KUHERRUSKUUKAUSI KAUPUNGISSA

Ennen kuin lähdettiin juhannuksena Espanjaan, vietettiin varsin kiireinen kuherruskuukausi tuon entisen kotikaupungin kanssa. Meillä oli ainakin kilometrin mittainen to do-lista, mutta ei ehditty toteuttaa edes puolia. Onpahan tekemistä tuleville Suomen-lomille! Sen verran saatiin kuitenkin muuttojärjestelyiden ohessa aikaiseksi, että Vintin lisäksi käytiin Korkeessa, Päivälehden museossa sekä saaristoristeilyllä.

Mustikkamaalla sijaitseva Korkee on ollut meidän perheen kestosuosikki jo kauan. Se toimi jälleen erinomaisesti, vaikka 2-vuotias tarvitsi melko paljon apua kolmannella, eli vaikkeimmalla näille alle 100-senttisille suunnatuista radoista. Se ei silti menoa hidastanut, tyypit jaksoivat juosta kolmea rataa läpi niin monta kertaa että sekosin laskuista. Jälleen kerran ei voi kuin kiitellä henkilökunnan hyvää asennetta ja ihan kohtuuhintaista, liikunnallista ajanvietettä. Korkee, jossa riittää aikuisillekin kiivettävää, on auki lokakuun loppuun asti – lämmin (tai ei ehkä enää niin lämmin, mutta suuri!) suositus!

pampula-korkeessa.jpg

päivälehden-museo.jpg

Yksi meidän perheen luottokohteista Helsingissä on ollut Päivälehden museo, jossa on vielä viikon verran käynnissä näyttely Viisi ihmeellistä aarretta – seikkailu oppikirjojen kuviin. Museon pysyvien näyttelyiden rinnalla on ollut aina nämä vaihtuvat lastennäyttelyt, jotka ovat aina toiminnallisia ja huolella rakennettuja. Tällä kertaa meidän pojat pitivät kuitenkin näyttelyä tylsänä ja se tuntui olleen pettymys (odotukset olivat korkealla aikaisempien kokemusten perusteella), mutta menisiköhän se sen piikkiin että olivat vähän kohderyhmää nuorempaa? Aikuinen kyllä arvosti näyttelyn visuaalisuutta, mutta toisaalta siellä saattoi tulla yliannostus tekstiä, kuvaa ja tekemistä. Tällä kertaa lapset juoksivat jutut läpi ja halusivat jäätelölle.

päivälehden-museo-helsinki.jpg

museo-lapsille-helsinki.jpg

Meidän Suomen kotimme maisemaan kuului erottamattomasti oman uimarannan ohitse lipuvat turistilaivat, ja joka kesä puhuimme sellaiselle menevän ja asettuvamme turistien rooliin. No, nyt kun alkoi olla viimeinen tilaisuus sille niin suuntasimme Herttoniemenrannasta Kauppatorille ja valitsimme kahdesta isoimmasta saaristoristeilyjä tarjoavasta laivasta sen, joka olisi ohittamassa meidän kotikulmamme. Ei yhtään menovinkkipostausta ilman valitusta hinnasta, mutta kyllä taas kirpaisi kaksi aikuista ja kolme 2-7-vuotiasta laste…65 euroa, 1,5 tunnin risteily! Auts! Hinnasta kitisemisen lisäksi täytyy valittaa, että sekä Royal Linen että IHA-Linesin verkkosivuilta saatava informaatio risteilyistä on ihan onnetonta. Noh, löydettiin laivaan ja risteiltiin. Kesäkuun alussa kannella kävi liian kylmäksi, mutta tunnin saaristossa kiertelyn jälkeen saavutettiin vihdoin Herttoniemenranta ja päästiin vilkuttamaan (melko tyhjälle) uimarannalle, aivan kuten meillekin aina vilkutetaan.

herttoniemenranta-mereltä-käsin.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä ensi kerralla pojat jaksavat paremmin vain istua ja ihailla maisemia. Aika nostalginen olo laivalla tuli. Ja nyt näitä kuvia katsellessa: ei ole kovin montaa parempaa asiaa kuin kesäinen Helsinki. Kotiseuturakkaus, olkootkin että olen syntyperäinen tamperelainen, sykkii juuri kesä-Stadiin, jossa tuntuu olevan rajattomat mahdollisuudet elää ikimuistoinen kesä. Kaikkia näitä aktiviteetteja ehtinee tehdä vielä hetken ennen kuin vuosi vaihtuu virallisesti ehtoopuolelleen, tai sitten laittaa korvan taakse ensi kesää varten. Sehän on jo, öhm, 9 kuukauden päästä!

