ONKO LENTÄMINEN OKEI?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Barcelonassa sen huomasi. Aina kun katsoi merelle taivaanrantaa, siellä oli lentokone. Taivas oli täynnä valkoisia raitoja. Ääntä ei kuulunut, mutta lentoliikenne näkyi kovin hyvin kaupunkiin. Tai ehkä siihen vain kiinnitti huomiota, sillä podin ihan valtavan huonoa omatuntoa siitä, että olin lentänyt kahden yön matkalle tuhat kilometriä suuntaansa. Kyse ei ollut omasta valinnasta, itse olisin mielelläni matkustanut maitse, mutta silti. Laskin, että tälle vuodelle lentotunteja kertyy viisitoista. Se ei ole suomalaisessa mittakaavassa mikään älytön määrä, jollen nyt satu voittamaan lotossa ja lähtemään maailmanympärysmatkalle. Mutta se on liikaa. Ainakin itselleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että ulkosuomalaiselle tämä aihe on vieläkin vaikeampi. Lentäminen on monelle pakollista, jos tahtoo käymään omassa synnyinmaassa. Yleensä ulkomaille muuttaneet ovat muutenkin sellaista sakkia, jonka mielenterveys suorastaan vaatii uusia seikkailuja – kuulun itsekin sellaisten elämäntapamustalaisten joukkoon, jossa levottomuus alkaa helposti kalvaa ja sielu kaipaa uusia kokemuksia, hajuja, makuja, värejä. Vaihtelua. Aurinkoa myös talvella. Erilaisuutta arkeen. Mutta kuten jo aiemmin kerroin, on oli elämämme Suomessa paljon ympäristöystävällisempää kuin Espanjassa – ja nyt päälle vielä tämä lentäminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Longplayssa julkaistiin juuri kirjoitus, jossa kerrottiin Ruotsissa alkavan lentämisen veroitus. Ensimmäinen reaktioni oli puhdas riemu. Vähän niin kuin juuri vaateshoppailun kanssa, tuntuu, että oma itsehillintäni ei aina riitä. Olen kuin vauva. Sen sijaan että vain ajattelisin loogisesti ja jättäisin väliin ne ostokset, joita en tarvitse, en vain aina pysty taistelemaan impulssejani vastaan. Jos ihana paita maksaisi enemmän kuin 10 euroa, harkitsisin varmasti pidempään. Sama pätee lentomatkustamiseen. Kun Lontooseen pääsee muutamalla kympillä, on vaikea kieltäytyä suurkaupungin kutsusta. Ja tiedän, että moni ei edes pidä omia lentojaan ongelmana – koska kiinalaiset, suuryritykset, kaikki muut. Ja sallittakoon rajaton lentäminen kaikille vegaaneille, jotka eivät hanki lapsia, osta uusia vaatteita, aja yksityisautolla tai piereskele. Mutta me kaikki muut… mielestäni kulutustottumusten kriittinen tarkastelu on jokaisen velvollisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska en tietenkään itse haluaisi kuitenkaan luopua ihanista matkoistani, toivon, että löytyisi jonkinlainen kompromissi. Juuri lentomatkailun progressiivinen verotus, muiden liikennevälineiden tukeminen, liikelentämisen kurittaminen. Mene ja tiedä. Suosittu ehdotus – tarjottiin ratkaisuksi mitä tahansa – se ei ole varmastikaan. Kyllähän tämän vapauden matkustaa kokee kansalaisoikeudeksi. Varsinkin jos olisi Suomessa, jonka sääolot ovat melkoinen rangaistus monelle suurimman osan vuodesta. Ensi viikolla pääsen taas lomalle, mutta tällä kertaa matka taittuu bussilla. Tunnen silti piston sydämessäni, kun kolme ihanaa ystävää lentää tänne (haluaisin sanoa, että tapaamaan minua, mutta luultavasti myös Granadalla on tekemistä vierailuinnon kanssa). Siitä, kuinka suuri ilmastosynti lentäminen on, on toki erilaisia näkemyksiä ja tutkimuksia. Itse kuitenkin koen, että kaikki omat valinnat aina iltapalasta lomamatkoihin, vaikuttavat siihen, millaiset elinolot omilla lapsillani on aikuisina. Ja en tosiaan haluaisi, että kaikista synkimmät dystopiat toteutuvat koska äiti halusi vähän nähdä maailmaa – näin karrikoidusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BARCELONAN HERKKUPALAT

Alle kahdessa vuorokaudessa Barcelonassa ehtii paitsi nähdä nähtävyyksiä, myös syödä. Oikeastaan mitä vanhemmaksi tulen, sitä ruokapainotteisemmiksi tulevat reissutkin. Ja painavammaksi itse matkaaja. Tällä kertaa nautin myös erityisen paljon majoituksesta, joka poikkeuksellisesti oli hotellissa eikä AirBnB:ssä – ja kaiken lisäksi sain olla siellä täysin yksin. En sitten malttanut edes nukkua, niin ihmeelliseltä tuntui se, että oli noin 15 neliötä omaa tilaa, ei ketään huutamassa äitiä, ei sotkuja siivottavana eikä ketään, kenen takia olisi pitänyt hyssytellä. Erityisen paljon vietin aikaa hotellin upeassa, smaragdinvihreillä tiileillä tehdyssä kylpyhuoneessa ja sen sadevesisuihkun alla (ihan jo siitä syystä, että saimme juuri yhdeltä kuukaudelta 200 euron sähkö- ja vesilaskun, mikä hillitsee kylpemishimoja kotona…).

Majoituin erittäin hyvällä sijainnilla, aivan Plaza Catalunyan kulmilla Praktik Ramblalla. Olin vähän hysteerinen etukäteen, koska kaipaan hiljaisuutta yöunille, mutta onneksi keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli oli erittäin rauhallinen. Itse asiassa mun huoneessa oli vain pienet ikkunat sisäpihalle ja nekin verhoin peitetyt, eli mitään maisemia ei näkynyt – ja se sopi minulle täydellisesti. Hotellin arkkitehtuuri ja sisustus olivat kerta kaikkisen hurmaavat ja 135 euroa kahdelta yöltä erittäin kohtuullinen hinta ottaen huomioon palvelu, paikka ja superpehmeät sängyt. Jos palaan Barcelonaan, palaan ehdottomasti Praktikiin, jonka upea terassi pääsee varmasti aurinkoisella oikeuksiinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se ruoka. Barcelonassa tuntui joka korttelissa olevan yksi törkeän hienosti sisustettu ravintola ja kaksi viettelevää leipomoa. Ruokatarjonnan suhteen kaksi vuorokautta ei siis riittänyt mihinkään, onneksi tosin en itse joutunut tekemään päätöksiä ravintoloiden suhteen koska valinnanvaraa oli liikaa. Hintataso tuntui hieman korkeammalta eteläiseen Espanjaan verrattuna, mutta oli yhä täysin maltillinen verrattuna Suomeen. Verrattuna Madridiin ja Sevillaan tarjonta oli monipuolisempaa ja kansainvälisempää, mikä oli iloinen yllätys sillä – älkää kertoko espanjalaisille – olen vähän kyllästynyt tapaksiin.

