneita. Ateistiperheemme keräilee rukousnauhoja, patsaita ja muita eri uskontojen symboleita.

ASDA2

Vaikka olemme olleet yhteensä jo yli puoli vuotta täällä Espanjan eteläreunalla, on ruokakaupassa käyminen yhä yksi lempiharrastuksiani. Tai oikeastaan ainoa harrastus. Perheenäidille tietenkin kovin kätevää, että sattuu suhtautumaan ruokaostoksiin näin intohimoisesti. Ajattelin ensin käydä läpi nämä arkiset lempipaikkani yhdessä postauksessa mutta ehei, päätinkin käydä läpi jokaisen kolmesta vakiokaupasta yksi kerrallaan! Varoitan siitä sitten etukäteen – voi nimittäin olla etteivät kaikki muut suhtaudu ruokakauppoihin ihan samalla kiihkolla. Tämän postauksen kuvat ovat Skotlannista, jossa meidän lyhyen Skotlannin elämisen aikana tuppukylän ainoa todellinen viihdyke oli ympäri vuorokauden auki ollut ASDA, jonne pakenin usein viettämään ”omaa aikaa”. Taisin tehdä suurimman osan sen matkan shoppailuistakin ASDAsta, josta löytyi todella hienoja takkeja ja kenkiä. En ole tosiaankaan mitenkään merkkiorientoitunut.

ASDA3

Joten jossain vaiheessa aion mennä pyörimään meidän (koska siis mehän suorastaan omistamme ne…) ruokakauppoihin kameran kanssa. Ehkä jonkun toisenkin matkoilla pakollinen pysähtymispaikka on paikalliset marketit ja markkinat. Pakko myöntää, että harrastan ulkomailla myös sitä sopimatonta ostoskärrykyyläystä ja yritän sitä kautta tehdä empiiristä tutkimusta siitä, mitä paikalliset syövät. Espanjassa keskeisessä osassa ovat tähän asti olleet jättipakkaukset vettä ja Coca-Colaa, vesimelonit sekä ilmakuivattu kinkku. Ehkä ensi kesänä taas S-Market tuntuu yhtä jännittävältä?

Asda1