EPÄSUOSITTU MIELIPIDE NUMERO 1

Muistatteko, kun kerroin että olemme korkanneet 8-vuotiaan kanssa Harry Potter-kirjasarjan? En nimittäin itse ollut koskaan Pottereita lukenut, mutta nähnyt suunnilleen puolet kahdeksasta kirjoihin perustuvista Harry Potter-elokuvista. En ole ehkä ollutkaan parasta kohderyhmää, mutta olen suhtautunut kirjasarjaan kunnioittavasti: Sarjan luoja,  palkittu kirjailija J.K.Rowling on luonut kokonaisen taikamaailman tyhjästä, menestynyt ja muuttanut aika monen nuorisolaisen elämää. Meilläkin asuu yksi intohimoinen Harry Potter-fani, joka haaveilee mustasta tukasta, silmälaseista ja salama-arvesta otsaan, lemmikkipöllöistä ja näkymättömyysviitoista puhumattakaan. Hän uskoo myös kovasti saavansa kolmen vuoden päästä kutsun Tylypahkaan…

Ja sitten on kyyninen 33-vuotias äiti-ihminen, joka lukee Harry Pottereita joka ilta joko yhdelle tai kaikille kolmelle Harry Potterin ja tämän ystävien seikkailuista. Ja nyt, kolmannen kirjan loppupuolella, en voi välttyä siltä ajatukselta että Harry Potter on todella yliarvostettu. En nyt puhu tästä velhokokelaan hahmosta vaan näistä kirjoista. Olen eri mieltä enemmistön kanssa myös Jaana Kapari-Jatan suomennoksesta, joita pääasiassa on ylistetty. Nostan kyllä hattua nimien ja tavaroiden mielikuvituksellisesta nimeämisestä, sillä kirjoissa on ollut yksi sun toinen ihmeellinen olento, taikaliemi tai vanha noita käännettävänä suomeksi. Mutta ihan rehellisesti sanoen kieli on muuten mielestäni melko köyhää, ja varsinkin jatkuvasti toistuvat samat verbit saavat mut välillä hulluksi, ja lukiessa korvaan jatkuvasti toistuvaa ”sanoa”-sanaa vähän värikkäämillä synonyymeilla.

Kirjasarja voi vielä yllättää, enkä voi tuomita sitä täysin. Toistaiseksi kuitenkin tarinat tuntuvat toistavan itseään – mutta jälleen kerran todettakoon, että ehkä sitä kolmekymppisenä kaipaa kirjoilta vähän monimutkaisempia ulottuvuuksia ja alakoululaiselle tämä on juuri sopivan jännittävää ja syvällistä. Eniten kuitenkin tökkii hahmojen ulkonäköjen kuvailu. En tiedä onko ongelma jo alkuperäisessä teoksessa vai käännöksissä, mutta läskittely, vahvoilla stereotypiolla ja ihmisten ulkonäköön keskittyvillä kuvauksilla ei mielestäni ole enää 2010-luvulla paikkaa. Tuntuu kiusalliselta lukea lapselle niin selkeää kuvausta siitä, miten lihavat hahmot ovat kömpelöitä, ilkeitä, laiskoja ja pahoja, tai sitten jollain muulla tavalla ulkoisesti epämiellyttävät henkilöt vastaavasti luonteeltaan läpimätiä. Argh.

Taidan kuitenkin olla mielipiteeni kanssa aika yksin. Yritin googlata Harry Potter on yliarvostettu ja Harry Potter on oikeasti aika huono, mutta tuloksetta. Me jatkamme kyllä urhoollisesti ja luemme kaikki seitsemän osaa, ja katsomme aina päätetyn kirjan kunniaksi elokuvan yhdessä. Ja ei, ennen kuin kukaan kysyy niin tuskinpa voisin itse kirjoittaa parempia kirjoja! Mutta silti odotan salaa sitä, että siirrymme seuraavaan kirjasarjaan… eli Taru Sormusten Herrasta-trilogiaan.