väsyneet-veneilijät.jpg

purjeveneet-itämerellä.jpg

AJATUKSIA RUOTSINLAIVALTA

auringonlasku.jpg

Tämä teksti oli puolivalmiina luonnoksissa jo ennen Tukholman perjantaisia tapahtumia. Mietin, onko makaaberia kommentoida laivareissua ja Tukholmaa yleisellä tasolla kun siellä on juuri tapahtunut terrori-isku, mutta hitto, elämä jatkuu (vaikka pelottaisikin välillä). Ajatukset ovat myös Ruotsissa ja tähän kuuluu se klassinen kauhistelu: kun perjantaina tapahtui, olimme juuri tasan samaan aikaan tasan samassa paikassa tiistaina, meidän reissuseurue sekä juuri Åhlensia vastapäätä työskentelevä kaverini, joka onneksi on kunnossa. En aio tämän takia jäädä kotiin, enkä äänestää persuja.

mutsi-ja-pojat.jpg

Mä en ihan rehellisesti ole kauhean hyvin koskaan ymmärtänyt Ruotsin risteilyjen viehätystä. Tai Tallinnan risteilyjen. Vaikka tietenkin vanhat sananlaskut puhuvat että ei se destination vaan se journey niin risteilymatkustaminen ei kyllä ihan vastaa omaa käsitystä matkustamisesta. Paitsi nykyään. Kun on lapsia. Joiden mielestä ei ole juuri parempaa paikkaa kuin laivanhytti, jonka puhtaustaso vähän epäilyttää äitiä ja yölliset ääneet valvottavat – väsyneet pikkuseilorit eivät anna tämän häiritä, he fiilistelevät yläsänkyä, hassua vessaa ja sitten kaikkea mikä odottaa ulkopuolella. Leikkihuone, buffet, tax-free ja peliautomaatit (joiden ikärajoja emme kunnioita merillä). Yhtä juhlaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoinen pyysi syntymäpäivälahjaksi risteilyä. Viime vuonna käytiin koeajamassa Skidit-risteily kavereiden kanssa, nyt sitten mukaan otettiin koko perhe, mukaanlukien mummi. Naistenpäivän tarjouksessa oli A-luokan hytti Silja Linella 50 euroa ja kun lähtöpäivänä oli vielä merimarkkinatarjouksia, saatiin toinen hytti kahdella kympillä. Kaksi hyttiä olikin viidelle hengelle ihan hyvä ratkaisu ja 70 euron hinta oli varsin siedettävä. Mähän olen kaamea pihistelijä, enkä esimerkiksi maksaisi ikinä meidän perusnirsoja lapsia aamupalabuffaan vaan jälleen kerran kassissa oli omat porkkanat, banaanit, croissantit ja mehut, jotka nautittiin hytissä ennen maihinnousua. Pojat olivat kodinraivauksen konmari-hengessä myyneet Ryhmä Hau-autonsa ja Duplonsa ja niillä oli isompi shoppailubudjetti matkalle kuin mutsillaan ja he laittoivatkin eurot sileäksi lelukaupassa. Olemme nyt monta legoa rikkaampia.

Noin yleensä laivamatkustelu on mukavan rutiininomaista. Kun on päästy irti satamasta, lapset juoksevat edes takaisin promenadea ja sitten käyvät leikkipaikan (joka on Siljan laivoilla kiitettävän kokoinen ja vanhempien iloksi varusteltu wi-fillä) läpi. Sitten käydään syömässä – me ollaan joka kerta valittu laivan italialainen, La Tavolata, jossa lapsille on juuri sopivan kokoinen buffet (ts. lihapullia ja ranskalaisia ainakin) ja aikuisille suht arvokasta mutta aina yhtä hyvää ravintolaruokaa. Sitten diskoon, jossa maksetaan itsemme kipeiksi valotikkudrinkeistä ja tällä kertaa katsottiin Mother Africa-show’ta, joka kyllä edusti kaikkia mahdollisia stereotypioita ja oli vähän väsynyt, ehkä juuri siksi että se ei jotenkin tuntunut ihan sopivalta vedolta tiedostavalla 2010-luvulla. No, etenkin meidän afrotanssijalapsi Pampula piti esityksestä. Sitten eväitä hyttiin ja nukkumaan.