Ensimmäisenä päivänä mut vietiin lounaalle Flax & Kale-nimiseen paikkaan, joka on suunniteltu etenkin ”fleksitariaaneille”. Paikan hipsteristatus tuli selväksi heti ovella: sisustus oli viimeisen päälle, henkilökunta tyylikkäänä mustissa, asiakkaat lähinnä naisia joko joogamattojen tai paikalle pakotettujen poikaystävien kanssa ja kaikki valokuvasivat ruokaansa. Minäkin, totta kai. Mutta tällaiselle kalaa syövälle huonolle kasvissyöjälle paikka oli aivan taivas. Alkuun rapeita nimikkolehtikaalisipsejä (koska mikä vaan maistuu hyvältä kun on tarpeeksi rasvaa ja suolaa) sekä terveellisiä mehuja, sitten tonnikalahampurilainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruoka oli todella hyvää. Jos nyt Michelin tähtiä ei ihan tuolla esityksellä saa, niin se jokaisesta suupalasta vartaloon virrannut fiilis että ”nyt syön terveellisesti, vitamiineja, antioksidantteja, wuhuu!” kompensoi kaiken. Ja siis tosi hyvää se silti oli, ei ihme, että paikka on niin suosittu. En usko, että pöydän varaaminen on pahaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On kuitenkin yksi asia, johon terveellinen ajattelu ei kovin hyvin sovi. Näin mun mielestä. Jälkiruoat. Tuolla kokeiltiin useampia eri jälkkäreitä, mutta kaikissa oli ikävä proteiinipatukan sivumaku ja oikeastaan kaikki leivokset jäivät meiltä kesken. Eli satsatkaa ”suolaiseen”, vaikka tuolla olivat mausteet ja yrtit oikein kivasti tasapainossa.

Illalla mut vietiin El Nacionaliin. Paikka on alunperin ollut kahvila ja teatteri 1800-luvun lopussa ja sen jälkeen toiminut tehtaana, varastona ja autokorjaamona ja nyt siitä on uudistettu upea, useamman ravintolan kokonaisuus. Sisustus on aivan viimeistä piirtoa myöten mietitty ja itselleni ensimmäinen reaktio oli lähinnä, että nyt rahastetaan turistia (vähän niin kuin koin Madridin Mercado San Miguelissa). Fiilis vahvistui, kun kävimme ensin nauttimassa drinkit ja pahoja pinxtoja yrmeällä palvelulla baarin puolella. Luulin myös kanaa turskaksi ja pääsin taas vaihteeksi tekemään vaikutuksen illallisseuraan sylkemällä ruokani pois, mutta sitten pääsimme pienen odottelun jälkeen La Llotja-kalaravintolan puolelle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolassa toimi kaikki alusta lähtien. Lumoavan ulkoasun lisäksi palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä, paahdettu leipä tomaatilla ja oliiviöljyllä ihana tapa aloittaa ateria, viini hyvää. Muu seurue tilasi mm. ostereita ja kanaa ja itse päädyin syömään toisen kerran saman päivän aikana tonnikalapihvin ja ratatouillea. Se olikin sitten paras ravintola-annos, jonka olen syönyt ainakin viimeisen viiden vuoden sisällä ja ehdottomasti koko elämän TOP 10:ssä. Ratatouille, jossa hienoksi pilkotut kasvikset olivat täydellisessä symbioosissa tomaattikastikkeen, suolan ja oliiviöljyn kanssa: mikä tasapaino, miten hyvältä voikaan vitsi vihannekset maistua! Ja tonnikala, jonka paistamisessa tai ainakin syömisessä olen jo asiantuntija. Täydellinen rapea, grillattu pinta ja sisältä pehmeä, mehukas, hieman raaka. Jos olisin kehdannut, olisin tilannut saman annoksen uudestaan mutta tyydyin jälkiruokaan, joka ei sekään ollut hullumpaa.

Seuraavana päivänä syöminen jäi valitettavasti vähän sivuosaan, sillä kiireessä piti ehtiä  nähdä kirkko ja kaveri – kiitos vain Marelle lounasseurasta! Koska emme osanneet päättää paikkaa ja meillä oli myös lukottoman pyörän dilemma, päädyimme syömään ulos Blu Bariin. Maren meksikolainen pizza ja mun paputacot vaikuttivat oikein OK mätöltä. Ei mikään mieletön makuelämys mutta helppo tapa saada vatsat täyteen mausteista ja maukasta ruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruoalle paikallisopas vei mut yhteen Barcelonan useammasta Chocolate Box-kahviloista, jonka jäätelö on kuulemma myös erittäin hyvää. Nyt ei viitsitty tuulessa ja viimassa kokeilla sitä vaan testasin laajan leivos-,kakku- ja herkkuvalikoiman osalta porkkanakakun ja hyväähän se oli. Nälkä ei Barcelonassa jäänyt, koko paikka on yhtä ihanaa ravintolaa ja ensi kerralla varaankin viikon siihen, että voin fiilistellä läpi ainakin kolme ateriaa päivässä. Buen provecho!