ABSURDI AIR BnB KOKEMUS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Okei, nyt muutama viikko tämän reissun jälkeen on aika kullannut muistot eikä kesäkuun alussa tehty vähän omituinen AirBnB-visiitti tunnu enää niin ihmeelliseltä, ja tuo silloin mielessä pyörinyt otsikkokin tuntuu vähän liioittelulta… mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Meitä oli siis kymmenhenkinen seurue, ja halusimme vuokrata talon ystäviemme ollessa käymässä Suomesta. Meillä oli muutama edellytys: uima-allas, piha, riittävästi makuuhuoneita kuudelle lapselle ja kahdelle pariskunnalle sekä läheisyys Málagan lentokentästä, jotta ystäväperhe ehtisi mukavasti aamulennolleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen nyt oppinut, että näitä villa- ja talovuokrauksia Espanjassa kannattaa katsoa enemmin Booking.comin kuin lempisivustoni AirBnB:n kautta, mutta emme tienneet tätä vielä keväällä ja etsimmekin majapaikkaa juuri AirBnB:stä. Löysimme sitten sellaisen oikein lupaavan, jota mainostettiin ”ideaali isoille perheille”. Ja tartuimme siihen, vaikka näin jälkikäteen todettuna paikka olikin hieman ylihintainen, yli 200 euroa yöltä.

Talo itsessään oli hieno. Siellä oli kattoterassi ja iso piha. Se oli todella siisti, ja siellä oli jopa oma joogasali – talossa järjestetäänkin ilmeisesti usein pienen porukan joogakursseja. Ja ilmeisesti myös tantraa, reikihoitoja ja muuta sellaista, mikä menee vähän yli jopa oman höpsismifiilistelyni. Talo oli hyvin varusteltu ja alue rauhallinen – mitä nyt joku naapuri soitteli rumpuja yömyöhään katolla, mutta ei siitä sen enempää. Mutta ei se aivan sopinut lapsiperheille kuten luvattiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon vuokrannut ystävämme laitettiin heti kättelyssä allekirjoittamaan paperi, jossa vannottiin hiljaisuutta esimerkiksi kello 15-17 kun on ”siesta”. Emännällämme oli kuulemma hieman vaikeuksia naapurien kanssa, ja hän oli vannottanut että olemme niin hiljaa kuin mahdollista. Kuulostaa tosi rentouttavalta kuuden 2-8-vuotiaan lapsen kanssa… Uima-altaalle annettiin pitkä ohjeistus, joskin olimme viimeiseen päivään asti ainoat altaan käyttäjät ja viimeisenä päivänä sinne pelmahti 20 espanjalaislasta yhden olutta juovan ”valvojan” kanssa juhlimaan synttäreitä ja totesin, että olimme turhaan stressanneet altaan käytöstä. Meitä myös kiellettiin katsomasta takapihalla olevan aidan yli. Aita oli vyötärön korkeudelle aikuista, siinä oli penkki ja sen takana oli parkkipaikka, mikä sai kiellon tuntumaan entistä koomisemmalta. Sen lisäksi varoitettiin liikkumasta ”turhaan” asuinalueen yleisillä paikoilla kuten, öhm, pihatiellä ja välttämään ovista kulkemista…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosikkimme oli takapihalla ollut kulkukissalle tehty ”vessa”. Mitään varoituksia ei missään lukenut etukäteen huoneiden suitsukkeista ja vahvoista hajuista eikä siitä, että takapihalla asusti villikissa, jolle oli rakennettu oma ”hiekkalaatikko”. Olikin ratkiriemukasta yrittää jatkuvasti estää seurueen nuorimpia menemästä kylpemään kulkukissan toilettiin. Ja ymmärrän toki oikein hyvin AirBnB:n konseptin ja kunnioitamme mielellämme muita alueen asukkaita ja naapurisopua, mutta lomafiilikselle ei tee terää se, että käytännössä katsoen kaikki ilonpito kielletään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse emäntä, jota en koskaan tavannut, oli kyllä sympaattinen ja ymmärrän, että kiukkuisten naapurien kanssa ei varmaan ole aina helppo luovia. Etenkin Espanjassa lasten äänekkäät leikit omalla pihalla kieltävät säännöt tuntuvat erityiseltä nipotukselta. Ensi viikolle olemme vuokranneet taas talon uima-altaalla, koska vietämme koko perheen yhteisen lomaviikon ilman internetiä, velvollisuuksia tai muuta ikävää, ja tällä kertaa valitsimme paikan vuorilta, ylhäisestä yksinäisyydestä. Saammepahan rauhassa remuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PALLOMEREN VARMA OSUMA