pampula-discossa.jpg

Seuraavana aamuna lähdettiin hyttiaamiaisen jälkeen sinne luonnonhistorialliseen museoon, joka oli mainio, ja sieltä vielä katsomaan pohjoismaiden suurin lelukauppa, Sergels torgille avattu BR-lelut, jossa moikkasin nopeasti ystävää. Eväät laivaan Åhlensin alakerrasta ja laivalla kylpyläosastolle, missä on kivaa kunhan ei taaskaan ajattele sitä, miten puhdasta porealtaiden vesi on kun lämpötila lähentelee neljääkymmentä. Pääsin vielä yksin syömään ja valitsin sushiravintolan. En ole sushi-ihminen ja nyt sen viimeistään opin, kun kamalaan nälkään yritin syödä 10 spicy tuna-palaa ainoana janojuomana viini. Seuraavan kerran kun ajattelen raakaa kalaa, muistuttakaa mua tästä.

sushi.jpg

Laivalla oli siis kivaa. Erityisesti lapsilla, joiden ehdoilla nämä reissut meillä toteutuvat. He haluavat jo huomenna uudestaan, mä joudun ehkä keräilemään taas vuoden voimia. Toisaalta samalla tavalla kuin Marokon matkalla, mua alkoi ahdistaa se kun satamassa purkautuvia matkustajia vastaan virtasivat hyttisiivoojat, joista yksikään ei edustanut ns. kantasuomalaisia. Että maahanmuuttajataustalla ei ole helppo työllistyä ja asenneongelma on varmasti enemmän mulla kuin näillä hyväntuulisilla ja auttavaisilla SOL-palveluiden kavereilla, mutta miltä tuntuu joka päivä tulla siivoamaan meidän tai sitten joidenkin sikailijateinien jälkiä laivalle, jonne ei ehkä pysty viemään omaa perhettään (ei sillä, että kaikki edes haluaisivat). Äh, en tiedä. Keskellä keskiluokkaisia huvejakin sitä aina muistaa, että on aika etuoikeutettu kun matkustaa merellä maasta toiseen eurooppalaisen passin turvin maha täynnä ja turvassa.

silja-symphony.jpg

NATURHISTORISKA RIKSMUSEET TUKHOLMASSA

P4043464.jpg
Museovieraille esillä: 2-vuotias, joka ei suostu pitämään kenkiä jalassa. Saa koskea.

Hälsningar från Stockholm!

Maanantaina lähdettiin laivalla leputtamaan hermoja länsinaapuriin. Mietittiin taas, mitä tehtäisiin maissa – esikoiselle jäi viimeksi traumoja Junibackenin juna-ajelusta, johon oli sopivasti valittu kaikki lastenkirjallisuuden kauheimmat hetket, Rum för Barn tuntui jotenkin tylsältä ja vaikka kaikki ovatkin kehuneet Wasa-laivaa sekä keskiaikamuseota, niin ne nyt eivät ole ihan meidän teekuppejamme. Mutta mun lempimuseo on New Yorkin Natural History Museum ja Suomessa yksi suosikeista se Luonnontieteellinen, joten bingo: Naturhistoriska Riksmuseet Tukholmassa!

katto.jpg

Noin 300 metrin päässä Universitet-metroasemalta sijaitseva valtava rakennus on täynnä seikkailuja. Tällä kertaa, arkisena aamupäivänä, se oli myös täynnä koululaisia (jotka sivuhuomatuksena käyttäytyivät mielestäni huomattavasti huonommin kuin suomalaiset ikätoverinsa, mutta ehkä olin vain pettynyt kun he eivät syöneet rapuja ja laulaneet snapsilauluja yhdessä monista museon eväiden syömistä varten varatuissa paikoissa). Silja Linen Värtan-terminaalista matka julkisilla maksoi 4,50 euroa per aikuinen ja kesti vaivaiset 35 minuuttia. Taksilla kuulemma olisi kustantanut noin 200 kruunua. Museo itsessään on ilmainen, paitsi Cosmonova, planetaario josta löytyy myös upea IMAX-elokuvateatteri.

korallit.jpg

Me oltiin varattu vierailulle vain pari tuntia, ja se ei muuten riitä yhtään mihinkään. Isommat pojat kävivät mummin kanssa katsomassa 45 minuuttia kestäneen A Beautiful Planet- elokuvan, joka oli kuulemma hieno. Sillä aikaa minä ja kevyen uhmaraivon voimin kulkenut kuopus kierrettiin tätä neljässä kerroksessa lapsia ja aikuisia viihdyttävää kompleksia, jonka yhdestätoista tämänhetkisestä näyttelystä ehdittiin joten kuten käydä läpi viisi. Tuolla saisi helposti kulumaan koko päivän, joten seuraavalla kerralla pitää varmaan sijoittaa ihan hotelliyöhön Tukholmassa.

