HALLOWEEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän lapsilla on vähän kahtiajakoinen suhtautuminen Halloweeniin.

Tavallaan ne ovat tosi tohkeissaan, kurpitsoja, luurankoja ja KARKKIA ja toisaalta ovat nähneet painajaisia ja pelänneet niitä perkeleen pellejä – eskarissa on kulkenut joku mahtava huhu, että pellet kokoontuvat paikalliseen metsään joka keskiyö ja kuulemma osa O:n eskarikavereistakin on ollut mukana näissä pellepalavereissa. Oi että on ollut riemastuttavaa selittää tätä(kin) ilmiötä 6-vuotiaalle.

No, vaikka itse en mikään sesonkijuhlija olekaan niin lapset toivoivat Halloween-juhlia. Halloween-juhlat he saivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei sillä että muutenkaan olisin mikään Martha Stewart niin eilen vielä vähemmän, koska alla oli tosiaan illanistujaiset ystävien kanssa, jotka päättyivät todella pahoinvoivasti. Joten kun lapset sitten kellojen siirron jälkeen olivat siinä kuudelta valmiina aloittamaan bileet niin, noh, minä en ollut. Kellojen siirto tuntui erityisen tuskaiselta siinä vaiheessa, kun olimme unohtaneet päivittää seinäkellon ja hieman malttamaton esikoinen oli odottanut että lyhyt viisari on nelosen kohdalla ja vieraat saapuvat – vain kuullakseen, että kello on tunnin edellä ja odotusta jatkuu vielä toiset 60 minuuttia. Onneksi kuitenkin oltiin varustauduttu hippoihin popcorneilla ja karkilla, niistä oli iloa heti aamusta.

Jos jotain hyvää siinä, ettei ole mikään kontrollifriikki partyplanner jolla on millintarkat visiot koristeluista ja tarjoiluista, on se, että lapset saavat vapaasti osallistua ja tehdä juhlista, kröhöm, oman näköisensä. Ei sen puoleen, että itse loihtisin mitään Pinterest-kelpoista – muistatteko viime vuotisen piparkakkutalon (tai sitä edellisen…)? Tälläkään kertaa luvassa ei ole mitään kikkakolmosia tai salaisia reseptejä jakoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Verenä tarjoillun mansikkamehun, nakkimuumioiden ja taaperon valmiiksi nuolemien vaahtokarkkien jälkeen pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi, juhlaseurue siirtyi jo valmiiksi hieman pääkipuisen äidin iloksi ”tanssilattialle” vetämään läpi lasten suosikkihitit Robinista Antti Tuiskuun. Välillä tuntui, että kaksituntiset juhlat olivat noin 1 h 45 min liian pitkät, mutta tärkeintä oli tietenkin se perinteinen lasten ilo. Ja se, että kiitos vaan sahaavan verensokerin ja epileptisen tanssimisen tyypit nukahtivat kiltisti ennen kello kahdeksaa, uutta aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

31

Täytin tänään 31. En osaa sanoa kuuluiko juhlapäivään jotain ilotulitusta, limusiinikyytejä ja kukkalähetyksiä Espanjasta, koska kirjoitan tämän postauksen etukäteen – oikeasti olen juuri nyt teatterissa. Vähän harmittaa, että olen niin laiska juhlienjärjestäjä enkä muutenkaan kummoinen emäntä: Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat järjestää juhlia ja erityisesti juhlia itseään. Koska viimeiset viisi vuotta synttärit ovat menneet vähän siinä sivussa, otan sitten kaiken takaisin kun täytän taas parin vuoden päästä uudestaan 25. Mutta juhlan kunniaksi: 31 asiaa. Saattavat liittyä minuun,  tai saattavat olla liittymättä.

1. Olen legendaarisen surkea käsityöihminen. Klikkailen kyllä Pinterestissä intohimoisesti kaikkia DIY-kuvia, omistan virkkauskirjan ja kaikenlaista askartelumateriaalia sekä arvostan muutenkin kaikkea kaunista ja itse tehtyä. Mulla vaan on jokin kehitysvaihe jäänyt väliin käden ja silmän koordinaation kohdalla, ja lopputulosta saadaan ihailla esimerkiksi joka joulu, kun mun tekemät lahjapaketit näyttävät siltä kuin yksikätinen parkinsonpotilas olisi ne käärinyt. Mut hei ajatus on tärkein!

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-19-56-29

2. Jos saisin suositella jotain paikkaa rentoutumiseen, niin 10 vuoden takaisella kokemuksella ehdottaisin ehdottomasti The Earth Lodgea Guatemalan vuoristossa, ihan Antiguan vieressä. Tulivuorien ympäröimänä, puumajoissa, herkullista kasvisruokaa syöden ja hobittimaisessa kivisaunassa saunoen maailma asettuu mukavasti mittasuhteisiinsa.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-20-17-35
Kuva Earth Lodgen Facebook-sivuilta. Tältä siellä näytti myös vuonna 2005. 