Pari viikkoa sitten sunnuntaina olimme juuri selvinneet aivan jumalattoman pitkästä flunssaputkesta siihen pisteeseen, että koko perhe oli jo silleen terve että kehtasi jo liikkua ihmisten ilmoilla. Kukaan ei enää vuotanut tauotta räkää, yskinyt limaklönttejä tai muutakaan ihastuttavaa, mikä meitä oli marraskuusta asti vaivannut. Mitä tekevät kaikki fiksut ihmiset, kun juuri on selvitty monen taudin kiertueesta? No lähtevät tietenkin SISÄLEIKKIPUISTOON! Onko parempaa tapaa saada varmasti uusi tartunta? Ajoituksesta erityispalkinto jo siksi, että itse olin lähdössä kolmen päivän päästä lentämällä Barcelonaan.

P1143609.jpg
Säännöt, joita kukaan ei noudata (paitsi lapset ei vetäneet sentään röökiä)

Olimme käyneet jo yhdessä sisäleikkipuistossa esikoisen kanssa synttärijuhlien aikaan, ja se oli ollut ihan mielenkiintoinen kokemus. Nyt päätimme ajaa tunnin matkan päähän Esteponaan, joka on jo virallista Aurinkorannikkoa ja jopa ihan eri maakunnassa. Paikan nimi on Mundo Mania, ja jo nimi kyllä kuvasi sitä aika hyvin. Ottaen huomioon, että sisäänpääsy oli kympin luokkaa per lapsi, niin kyseessä oli yllättävän pieni paikka näin talviaikaan. Pihalla oli kahluuallas, trampoliineja ja muutama leikkipaikka, mutta sisällä vain yksi jättimäinen kiipeilyalue sekä taaperoille oma paikkansa. MUTTA mikä tärkeintä: VIINIBAARI AIKUISILLE! Ja pöytiin tarjoilu, eli saattoi samalla siemailla kylmää valkoviiniä ja katsoa välinpitämättömästi kun oma lapsi putoili kiipeilyseinältä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntai-ilta oli tietenkin surkein ajankohta mennä sisäleikkipuistoon. Paikka oli aivan täynnä. Mua alkoi naurattaa jo pihalla, kun parkkeerasimme meidän ei-kovin-upeaa Skoda-farkkua sinne Porschen ja BMW:n katumaastureiden väliin. Sisällä alemmuuskompleksi paheni, sillä paikalla oli erityisesti venäläiset perheet hyvin edustettuina ja varmasti enemmän kauneusleikkauksia yhdessä tilassa mitä olen ikinä nähnyt. Ja sitten me tultiin verkkareissa ja päästettiin kolmikko vapaiksi… Kuopus oli kymmenessä minuutissa Suomi-Venäjä-väännössä pallomeressä, jossa kolme itänaapuria pommitti 3-vuotiasta, joka onneksi piti puolensa. Tosin pakeni paikalta ja lähti haastamaan riitaa marokkolaisten kanssa.