torakat.jpg

Opettavaisessa ilmastonmuutosnäyttelyssä saatiin esimerkiksi seurata tornadon syntymistä ihan livenä ja se näyttely muistutti muutenkin Heurekasta – vähän taas harmitti, että vaikka virkamiesruotsin kurssilla käsiteltiinkin ympäristökysymyksiä niin tekninen sanasto ei ihan riittänyt ymmärtämään kaikkea. Museosta löytyy myös perinteiset täytetyt eläimet ja hyönteiskokoelmat (joiden ohi mun lapseni kulkivat silmät kiinni…) ja meiltä jäi kokonaan kokematta esimerkiksi Ruotsin luontoa käsittelevät osiot yläkerrassa. Oma suosikkini oli arktisten alueiden elämää kuvaileva alue, jossa on valaiden luurankoja lempimuseoni tyyliin sekä erilaisia lavastuksia luonnosta. Sen lisäksi siellä on muuten hengenvaaralliset portaat, suosittelen pitämään taaperostanne kiinni jollette halua järjestää ihan erityislaatuista lääketieteellistä näytöstä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voin suositella lämpimästi tätä museota kenelle tahansa. Paitsi jos sattuu olemaan jotenkin läpimätä luonnonvihaaja. Meidän lauantaiperinteisiin kuuluu aina Avara luonto, etenkin nyt kun siellä jatkuu taas upea Planeettamme Maa, ja vaikka yleensä kolmikon jatkuvat (tyhmät) kysymykset saavat pinnan kiristymään niin näitä luontojuttuja jaksan ihmetellä lasten kanssa vaikka ympäri vuorokauden. Oli siis aivan mahtavaa päästä näyttämään myös museossa lapsille niitä juttuja, joita oli juuri televisiosta katsottu (esimerkiksi pingviinit ja jääkarhut) ja huomata, että yhteisistä luontodokumenttihetkistä oli jäänyt heillekin jotain mieleen. Vuoden Kasvattaja-palkintoa odotellessa!

tuliaisia-aasiasta.jpg

Museon interaktiivinen anti jäi tietenkin luku- ja kirjoitustaidottomille (puhumattakaan heidän ruotsinosaamisestaan) lapsille vähän heikoksi, mutta tylsää ei tullut. Fossiilinäyttelyssä lapset saattoi laskea lasikoppiin, jonka lattia oli peitetty hiekalla, ja antaa heille käteensä sellaiset pensselit joilla suihkia esiin dinosauruksen jäänteitä. Paljon sai koskea ja kokeilla, vaikka toki esimerkiksi täytetyt eläimet ja luurangot olivat turvassa lasivitriineissä. Paikallisten koululaisten sekoillessa ympärillä tuntui vähän vähemmän nololta, kun oma trio pudotteli pääkalloja ja tökki laavaa.

väsynyt-äiti.jpg
Väsyneiden äitien tyhjät katseet, jo vuodesta 28000 ea.

Vaikkei tämä siis ihan keskustassa olekaan, niin suosittelen silti suuntamaan Luonnonhistorialliseen museoon. Siellä on tietenkin mainio museokauppa ja monipuolinen, joskin hieman ylihintainen, kahvio. Ja tätä tietenkin kompensoi se, että museo oli muuten ilmainen ja kahden lapsen ja yhden aikuisen IMAX-liputkin olivat vain 20 euroa. Eli jää rahaa hedelmäpeleihin ja valotikkudrinkkeihin laivalla, joita voi sitten siemailla diskossa hyvillä mielin kun on päivän käyttänyt näinkin opettavaisissa merkeissä!

astronauttiruokaa.jpg

DELFIINISAFARI GIBRALTARILLA

P7147853.jpg

P7147988.jpg

Meillä asuu naapurina melkoinen määrä delfiinejä. 75 neliökilometrin kokoisella merialueella Gibraltarinlahdella elää uskomaton määrä merieläimiä: ”Tavallisia delfiinejä” (englanniksi common dolphin, eli nämä kuvassa näkyvät kaverit), pullonokkadelfiinejä, raitadelfiinejä, miekkavalaita ja vaeltavia valaslajeja. Mun mielestä tämä on melkoinen ihme ottaen huomioon että lahti on ahdas, tosi saastunut, ympärillä on teollisuutta ja Algecirasissa ja Gibraltarilla on todella vilkas rahtilaiva- ja matkustaja-alusliikenne sekä vielä lentokenttä. Siinä missä meistä tuntuu vähän ällöttävältä uida Gibraltarinlahdella, delfiinejä se ei tunnu haittaavan.