3. Voitan helposti en ole koskaan-pelin pelkillä ruoka-aiheisilla vastauksilla. En ole koskaan syönyt (en edes maistanut) mämmiä, Big Maccia, simaa enkä hirvenlihaa.

4. Piereskeleminen laskee verenpainetta.

5. Ollakseni ihan todella höveli törsääjä mitä tulee vaatteisiin, olen ihan armottoman pihi. Ennen lapsia valitsin matkoilla aina yöbussin ja -junan sen sijaan, että olisin matkustanut päiväsaikaan ja maksanut hotellista, samoin pidin lentokentillä tai bussiasemilla nukkumista ihan varteenotettavana vaihtoehtona yöpymisille. Heti kun lapset vähän kasvavat ja karaistuvat niin suorat lennot vaihdetaan johonkin yhdeksän vaihtoa + yöpyminen Atatürkilla-seikkailuihin!

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-19-56-01
Reipas 17-vuotias reilaaja, majoitus joku juna-aseman koppi Zürichissa

5. Mulla ei ole lempiväriä. Vaatekaapin perusteella se on vaaleanharmaa, mutta fiilistelen kyllä monia muitakin värejä. Paitsi ruskeaa.

6. Strutsin silmä on isompi kuin sen aivot. Tunnen tällaisia ihmisiäkin.

7. Olen aina ollut kauhea namedroppailija, ja aina kun tulee tilaisuus kerron siitä kuinka tapasin Bonon. Katsokaa vaikka!

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-19-53-46

8. Pelkään hulluna perhosia, koita ja sudenkorentoja.

9. Jos pojat olisivat olleet tyttöjä, olisin saanut valita heidän nimensä ja silloin meillä asuisi Alma, Frida ja Meeri.

10. Olen laihduttanut elämäni aikana yhteensä sata kiloa, ja tässä ei ole mukana raskauskilot.

11. Jokaista ihmistä vastaan maailmassa on 1,6 miljoonaa muurahaista.

12. Itken usein tv-ohjelmien synnytyksissä, mutta omat synnytykset eivät ole itkettäneet. Ainakaan liikutuksesta.

13. En muista mitään isompien poikien vauva-ajasta. En meinaa muistaa mitään kuopuksenkaan vauva-ajasta, mutta ilman noin 12 500 valokuvaa kuluneelta kuudelta vuodelta olisi poikien varhaislapsuus pelkkä musta aukko. Kun niillä joskus on seurustelukumppaneita, joudun varmaan keksimään kaikki nolot lapsuusjutut heistä.

Näyttökuva 2016-09-26 kello 20.44.09.png

14. Ylitin juuri numerossa 13 blogikirjoituksien optimoidun 400 sanan mitan. Sori. Tästä eteen päin kaikki on vain kapinaa hakukoneita kohtaan.

15. Olen ollut Applen käyttäjä vuodesta 1989, mutta yritin viime vuonna vaihtaa Windowsiin. Ei onnistunut.

16. Kolme fiktiivistä hahmoa, jotka kuvaavat minua? Lisa Simpson, April Ludgate (Parks & Recreations) ja Phil Connors (Bill Murrayn hahmo Groundhog Dayssa).

hahmot

17. Päiväni Murmelina-elokuvan kuvauksissa murmeli puri Bill Murrayta kahdesti. Murray joutui uusimaan rabies-rokotteensa.

18. En oikein vieläkään tiedä mikä haluaisin olla isona. Olen miettinyt hierojaksi kouluttautumista. Lähipiirissäni ääripäiden välillä vaiheilu aiheuttaa hampaiden kiristelyä. Ideoita otetaan vastaan.

19. Naiset räpyttelevät kaksi kertaa enemmän kuin miehet.

20. Lapsena mulla oli poskessa hemangiooma (ei muuta kuin googlaamaan) jonka takia näytän kaikissa lapsuuskuvissa paitsi tietenkin tosi söpöltä, myös sikotautiselta. Hemangiooma katosi itsestään kun olin 6-vuotias, ja muistoksi jäi ihan järjettömän suureksi venyvä korvanlehti.

poski

 

21. Nopeiten kasvaa keskisormen kynsi. Ja oikeakätisillä juuri oikean käden keskisormen, vasenkätisillä vasemman.

22. Yksi lempielokuviani on Miss Kovis (Miss Congeniality), jonka vuorosanat osaan suunnilleen ulkoa.

23. Osaan pelata vain kahta korttipeliä: Ristiseiskaa ja China Handia.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-27-kello-7-35-49

24. Mun ensimmäinen lemmikkini oli musta hiiri nimeltään Viki Vilpertti Viidestoista Kuninkaallista Sukua Sadan Pennun Pesueesta. Hiiren nimi oli pidempi kuin sen elämä.

25. Yksi päivä Merkuriuksessa vastaa 59 päivää maan päällä.

26. Mulla ei ole ajokorttia, vaikka sen hankkiminen olisi jo melkein pakollista muuttoa ajatellen. Pelkään hysteerisesti liikennettä, esimerkiksi 100km/h-nopeus on mun mielestä jo ihan todella kamala. Olen siis tosi hyvää matkaseuraa moottoritiellä.

27. Jos nyt saisin valita missä asuisin, haluaisin elää Espanjassa vuorilla, kuitenkin lähellä rannikkoa, ja meillä olisi oma piha, uima-allas ja se aasi. Ja tietty sitä ajokorttia tarvittaisiin juuri tällaisten unelmien toteuttamiseen.

Näyttökuva 2016-09-27 kello 7.34.07.png

28. Jos pitäisi olla joku Ryhmä Haun hahmo, olisin Toma. Tai Rolle.

29. Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut? Kauhean kornia ja kliseistä, mutta kyllä se on ollut äidiksi tulo. Hands down.

Näyttökuva 2016-09-27 kello 8.12.42.png

30. Aivoista 60 prosenttia on rasvaa.

31. Jos saan elää vielä 31 yhtä hyvää vuotta kuin nämä kuluneet, niin lucky me.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-27-kello-13-34-25

JOULUPERINTEISTÄ PARHAIN

Koska me tänä vuonna lähdetään etelään heti itsenäisyyspäivän jälkeen, ollaan aloitettu joulunvietto hieman etuajassa. Tai no, tunnen kyllä monta ihmistä jotka ripustavat jouluvalot jo lokakuussa ja leipovat ekat tortut heti juhannuksen jälkeen, mutta itse olen aika laiska enkä erityisemmin välitä koko hössötyksestä. Mutta koska äitini on jouluhullu ja tämä ilmeisesti perinnöllinen ominaisuus on hypännyt suoraan esikoiseen, olen alistunut siihen että meilläkin poltetaan kynttilöitä, kuunnellaan joululauluja ja ehkä joskus jopa vaihdetaan jouluverhot.

IMG_5442

Siinä se on, viime vuoden piparkakkutalo. Olisi ehkä pitänyt varoittaa, herkimmät jouluaskartelijat saattavat järkyttyä, vaikka yritimme peittää lopputuloksen tomusokeriin. Voin kertoa, että viime vuonna itsetehdystä taikinasta vapaalla kädellä taiteiltu piparkakkutalo oli ruma mutta herkullinen ja sen kokoaminen oli niin hauskaa, että meinasin pissata housuuni ja polttaa käteni kuumassa sokerimömmössä. Siksi piparkakkutalo oli myös tänä vuonna agendalla, ja itsevarmoina arkkitehteina sekä minä että äitini uskoimme, että viime vuotisen kokemuksen ansiosta ei tällä kertaa tarvita reseptejä tai ohjeita vaan voimme soveltaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se nyt on, tämän vuoden tuotos. Prosessissa meni about kaikki pieleen, mutta hauskaa oli taas, käy ihan vatsalihastreenistä tämä touhu. Suunnitelmissa oli Portugalin tunnelmiin palaava surffimaja, jonka pihalla notkuvat palmut (joka siinä nojaa seinään, joka nojaa sisällä hammastikkuun…) ja surffilaudat. Lopulta tuloksena oli tsunamin ja hurrikaanin alle jäänyt hökkeli, joka oli niin heikkoa tekoa että tällä kertaa ei saatu edes kattoa viritettyä. Ruma, eikä kovin hyvänmakuinenkaan koska kokeilimme tulisiko valmistaikinalla vahvemmat seinät (no ei tullut) ja eräs nimeltämainitsematon henkilö yritti ensin kiinnittää osaset yhteen pelkällä siirapilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluaisin valehdella, että tämä piparkakkutalo oli luovien lasteni käsialaa ja siksi näin rustiikkinen ja, öhm, omaperäinen. Mutta ei. Kyllä tässä taas aikuiset tönivät taikinaa ahmivaa kolmikkoa kauemmaksi, että saatiin moinen mestariteos aikaiseksi. Lapset auttoivat koristelussa ja luultavasti syövät kiltisti rauniot – seinäthän romahtivat heti kun ne oli saatu joten kuten pystyyn – mutta heitä ei voi tästä hirvityksestä syyttää. Selvää on, että blogi keskittyy vastedes matkusteluun ja sellaiseen lifestyleen, missä leipomisella ei ole mitään roolia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvittelen nyt kuitenkin tekeväni palveluksen kaikille joulusta paineita ottaville ylisuorittajille, joiden suunnitelmissa on väkertää piparitaikinasta Sydneyn oopperatalo tai Eiffelin torni. Minkälaisen taikinakasan ikinä saattekaan aikaiseksi, olen asettanut riman t o s i matalalle. Että olkaat hyvät, vuoden 2015 piparkakkutalo. Seuraavaa joulua odotellessa…