Visiitti kesti tunnin. Paikan akustiikka oli aivan kamala – ja Suomessa siis en varsinaisesti nauti HopLopeista tai Leikkiluolista, mutta nyt kyllä katse harhaili sinne viinibaarin suuntaan aika monta kertaa. Ehkä joku rauhallinen tiistaiaamu sitten… Tuolla myös aikuisen oli melkoisen vaikea lähteä jälkikasvun mukaan seikkailemaan, ja vaikken erityisesti nauti niissä muovikankaalla päällystetyissä putkissa mönkimisestä, niin tykkään kuitenkin olla vähän enemmän läsnä. Tai sitten vaan heittäydyn ihan paikalliseksi ja haen sen cocktailini ja odotan, koska ensimmäisen kerran tarvitaan laastaria.

Ja siis, totta kai. Kolme päivää visiitin jälkeen, matkalla lentokentälle, keskimmäinen oksensi autossa. Pistettiin matkapahoinvoinnin piikkiin. Lauantaina laattasivat loput. Jatkossa leikitään rannalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SUOMALAINEN VIENTITUOTE: VAUVAKANALAT

Suomi mainittu!

Nimittäin Hollannissa, jossa uusinta uutta, tiedostavien vanhempien valinta vauvoilleen on… vauvojen häkkikanalat! No, eihän ne sillä nimellä tietenkään kulje vaan esimerkiksi nimellä De Slaaptuin, joka vapaasti (Google Translatorin avulla) kääntäen on vauvapuutarha. Se tietenkin kuulostaa suorastaan satumaiselta, mutta… no, katsokaa itse:

Näyttökuva 2018-01-19 kello 0.39.45
Kuva: http://www.degroenehelden.nl/kinderen/de-slaaptuin/

Okei, kuten vuosiluvusta selviää niin ei ehkä ihan uusinta uutta, mutta ilmeisen trendikäs valinta kuitenkin. Hollantilainen ystäväni kertoi hollantilaisesta ystävästään (kylläpä tämä nyt kuulostaa oudolta), jonka alle puolivuotias vauva on päiväkodissa, jossa pienimmät laitetaan pihalle laatikoihin nukkumaan.

Tämä tuli siis ilmi, kun keskusteltiin lastenkasvatukseen liittyvistä kulttuurieroista (onko olemassa mielenkiintoisempaa aihetta!?). Suomalaisten tapa kiduttaa vauvojaan laittamalla ne pakkasellakin pihalle nukkumaan herättää usein huomiota, ja kerron aina mielellään tarinan siitä kuinka minä nukuin päiväunia monta tuntia parvekkeella lumisateessa kun äitini nukahti yhtä sikeästi sisälle… Kuulostaahan se vähän karulta, että itse juodaan kahvia ja katsotaan Netflixiä sohvalla kun lapsi on lykätty ulos nukkumaan, mutta eihän tätä tarvitse suomalaisille selitellä. Se nyt vaan on meillä tapana!

Heti oli kyllä pakko oikaista, että vaikka tässä artikkelissa vedotaan nimenomaan paitsi Skandinaavisiin kasvatustapoihin niin jopa suomalaisiin neuvoloihin ja heidän ohjeistuksiinsa, niin ehkä siellä ei tarkoitettu juuri tällaista ratkaisua… Tai hitto, voihan se toimiakin, mutta jos multa kysytään niin kuvan vauva kyllä kyseenalaistaa tätä systeemiä todella kovasti:

Näyttökuva 2018-01-19 kello 0.46.49
Kuva: https://www.kinderopvang.org/blog/buiten-slapen-baby-kinderopvang/

Noh, kai tästä voi olla jollain kierolla tavalla ylpeä. Odotan koko ajan, että joku kertoo kyseessä olevan käytännön pila, mutta toisaalta olisi hauska kuulla aitoja käyttäjäkokemuksia. Itseäni kiinnostaa, miten vauvoja tuolla kopeissaan valvotaan ja kuinka ne sinne nukahtavat. Toisaalta, ennen vanhaan britit ratkaisivat saman ongelman näin…

Näyttökuva 2018-01-19 kello 0.50.52
Kuva: https://www.stuffyoushouldknow.com/blogs/bad-ideas-baby-cages.htm