P7147955.jpg

P7148035.jpg

Tämä retki on ollut meillä suunnitelmissa jo kauan. Gibraltarilla toimii kaksi delfiinisafariyrittäjää, ja me valittiin ihan sattumalta Dolphin Adventures Gibraltar, johon oltiinkin tosi tyytyväisiä. Hinta oli aikuiselta 18 puntaa ja 6-vuotiaasta maksettiin 9 puntaa, 4-vuotias pääsi ilmaiseksi – turistisesongista huolimatta kilpailu asiakkaista on kovaa joten jonkun hyvän diilin pystyy varmasti tinkimään, tai ainakin ilmaiset kaapelihissiliput Gibraltarinvuorelle. Meillä tämän 1,5 tunnin ajelun hinnaksi tuli siis 53 euroa ja sanoisin, että hinta-laatusuhde oli loistava – jos vielä palaamme Gibraltarille niin menemme ehdottomasti uudestaan. Veneessä oli kuljettajan lisäksi kolme opasta, meininki rento ja eläimiä tarkkailtiin kunnioittavan etäisyyden päästä. Kilpailevan yrityksen vene oli liikkeellä lyhyemmän aikaa ja näytti hieman jahtaavan delfiinilaumoja, joten jatkossakin suosin Dolphin Adventuresia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Delfiinisafareita järjestetään useampi päivässä. Me valittiin iltapäivän viimeinen lähtö kello viideltä, koska silloin kaikki risteilijöillä saapuvat päivävieraat olisivat jo poissa. Valinta osui nappiin, koska veneessä ei ollut meidän lisäksi kuin noin 12 muuta delfiinibongaria. Myös delfiinit ovat kuulemma aktiivisimmillaan iltapäivisin ja aamuisin – kalat liikkuvat silloin hyvin, myös kalastajien veneliikenne kiinnostaa saalista kärkkyviä merinisäkkäitä ja nyt kuulemma on delfiinien parittelumenot parhaillaan. Olen ollut aiemmin katsomassa valaita Dominikaanisessa tasavallassa ja nekin tekivät suuren vaikutuksen, mutta tässä oli koko rahan edestä Avaraa luontoa, sillä saimme nähdä delfiineitä paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ocean’s Village-turistialueelta lähtevä vene oli merellä viidessä minuutissa, kunhan ensin odotettiin että lentokone nousee meistä 20 metrin päässä. Ensimmäinen parvi bongattiin jo 10 minuutin ajelun jälkeen, sen jälkeen olimmekin eri delfiinijoukkojen ympäröimänä. Isoin lauma oli 50 eläimen ryhmä, joka loikki pitkään ilonamme. Kun veneen moottorit sammutettiin, irtautui hieman kauempaa olevasta parvesta aina muutama rohkea yksilö uimaan aivan veneen viereen ja sen ali. Ihan uskomatonta, en olisi odottanut delfiinien tulevan niin lähelle, vaikka tiesinkin ne uteliaiksi otuksiksi. Näimme pelkkiä perusdelfiinejä, mutta näimme niitä paljon. Joskus toivottavasti pääsen hieman pidemmälle safarille – noin tunnin ajomatkan päässä Tarifasta lähtee koko päivän kestäviä kiertoajeluita, joilla pystyy näkemään useammankin valas- ja delfiinilajin luonnollisessa elinympäristössään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli koko perheelle aivan mahtava kokemus. Taapero olisi päässyt mukaan ilmaiseksi, mutta jätettiin tyyppi suosiolla hoitoon retken ajaksi, sillä veneessä liikuttiin vapaasti eivätkä kaiteet olleet erityisen korkeat. Pojat olivat aivan onnessaan nähdessään uusia delfiinejä, hienoja hyppyjä ja kosketusetäisyydelle uineet eläimet. Parasta oli ehkä kuitenkin läpimäräksi kastuminen, kun vene lopulta kaasutti takaisin kotirantaan. Olen tuskaillut delfiinikokemusten kanssa aiemminkin blogissa, mutta tämä oli upea retki. Mikäli teillä on hieman enemmän aikaa Gibraltarilla, kannattaa lähteä merelle – leikkisät delfiinit, Gibraltarin vuori hieman kauempaa katsottuna ja meri-ilma tekevät turistin tosi onnelliseksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P7147907.jpg