BARCELONAN PAKOLLISET

Piipahdin todellisella pikavisiitillä Barcelonassa viime viikolla. Olen käynyt kaupungissa myös interraililla vuonna 2003, mutta rehellisesti sanoen keskellä heinäkuun pahinta turistisesonkia vietimme päivät lorvien hostellilla amerikkalaisten skeittaajapoikien kanssa ja yöt pyörimme sangriapäissämme La Ramblalla. Ihan kauheasti ei siitä reissusta jäänyt käteen, ja jälkikäteen on harmittanut että kaikki hieno kulttuuri oli jäänyt kokematta. Nyt oli takaisinmaksun aika, vaikka määräänsä enempää ei tuohon 40 tuntiin saanut mahtumaan…

barcelona-1137855_1280
Voitteko uskoa, en muistanut ottaa yhtään kuvaa ulkoa! Tämä kuva siis Pixabaysta.

Ensimmäisenä päivänä isäntäpari vei minut tutustumaan Casa Milàan, tuohon yhteen monista Barcelonan Gaudí-kohteista. Paikalliset kutsuvat alunperin asuinkäyttöön (missä tarkoituksessa se toimii yhä osittain!) tarkoitettua rakennusta vähemmän hellyydellä La Pedreraksi, kivilouhokseksi. Se ei miellyttänyt aikalaisten silmää, vaikka sittemmin rakennusta on arvostettu suurena arkkitehtuurin taidonnäytteenä ja uuden ajan alkuna. Antoni Gaudín mestariteoksiahan löytyy Barcelonasta useampia, joten jos tämä katalonialaisen modernistin kädenjälki kiinnostaa niin esimerkiksi Anskulta löytyy kattava listaus vierailukohteista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailu aloitetaan suuremmalta sisäpihalta, jossa voi äimistellä taivasta ja tutustua ensimmäiseen pienoismalliin rakennuksesta. Niitä löytyy lisää sisältä. Sen jälkeen pääsee hissillä lempipaikkaani eli katolle, josta on ihanat näkymät ympäri Barcelonaa. Vaikka Gaudí inspiroitui luonnosta, kasveista, siemenkotien muodoista niin itselleni tuli enemmän mieleen Star Wars. Meillä kävi tuuri eikä iltapäivällä paikan päällä ollut mahdotonta turistipaljoutta vaan saimme rauhassa ihmetellä savupiippuja, torneja, arkkitehtuuria kokonaisuudessaan. Kun olimme kierrelleet oman aikamme katolla, oli aika siirtyä kerrosta alaspäin ullakolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ullakolla esiteltiin tarkemmin Gaudín töitä, Casa Milàa inspiroineita luonnonilmiöitä, rakennusta ja historiaa. Sisäänpääsyyn kuuluu ilmainen audio-opas, eli vaikka kuulokkeet korvilla kulkeminen tuntuu vähän hassulta niin rakennuksesta sai todella paljon enemmän irti opastuksen kanssa. Välillä kuului hyvää jazziakin, eli mikäs siinä. Sisäänpääsy maksoi ei-katalaaneilta, tavan aikuisilta 22 euroa ja mielestäni oli kyllä sen arvoinen. La Pedreran lisäksi myös Gaudín elämä ja työt tulivat tutuksi, mielenkiintoisten yksityiskohtien kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ullakon jälkeen laskeuduimme entiseen asuinkerrokseen, johon oli rekonstruoitu Gaudín aikainen koti. Tämä oli niin yksi yhteen nykyisten trendien kanssa että hieman huvitti, mutta eniten ihastutti. Sisältä löytyy muuten yksi museokauppa, rakennuksen kivijalasta toinen – museokauppahullu suosittelee, kaikkea ihanaa krääsää ja kirjallisuutta. Kaiken kaikkiaan museokierrokselle sai uppoamaan hyvin pari tuntia, se oli mielenkiintoinen ja ottaen huomioon etten tiennyt ennakolta yhtään mitään koko rakennuksesta niin erittäin positiivinen yllätys.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakennettuaan La Pedreran, Gaudí siirtyi La Sagrada Familia-kirkon kimppuun. Tämä oli mulle oikeastaan sellainen suurin, ehdoton, pakollinen käyntikohde ja ajattelin, että jos en pääse katsomaan tätä art nouveau-tyylin ilmeisesti ikuisesti keskeneräistä rakennusta niin en voi lähteä pois Barcelonasta. Ja nyt tämä kuulostaa hieman tympeältä 32-vuotiaan alisuorittajan suusta, mutta se oli hieman…pettymys.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siis onhan se nyt saatana hieno, jumalattoman kokoinen ja kaikessa keskeneräisyydessäänkin todella komea rakennus. Mutta mä rakastan kirkkoja (ja ensi kerralla sitten suuntaan vaikka Barcelonan katedraaliin) ja tästä puuttui sellainen historian havina, vaikka toki Sagrada Familian tarina on yhtä lailla mielenkiintoinen. Mutta kylmänä, tammikuisena perjantaiaamuna hurjasti odotettu käyntikokemus olikin vähän blääh. Mutta siis pitäähän tämä ihmisen nähdä. Tänäkin vuonna minun ja noin kolmen miljoonan muun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liput kannattaa ehdottomasti varata etukäteen ja olla sovittuun aikaan paikan päällä, jollei nimenomaisesti tahdo joutua puhumaan itseään sisälle. Onneksi säälistä pääsin sisälle vaikka täyttä olikin, koska mua odottivat lounastreffit Maren kanssa! Maksoin suosiolla 35 euroa, jolla pääsi myös torneihin. Nätisti sanottuna sisäänpääsystä alkaen kaikki on hieman kaoottista, paljon jonottamista, noin neljäkymmentäviisi turvatarkastusta ja kannattaa muuten varata euron kolikko, jos tahdot torniin – mulla meinasi jäädä kokematta kun ei ollut vaihtorahaa ja käsilaukku oli liian iso otettavaksi mukaan. Jälleen kerran kielitaidosta ja käsien levittelystä oli apua, pääsin menemään oikein yksityiskyydillä lopulta ylös yli 150 metrin korkeuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinällään näkymät hyisistä kivitorneista olivat tosi upeat, mutta se matka alaspäin sitten… en suosittele muille korkeanpaikankammoisille. Syke oli ehkä 200 kun olin selvinnyt pitkän portaikon alas (lisätuskaa siitä, että olin pari päivää aiemmin käynyt ensimmäisen kerran bodypumpissa vuosiin ja kävely teki muutenkin tiukkaa). Oli siis oikein kaunista ja koska laskeutumisen sai toteuttaa omaa tahtia, ehti yksityiskohtia ihailla matkan varrella, ja maisemia totta kai. Mutta en mene uudestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska sisällä oli ahdasta ja rakennustelineitä siellä sun täällä, en tullut suuresti kuvanneeksi värikästä ja jopa karnevalistista basilikaa. Tuntuu, että menee ihan valittamiseksi mutta olin ehtinyt ladata niin suuret odotukset Sagrada Familialle, että olisihan sen pitänyt olla suunnilleen vuoren kokoinen että ne olisivat täyttyneet. Varmasti tämä jokaiselle kaupungissa vierailevalla on välttämätön käyntikohde ja hyvä niin – saavatpahan rakentaa sen joskus loppuun. Seuraavalle kerralla onneksi riittää ihan hitokseen muutakin koettavaa, kuten Park Güell, Montserrat, olympia-allas vuorella… Kahdessa vuorokaudessa ei pystynyt parempaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA