NIIN KAUNIS CÁDIZ

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä tekee stressaantunut perheenäiti päivää ennen jouluaattoa, kun kirjaimellisesti kotona ei ole mitään tehtynä joulun eteen? Lähtee päiväksi Cádiziin. Koska sinne oli pitänyt mennä kolmen vuoden ajan ja kotiinpaluu näkemättä ensin Cádizia ei vaan tuntunut vaihtoehdolta. La Líneasta pääsi bussilla paikalle 2,5 tunnissa, vaivaisella 14 eurolla per suunta. Upea reitti kulki Tarifan ja Vejerin kautta ja siinä sai ihailla auringonnousun aikaan niin Marokkoa, tuulimyllyjä kuin Costa de la Luzin jylhiä kallioita. Cádiziin pääsee myös junalla, ja jostain päin maailmaa varmasti myös laivalla, onhan tuo lempimaakuntani pääkaupunki hauskasti kapean niemen kärjessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun 100 000 asukkaan Cádiz on se paikka, joka täyttää kaikki määritelmät kuvaukselle merellinen. Nyt valitettavasti en voi jakaa ravintola- tai hotellivinkkejä, sillä saavuin paikalle aamuvarhain ja lähdin takaisin kotiin iltapäivällä, syöden vain nopean churroaamiaisen ja turistiravintolan tonnikala-annoksen päivän aikana. Jonain päivänä palaan, ja otan kaiken tämän haltuuni. Cádiz oli nimittäin itselleni kuin kahdeksan tuntia toisessa ulottuvuudessa. Tiesin jo valmiiksi, että pitäisin siitä, ja olin oikeassa. Se oli taianomainen, merentuoksuinen päivä jota väritti jo valmiiksi haikea olo ja tunne siitä, että tänne olisi pakko tulla takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun saavuin sunnuntaiaamuna Cádiziin, koko kaupunki vasta heräili. Se on ihana hetki, kun liikkeellä ovat vain muutamat harvat töihin matkaajat, koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät ja joskus törmäät vielä niihin, jotka palaavat juhlista. Kaupungin heräilyä on ihana katsoa ja kulkea kaduilla ennen kuin ne ovat täynnä turisteja tai, kuten minun tapauksessani, viime hetken joululahjojen ostajia. Sunnuntaina kujat täyttyivät nopeasti iloisista seurueista, jotka espanjalaiseen tapaan olivat matkalla pitkälle lounaalle, ja olivat jo hilpeässä nousuhumalassa siinä vaiheessa kun valmistauduin paluumatkalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cádizissa olin oikea oman elämäni Amélie. Cádizhan on meren ympäröimä: voi tuijotella haikaillen Atlantille ja miettiä, mitä vastarannalla olisi, ja toisella puolella voi katsella Andalusian rannikkoa, valkoisia taloja ja hiekkarantoja, jotka ovat varmasti kesäisin täynnä värikkäitä rantavarjoja. Sitten pysähdyin katselemaan ulapalle, kun yhtäkkiä näin yksisarvisen leijuvan meren päällä. En ollut seonnut. Joltain lapselta oli karannut valtava, vaaleanpunainen yksisarvisen muotoinen helium-pallo, joka ikään kuin laukkasi kohti avomerta, muutama metri merenpinnan yläpuolella. Näky oli epätodellinen, ja pian muutkin huomasivat hevosen. Pian ympärillä oli paljon ihmisiä videoimassa aaltojen yllä lentävää yksisarvista. Siitä jatkoin matkaa Parque Genovésiin, joka on puutarha keskellä kaupunkia. Sen hassunmuotoiset puut, puluja täynnä oleva keskiaikaisen oloinen lintuhäkki ja suihkulähteiden takana luimistelevat kissat olivat kuin Liisa Ihmemaasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän jälkeen jatkoin matkaani Santa Catalinan linnoitukselle. Siellä on pieni museo ja muurit, joilta on upeat näkymät Caleta-rannalle ja Castillo de San Sebastianiin, jonka porteille kävelin pitkin kapeaa väylää meren päällä, kuten kaikki paikalliset näyttivät tekevän sunnuntaisin. Castillo de Santa Catalina oli ilmainen, ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde Cádizissa. Caletan ranta vuoroveden hylkäämine kalastajaveneineen ja aaltojen tuomine simpukoineen ja kalkkikivineen oli yhtälailla kiehtova kuin kaikki muukin Cádizissa. Castillo de San Sebastiania ympäröivillä rosoisilla kallioilla yksinäinen mies valokuvasi yksinäistä tuolia, ja tunsin jälleen olevani jossain muualla kuin vuoden 2018 synkeässä todellisuudessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yleensä rakastan museoita ja kirkkojakin, Cádizissa halusin vain kävellä. Pää kaipasi sitä enemmän kuin historiaa tai kulttuuria muussa muodossa, mutta Cádizin suosittu katedraali näytti komealta. Ehkä joskus eksyn vielä sinnekin. Cádiz on täynnä patsaita, kapeita kujia ja pieniä arkkitehtuurisia yksityiskohtia, ja matkalta tarttui muistikortille varmasti vielä 200 kuvaa näiden tämän postauksen kymmenien otosten lisäksi. Myös Cádizin kauppahalli, Mercado Central Cádiz, oli avannut muutaman ravintolan sunnuntaista huolimatta. Se on varmasti upea kokemus arkisin. Ja omituiset kohtaamiset jatkuivat, kun kauppahallin ja kirpputorin välillä jouduin Joulupukkien piirittämäksi. Yhtäkkiä paikalle saapui reilu kymmenen joulupukkia, vespoilla ja avoautoilla, soittaen espanjalaisia joululauluja ja jutellen lapsille ja vanhuksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se Cádiz oli. Tämän jälkeen näin vielä lapsia keskelle aukiota rakennetussa pulkkamäessä, jossa kolme laskua maksoi kaksi euroa. Näin tupakoivan naisen kylpytakissa keskellä kiireisintä keskustaa, päästämässä pienen koiransa pissaamaan ja kutsumassa sen takaisin sisään. Siellä oli tietenkin kaikkea sellaista mitä matkailijat kaipaavat; pienet ostoskadut ja ne tavallisimmat liikkeet, paljon kaunista rantaa, ravintoloita ja kahviloita. Mutta ennen kaikkea tunnelma. Cádiz toimii taatusti täydellisesti (pitkän tai ihan normaalin) viikonlopun matkakohteena. Se on käveltävissä, vaikka tarjolla on myös niitä kaksikerroksisia kiertoajelubusseja. Sieltä on hyvät kulkuyhteydet, hyvin valikoimaa hotelleista (jotka kyllä tuppaavat nykyään olemaan aina täynnä) ja sinne pääsee vain muutamaa tietä pitkin. Appelsiinipuiden täyteinen paikka, jonne palaan varmasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KIRPPUTORI CÁDIZISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En pidä kirpputoreista. Ahneena muijana käyn kyllä niillä myymässä (joskin viimeisen myyntikerta pari kesää sitten tuotti tappiota, joten kovin innoissani en siitäkään lajista enää ole) mutta olen todella huono ostamaan kirppikseltä. Tai käytettynä. Nyt olen yrittänyt tsempata, sekä niukan budjetin että ympäristöahdistuksen vuoksi, ja muuton yhteydessä haalinut kotiin muiden hylkäämiä huonekaluja ja lapsille muiden vanhoja luistimia. Oikeasti siis kirpputoreja pitäisi ylistää, vaikka sielläkin myydään paljon kaikkea turhaa ja tarpeetonta. Mutta ottaen huomioon että omistan varmaan noin 40 mekkoa, joita ei voi Suomen sääolosuhteissa edes käyttää, mitäpä minä olen sanomaan muiden hankintoja tarpeettomiksi tai turhiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin pari viikkoa sitten (joka tällä hetkellä tuntuu ikuisuudelta) Cádizissa. Eksyin siellä ensin kauppahallille, ja siitä sattuman kautta kauppahallin kupeeseen sunnuntai aamupäivän kirpputorille. Ja tämä oli kyllä aika kiehtova kokemus. Eteläisen Espanjan köyhyys konkretisoitui siellä hyvin: totta kai kirpputoreja on kaikkialla maailmassa, ja monelle hipsterille ne ovatkin tiedostavan kuluttamisen alttari, mutta tämä kokemus oli silti sellainen, josta päällimmäiseksi jäi hämmennys. Olen aiemminkin puhunut siitä, että meidän ”kotikulmillamme” Andalusian eteläkärjessä aika on tietyllä tapaa hieman pysähtynyt – vaatteiden suhteen ei olla kovin trendikkäitä vaan varsempi vanhempi väki luottaa leikkauksiin jotka ovat Francon ajoilta, toisaalta voidaan toki puhua ajattomuudesta. Sama päti tämän kirpputorin valikoimaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa tavarasta oli tietenkin tyylikästä vintagea, etenkin marokkolaiset astiastot ja vanhat korut. Itseäni kiehtoivat espanjalaiset 60-luvun eroottiset lehdet, joiden kuvat olivat nopealla vilkaisulla kuin taidekuvia – puhtaasti siis esteettinen juttu, vaikka lehtien kunnosta päätellen niitä oli luettu muidenkin kuin taide-elämysten takia. Mutta sitten pöytätolkulla sellaista tavaraa, jota ei Suomessa koskaan  myytäisi missään kirpputorilla. Sellaista, joka ehkä pääsisi Paskoihin Kirppislöytöihin, mutta koomisuuden sijaan se tuntui hieman surulliselta. Käyttötavaroita, jotka olivat luultavasti vanhempia kuin minä. Lankapuhelimia, muutaman sukupolven läpikäyneitä leluja 90-luvulta, kenkiä, joissa pohja oli puhki. Ei ehkä edes niiden myyminen, mutta ostiko joku niitä? Kävikö kauppa oikeasti vai oliko se vain sunnuntainen tapa sosialisoida, kokoontua kiertelemään pöytiä kertakäyttömukista joudun kaljan kanssa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiehtova tämä kirpputori jokatapauksessa oli. Olen ennenkin eksynyt tällaiselle sunnuntaiselle kirpputorille Espanjassa, ja se on aina jotenkin erilainen kokemus vaikka suomalaisiin kirpputoreihin verrattuna. Andalusia on tilastollisestikin Espanjan köyhintä aluetta, eikä kierrätys ole mikään synonyymi alhaiselle elintasolle, mutta väistämättä mietin että onko jollekin lapselle se tukkansa taaperoparturille menettänyt, punaisella tussilla piirrelty nukke jonain päivänä uusi? En siis ostanut mitään, edes niitä eroottisia lehtiä, mutta mietin kyllä että moni varsinkin 1960-70-lukujen tavaroista diggaileva olisi saattanut mennä aika sekaisin. Myös ne, jotka mahdollisesti ovat etsineet faksilaitteita viime aikoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA